mikä auttaa sinkkuuteenne?
Erosta 2v ja tuntuu että tätä yksin oloa ja pettymistä ihmissuhteisiin ei enää jaksa. Ymmärrän kyllä että kaikki ajallaan ja henkisesti on kasvettava ja käsiteltävä ero jne.. ja että se aurinko vielä paistaa ja oma elämä haltuun ja harrastukset ja kaverit ja perhe ja oma elämä.. Mutta entä kun nämä kaikki on jo hoidossa.. Miten kiltti ihminen jaksaa jatkuvasti toivoa ja toivoa? Entä jos sitä kumppania vaan ei löydy ikinä?
Miten muut sinkut tsemppaatte itseänne? Tätä kyselee akateeminen 40+n.
Kommentit (8)
Elämästä nauttiminen ja asioiden tekeminen. En ole kokenut, että kaipaisin apua tai helpotusta tähän asiaan, kun tämä ei ole mikään sairaus tai vika - rakastan olla sinkku.
Eikä sinulle ole kukaan opettanut, että elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa? minätahtoominätahtoominätahtoominätahtoo... (itkupotkuraivari)
Miten sitä oppisi sen kiitollisen mielialan, että ei kaipaa kumppania, että muu elämä olisi varsin riittävää elämää? Miten minä vaan en opi..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä oppisi sen kiitollisen mielialan, että ei kaipaa kumppania, että muu elämä olisi varsin riittävää elämää? Miten minä vaan en opi..
Ap
Sinun pitää vain olla aktiivinen.
Etkö tapaa kiinnostavia ihmisiä, jotka voisivat olla potentiaalisia kumppaneita?
Parempi laatuiset miehet. Olen varmaan nirso kun ei kelpaa ihan kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä oppisi sen kiitollisen mielialan, että ei kaipaa kumppania, että muu elämä olisi varsin riittävää elämää? Miten minä vaan en opi..
Ap
1) Lopeta tuo itsesäälissä kieriskely
2) Jos ja kun olet trolli, lopeta toisten elämän heikkojen kohtien arvuuttelu (valita, et saa minulta sellaista reaktiota mitä toivot)
3) Mene terapiaan ja ole siellä REHELLINEN (tiedän että et pysty siihen ihmissuhteissasi etkä terapiassa, joten lopetetaan keskustelu tähän)
Kyllä mutta silti tuntuu että yhdistäviä asioita on vähän.. Olen alkanut tulla varovaiseksi ainaisessa ihmissuhdesirkuksessa.. Että yksi sopiva riittäisi. :)
Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat. :)