Te yli kolmekymppiset parisuhteessa olevat joilla on ollut vain se yksi seksikumppani. Miltä se tuntuu?

Tuntuu oikealta ja puhtaalta.

Ahdistaa tai ahdisti, niinkin paljon että päädyin lopulta käymään vieraissa. Nyt tavallaan ahdistaa vieläkin enemmän kun tiedän mistä jään paitsi ja epäilyni siitä, että emme ole kumppanini kanssa seksuaalisesti yhteensopivia sai vahvistuksen.

Se tuntuu ihan tavalliselta.

Miksi sen pitäisi ahdistaa? Jos on nykytilanteeseen ja kumppaniinsa tyytyväinen, niin mitä väliä sillä määrällä on? Eikai se kumppanien kerääminen mikään elämäntarkoitus ole? Jotkut niitä varmasti kerää ja tuntee siitä suurtakin ylpeyttä, koska luulevat että niin pitää tehdä. Säälittävintä on määritellä oma erinomaisuutensa jollain kumppanien määrällä, mutta nykyään se tuntuu olevan kovakin meriitti. Itseään varten täällä eletään, ei minkään median tai somen tai muiden ihmisten asettamien kriteerien täyttämistä varten.

Ei oikeastaan miltään. Ei ahdista, en ole mitenkään erityisen ylpeä. Ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa tai ahdisti, niinkin paljon että päädyin lopulta käymään vieraissa. Nyt tavallaan ahdistaa vieläkin enemmän kun tiedän mistä jään paitsi ja epäilyni siitä, että emme ole kumppanini kanssa seksuaalisesti yhteensopivia sai vahvistuksen.

Millä tavalla ette ole yhteensopivia? Tarvitset isompaa vehjettä vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa tai ahdisti, niinkin paljon että päädyin lopulta käymään vieraissa. Nyt tavallaan ahdistaa vieläkin enemmän kun tiedän mistä jään paitsi ja epäilyni siitä, että emme ole kumppanini kanssa seksuaalisesti yhteensopivia sai vahvistuksen.

Millä tavalla ette ole yhteensopivia? Tarvitset isompaa vehjettä vai?

Ei ole vehkeen koosta kiinni, miehelläni on isompi kuin sillä toisella. Seksuaalinen kemia, intohimo ja estottomuus on vain aina puuttunut.

Tuntuu? Ei oikeastaan miltään. Ei minulla ole ollut tavoitetta, että johonkin ikään mennessä täytyisi olla jokin määrä seksikumppaneita "saalistettuna."  Toki välillä -on myönnettävä- kummeksun heitä, jotka antavat ymmärtää, että näkevät ihmisistä päältä päin heidän seksi historiansa, tai ainakin mahd. kumppanien määrän. Mutta kummeksun myös heitä, joilla mahdoton tarve kehuskella ja retostella omilla seksikokemuksillaan, ikään kuin suurempanakin saavutuksena ja suorituksena. - Tietysti joskus kun oieni tuntuu maailma tuntuu kaatuvan päälle ja on oikein siipi maassa sitä kyselee itseltään, että mahdanko ikinä saada osakseni rakkautta, toiselta, mutta tällöin sotken seksin ja rakkauden tarkoittavan samaa asiaa. Mutta halu tai tarve tulla, sanosinko sekä fyysisesti että henkisesti hyväksytyksi on minulla(kin) olemassa, viimeksi mainittujen suunnnileen väliin kuuluu mielestäni seksualinen tarve; seksissä ei siis ole minusta kyse "vain" mekaanisesta suorituksesta. - Toisaalta näin kirjoittaessani en ny halua antaa kuvaa, että seksi itsessään olisi jotenkin erinomaisen ihmeellsitä tai "vaativaa."