Pakkoraossa avioliitossa
Olen niin ruokalassa liemessä. Siinä mihin naisia aina varoitellaan ajautumasta.
Akateeminen pätkätyöläinen, työtön parhaillaan hoitovapaan jälkeen, kolmen pienen lapsen äiti, velkainen omistusasunto ja avioliitto surkein ikinä. Mies on täysin kylmä, ivalllinen ja touhuaa netissä ties mitä.
Minulla on säästöjä vähän "pahan päivän varalle", en voi saada toimeentulotukea ennen kuin olen sentitön, säästöillä taas pitkälle pötkitä niilläkään. Vuokra-asunnot täällä todella kalliita ja tuntuisi väärältä eron myötä repiä lapsia muuallakaan. Jo kärsineet epävarmuutta muutenkin. Työtä haen koko ajan, niin vaan vaikea saada. En siis voi lähteä, ottaa asuntoa kun ole varaa elättää meitä. Lapsia en jätä tuolle miehelle, eikä työnsä luonteen vuoksi voisikaan arkena huolehtia, mutta tulisin lasten ja isän suhdetta kyllä kaikkeni muuten. Tässäkö siis kestettävä..riitä ei tee hyvää kellekään, eikä miehen mykkyyskään.
Kommentit (26)
Ap täällä on ollut karmeita parisuhdekuvauksia. Toiko vertailupohjaa tilanteeseesi ja asioiden pohtimiseen.
Ap tässä. Mies on välimuotoa möllöttäjöstä ja toisesta ääripäästä: sellainen hidas ja negatiivinen, mutta osallistuu. Ei joka sotkusta valita, mutta voi sanoa hyvin rumasti minulle varsinkin. Olen ollut idiootti, ämmä...ihan jos vaikka mitä. Kun puhun näistä, sanoo ettei kiinnosta ja ihan sama hänelle. Nykyään viihtyy puhelimellaan, ja kysyessäni mitä touhuaa tokaisee ettei minulle kuulu. Ei panosta ulkonäköön tms tippaakaan, ei ole omia menoja ja tuttavia, että epäilisin käyvän pettämässä. Netissä varmaan voi touhuta mitä vaan.
Nukun lattialla pätkällä, mies sängyssä. Seksiä taisi olla viimeksi loppukesästä. Halausta tai hyvää yötä-touvotusta ei harrastetaan toisillemme. Puhumme lähinnä lapsille, toisillemme tiuskien.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt realistisesti millaista yh:n elämä on?
Miksi oletat että aP.sta tulisi yh?? Lähihuoltaja on eri asia kuin yh eikä yksinhuoltajuutta edes saa nykyään suoralta kädeltä.
Oisko aika tarkistaa termit?
Vierailija kirjoitti:
Oliko nää miehet seurusteluaikoina ihania ja sitten ajan myötä muuttuivat ääliöiksi?
Hiukan haluan valottaa asiaa osoittamalla empatiaa miehen suuntaan. Mietitääs hetki mitä hänen elämässään on meneillään:
-yksin kustantaa kolmen lapsen ja vaimon huushollin
-3 pientä lasta ja duuni EI ole helppo elämäntilanne
-vaimoa kiinnostaa lapset, työ ja harrastukset. Piste.
Mistä sitä tietää kuinka kyvytön hän on käsittelemään stressiä tai torjuntaa. Jos asiat aiemmin ok tai hyvin kyse on todennäköisesti siitä, että juuri hän on avun tarpeessa. Valitettvasti varsinkin miehillä on korkea kynnys tunnustaa työuupumusta tai masennusta. Se on myös erityisen vaikeaa jos kotona on joku, jolla on ”paljon vaikeampaa”.
Kolmannen osapuolen jutuille pitäisi päästä.
ei muuta kuin tili tyhjäksi ja nostamaan lapsilisät, elatusmaksut, työttömyysmaksut, asumistuet ja toimeentulotuet kaikkine yh. lisineen. Suomessa ei vastuuttomat äidit tyhjän päälle jää.
Oliko nää miehet seurusteluaikoina ihania ja sitten ajan myötä muuttuivat ääliöiksi?