Lue keskustelun säännöt.
Pakkoraossa avioliitossa
26.11.2017 |
Olen niin ruokalassa liemessä. Siinä mihin naisia aina varoitellaan ajautumasta.
Akateeminen pätkätyöläinen, työtön parhaillaan hoitovapaan jälkeen, kolmen pienen lapsen äiti, velkainen omistusasunto ja avioliitto surkein ikinä. Mies on täysin kylmä, ivalllinen ja touhuaa netissä ties mitä.
Minulla on säästöjä vähän "pahan päivän varalle", en voi saada toimeentulotukea ennen kuin olen sentitön, säästöillä taas pitkälle pötkitä niilläkään. Vuokra-asunnot täällä todella kalliita ja tuntuisi väärältä eron myötä repiä lapsia muuallakaan. Jo kärsineet epävarmuutta muutenkin. Työtä haen koko ajan, niin vaan vaikea saada. En siis voi lähteä, ottaa asuntoa kun ole varaa elättää meitä. Lapsia en jätä tuolle miehelle, eikä työnsä luonteen vuoksi voisikaan arkena huolehtia, mutta tulisin lasten ja isän suhdetta kyllä kaikkeni muuten. Tässäkö siis kestettävä..riitä ei tee hyvää kellekään, eikä miehen mykkyyskään.
Kommentit (26)
Asioilla on taipumus järjestyä. Tee suunnitelma, että sitten kun saat vakituisen työpaikan tai kunnes lapset menevät kouluun tms. Nuo pikkuiset etapit auttaa jaksamaan pahimman yli. Keksi joku harrastus, johon voit uooputua ja jätä miehen kommentit omaan arvoonsa. Oikeastaan odotin, että mies itse haluaa eron, joten vain olla möllötin ja tein kaikkea itselle kivaa ja aloin käyttäytymään, kuin mies olisi minulle ilmaa. 2v. meni, kunnes mies tajusi itse lähteä. Koskaan en pettänyt, mutta nautin mieshuomiosta ja kaikesta muusta vapauden tunteesta. Vältin miehen seuraa viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olenkin mielessäni tehnyt noin, että lähden kunhan on työ. Sitä vaan on vaikea saada, ainakaan muuta kuin lyhyttä määräaukaisuutta.
Olen alkanut tehdä, välillä omia harrastuksia mutta enemmän lasten kanssa pieniä kun ovat ja tarvitsevat yhdessä olemista ja toimintaa. Vaan mies ärsyttää tahallaan, juuri sillä että on lasten suhteen niin vetämätön: mölöttää vaan pöydän ääressä vaikka lapsi pyytää apua johonkin, jos yhden kanssa teen jotain niin mies vähät välittää huolehtia Koululaisen läksyasioita tai pikkuista ulos. Vetämätön, ja sitten viallinen minua kohtaan kun tulen. On todella painostavan tukala olla hänen kanssaan. Ap
Muita ollut samassa tilanteessa? Miten toimia?
Yritä kerätä rahaa salaa. Kun takuuvuokrat on kasassa, olo on helpompi.
Älä näytä miehelle sun pahaa oloa, jos saa siitä tyydytystä. Korosta sun ja lasten yhteispeliä ja jätä ukko ulkopuolelle. Kun sulla on omia menoja, hanki joku ulkopuolinen hoitaja. Tämä voi saada aikaan hänessä vastareaktion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä kerätä rahaa salaa. Kun takuuvuokrat on kasassa, olo on helpompi.
Älä näytä miehelle sun pahaa oloa, jos saa siitä tyydytystä. Korosta sun ja lasten yhteispeliä ja jätä ukko ulkopuolelle. Kun sulla on omia menoja, hanki joku ulkopuolinen hoitaja. Tämä voi saada aikaan hänessä vastareaktion?
Lapsia ei pidä sotkea aikuisten peleihin.
Mistä teillä riidellään? Voisitko ajatella nostavasi kissan pöydälle, ja sovitte käyttäytyvänne hyvin lasten takia?
Nimittäin, kylmyys ja kolhous ja pakokauhu kuulostavat äkkiseltään siltä, että rakkaus ei ole vielä kuollut, vaan vasta henkitoreissaan. Eli sinne pariterapiaan?
Itse loikkasin uuden miehen käsivarsille, ja on se ollut aika moista rimpuilua sekin. Lopulta voin kai sanoa, että kannatti, mutta se oli kiikun kaakun pitkään, meneekö entistä pahemmin pieleen. Mutta minulla on vain yksi lapsi, ja hänellä aktiivinen isä, joka suhtautui myötämielisesti eroon, oltiin jo riitelyn tuolla puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei lähde pariterapiaan. Olen käynyt yksin. Ap
Ei teillä ainakaan vielä kovin kauaa ole mennyt huonosti, koska teillä on kolme pientä lasta. Olisko tämä siis vaan jokin nopeasti ohi menevä vaihe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että mun pitää aloittaa mun koko elämä uudestaan tästä päivästä. Sait mut avaamaan mun silmäni ja pienen toivon kipinän syttymään tunnelin päässä. Sitä kohti on hyvä suunnistaa ja Iso hali ja käden puristus. Joskus on hyvä nollata menneet asiat ja aloittaa uudestaan uudelta pohjalta. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä kerätä rahaa salaa. Kun takuuvuokrat on kasassa, olo on helpompi.
Älä näytä miehelle sun pahaa oloa, jos saa siitä tyydytystä. Korosta sun ja lasten yhteispeliä ja jätä ukko ulkopuolelle. Kun sulla on omia menoja, hanki joku ulkopuolinen hoitaja. Tämä voi saada aikaan hänessä vastareaktion?Lapsia ei pidä sotkea aikuisten peleihin.
Kumpi on kivempi lapsille, iloinen touhukas äiti joka huolehtii lapsista, vai isän kanssa toraileva ja hoitovuoroista tappeleva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mä olen perusluonteeltaan iloinen, energinen, aktiivinen mutta miehen kanssa väsyn ja ahdistun. En yksin lasten kanssa ollessa.
Meidän ei olisi pitänyt edes mennä yhteen. Toivon hänellekin sopivaa kumppania. Itse en kaipaa kun työtä, lasten kanssa oloa ja yhteisöä harrasteita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä kerätä rahaa salaa. Kun takuuvuokrat on kasassa, olo on helpompi.
Älä näytä miehelle sun pahaa oloa, jos saa siitä tyydytystä. Korosta sun ja lasten yhteispeliä ja jätä ukko ulkopuolelle. Kun sulla on omia menoja, hanki joku ulkopuolinen hoitaja. Tämä voi saada aikaan hänessä vastareaktion?Lapsia ei pidä sotkea aikuisten peleihin.
Kumpi on kivempi lapsille, iloinen touhukas äiti joka huolehtii lapsista, vai isän kanssa toraileva ja hoitovuoroista tappeleva?
Apua, eikö ole muita vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt realistisesti millaista yh:n elämä on?
Tuttu erosi (ei väkivaltaa, alkoa tms) avioliitosta. Kolmen lapsen yh. Eron jälkeen valitus vain yltyi kuinka raskasta on. Eli ei eroaminen välttämättä tuo onnellisuutta.
Jos pistätte asunnon myyntiin niin eiköhän sulla sitten ole varaa se vuokra-asunto hankkia alkuun ja kun töitä saat niin pienempi omistusasunto.
Mieti itseäsi mikä vaikeus johtuu työttömyydestä, mikä miehestäsi. Itse olen työpäivän jälkeen puolikuollut lasteni kanssa. Monesti jaksan vain tehdä ruuan ja sen jälkeen levätä sohvalla.. pikainen koiran ulkoilutus ja odottaa että pääsee nukkumaan..
Onko lapsillasi hoitopaikkaa? Lähtisin nyt siitä, että yhdessä miettisitte voisiko esim 4 h päivähoito kaikille lapsille luoda teille vanhemmille vähän lisää jaksamista.
Tehdä miehen kanssa kaksin sillä aikaa asioita esim. Kaupassa käynti. Tai sinä teet yksinäistä mitä pidät tai aloitat jonkun harrastuksen mihin pakinat itsesi: kuntosali, uinti mikä ei sido aikaan vaan voit tehdä päivällä..
Katsot puolen vuoden päästä tilannetta ja mieti uudestaan: onko ero ainut vaihtoehto?
Mun tulee vähän paha mieli näistä viesteistä. Tulin palstalle kyselemään mitä tehdä, kun petettyään mies ei kuitenkaan tajua eikä halua lähteä.
Mies on täysi vastakohta kaikelle vetämättömälle möllöttelylle mitä ketjussa on mainittu. Panostaa täysillä lapsiin ja kotiin.
Ja no, minulle tämä ei ole hyvä.
Vaihtaisin mielelläni paikkojani jonkun kanssa jolla on uskollinen, vaikka sitten tylsä mies.
Ottakaa tämä "jännittävä" tyyppi tästä jonka naamaa en siedä nähdä silmissäni!!!
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt realistisesti millaista yh:n elämä on?
Yh:n elämä, yksi realiteetti: meidän kotona ei tarvitse enää miettiä, millaista ääntä pitää. Saa jopa lauleskella, saa levittää keittiön pöydälle askartelutavaroita - saan jopa komentaa lapsia ilman että jostain taustalta alkaa huuto että täällä eletään kuin pellossa.
Raha riittää just siihen mihin on tarpeellista, tietenkin toivoisin että olisi toinen aikuinen jakamassa kuluja; lasten isä ei suostu uskomaan, että teinit oikeasti kuluttaa muuhunkin kuin ruokaan (joka siis ei voi maksaa niin paljoa, koska pitäähän sitä aikuisen joka tapauksessa syödä myös, samahan sen on ruokkia yks kuin kolme)
Aamuisin voidaan olla hiljaa sen takia, ettei kenelläkään ole mitään sanottavaa. Se ei tarkoiteta, että kaikki ollaan noustu väärällä jalalla. Televisiokanavien vaihtamisesta voidaan neuvotella, eikä vaan paiskata kaukosäädintä lattialle "mä en sitten koskaan saa rentoutua!"
Kenenkään meistä ei tarvitse kuulostella, koska olemme saaneet perheenpään niin raivoihinsa, että hänen on ihan pakko korkata kalja. Ja kun yks kalja on avattu, niin samaan putkeen menee, toinen, kolmas...
Antaa anteeksi, kun laskuhumalassa alkaa luetella, miten kehno mies hän onkaan, miten hän katuu ja miten hän lupaa parantua.
Toivon AP että löydät töitä pian. Itse olin juuri irtisanottu ja häthätää löytänyt uuden työn (jälkikäteen voin sanoa että oli ns. paskaduuni ja esimieheni olikin sitten vuoden päästä tuomittu talousrikollinen) kun ajattelin, että erolle ei ikinä ole oikeaa aikaa. Olin kyllä tehnyt sitä eroa mielessäni jo pidempään. Aloitin pienten ongelmien ratkaisemisesta, siitä, että jos eroaisin niin en voisi ottaa juustohöylää, koska se tuli talouteen miehen mukana. Joten ostin juustohöylän, laitoin sen laatikkoon ja laatikkoa säilytin varastossa.
Siellä laatikossa oli sitten kaikenlaista, mm vaaleanpunainen kynttilä, jonka ajattelin sopivan sen tulevan kotini sisustukseen, tyttömäinen juttu jolle eksäni naureskeli.
Sitten vasta hain asuntoa, uutta työtä (asiat järjestyi), näitä isoja juttuja. Se oli aivan hirveä 10 kuukautta, mutta se piti elää.
Ruokala= tukala. 😁 Ap