Opettaja X: Digihömppä tuli tiedon tilalle peruskouluissa

Olen itse melko vasta valmistunut ammattikoulusta. Eniten siellä ketutti se, että oppitunneilla ei opittu mitään, koska taisteltiin tietokoneiden kanssa. Kun vihdoin saatiin koneet toimimaan ja oltiin pääsemässä asiaan, olikin jo välitunnin aika. Oppimispäiväkirjaa piti pitää jossain verkkopalvelussa, joka ei oikeastaan koskaan toiminut. Kirjoitit päivän tapahtumista ja yritit lähettää tekstiä, se hävisi kokonaan, monta kertaa, joka päivä. Lopulta kettuunnuin siihen niin pahasti, että kirjoitin päiväkirjan perinteisesti ruutuvihkoon ja vein sellaisenaan opettajalle saate sanojen kera. Opettaja antoi meille työssäoppimisjakson päivätehtävät diginä, niihin piti vastata siellä verkkopalvelussa ja lähettää sieltä opettajalle tarkastettavaksi. Eipä sekään palvelu toiminut oikein koskaan. Lähetin ne sitten sähköpostina.

En viitsi laittaa tähän 6 kaupungin nimeä jossa se keltainen on noussut päähän virkamiehillä. Uutta digijuttua tehdään opettajien selän takana salaa. Maailmalla matkustetaan ja ollaan keräävinään mahtiajatuksia koulutukseen. Satuinpa olemaan niiden lennokkaassa ideointiriihessä. Kun kynttilä on päässä ei valoa voi kauhalla pyytää.

Vierailija kirjoitti:

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/163530-ope…

Karjalainen

KOTIMAA 26.11.2017 10:11

Opettaja X: Digihömppä tuli tiedon tilalle peruskouluissa

Peruskoulussa kaiken yläpuolelle nousee digitaalisuus. Digikoulun kehittäminen on kuitenkin vaatimus, joka ei lähde koulujen tarpeista, vaan tulee valtiovallalta, yrityselämältä ja yliopistoväeltä. Siis ihmisiltä, joilla on paljon sanottavaa koulusta, mutta jotka eivät tiedä niiden arjesta tarpeeksi.

Olemme jo vuosia käyttäneet tietotekniikkaa niissä asioissa, joissa se on nähty hyväksi. Nykyisin vain tuntuu, että koulun arvo mitataan sillä, paljonko siellä on hienoja laitteita. Jo alakoululaisten pitäisi osata koodata ja hallita robotiikkaa.

Samaan aikaan ollaan huolissaan lasten liiallisesta ruutuajasta – ihanko oikeasti haluamme itseisarvoisesti lisätä sitä kouluissa?

Kun otamme käyttöön uusia opetusmenetelmiä, heitämme samalla roskiin vanhoja, hyviksi todettuja tapoja. Uusi opetussuunnitelma esimerkiksi lopetti kaunokirjoituksen alakouluissa. Sen tilalla harjoitellaan kymmensormijärjestelmää. Sekin on hyödyllinen osata, mutta mitä käsin kirjoittamisen vähentäminen tekee lasten hienomotorisille taidoille? Tekeekö tulevaisuuden aivokirurgi leikkaukset näppäimistöllä?

Sovelluksia näprätään kaikissa oppiaineissa. Lasten olisi tärkeä oppia medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä. Todellisuudessa tiedonhaku on kuitenkin sitä, että mennään Wikipediaan ja kopioidaan artikkelista ensimmäisenä mainitut asiat. Tieteellisiä tekstejä ei jaksa lukea enää kukaan.

Jos tiedonhakutaitojen mitta on se, osaako oppilas syöttää asiasanan Googleen, se ei ole kovin kunnianhimoista.

Moni viuhahtaa peli- ja videosivuille heti kun opettajan silmä välttää. Oppilaiden tietotekniset taidot jakautuvat rajusti: toiset eivät osaa muuta kuin viihdekäyttöä, toiset ovat loistavia myös hyötyohjelmien kanssa.

Tiedonhaussa taitoerot tosin tasaantuvat. Nekin, jotka ovat näppäriä käyttämään laitteita, ovat usein huonoja hakemaan ja analysoimaan tietoa.

Eikä opettajastakaan ole aina apua. Emme me kaikki ole tietotekniikan asian­tuntijoita. Suomen kouluissa on paljon eläkeikää lähestyviä opettajia, joilla ei ole aikomustakaan ottaa digiteknologiaa haltuunsa. Heillä ei ole taitoja, eivätkä he myöskään saa täydennyskoulutusta.

On tuurista kiinni, sattuuko lapsi saamaan tekniikasta innostuneen, nohevan opettajan vai aivan toisenlaisen tapauksen.

Alkuhuuman jälkeen moni opettaja on palannut vanhoihin, hyviin käytänteisiin. Se ei ole helppoa, sillä laitteisiin menneet rahat ovat pois jostain. Olemme saaneet tietokoneita, pädejä ja kaiken maailman chromecasteja, mutta samaan aikaan esimerkiksi oppikirjoja ei ole varaa ostaa.

Oppikirja olisi asiantuntijoiden laatima, pedagogisesti mietitty teos. Nyt ne korvataan sillä, että oman harrastuneisuutensa varassa oleva epäpätevä opettaja yrittää ohjata lapsia Wikipedian avulla. Kuulostaako hyvältä?

Puuhastelun seuraukset näkyvät jo. Oppilaat haluavat, että tehtävät pitäisi voida suorittaa klikkaamalla, täppäämällä, raahaamalla tai pelaamalla. Pitkäjänteisyys puuttuu monelta kokonaan. Pidempiä tai vaikeampia tekstejä ei osata lukea eikä tuottaa, ja sillä on vaikutuksensa peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Perinteiset sivistystaidot rapistuvat koko ajan.

Sitä paitsi digiopetus ei ole aina edes oppilaiden mieleen. Taannoin päätin, että vedän ainakin pari maantiedon tuntia viikossa niin, että oppilaat tekevät kaiken pädeillä tai tietokoneilla. Sitä oli jatkunut jonkin aikaa, kun työnsin raskasta pädikärryä käytävällä. Oppilas huusi minulle:

– Älä saatana tuo niitä tänne!

  koodaajia tarvitaan 9000, Suomessa ei oo huippuja, ulkomailta tulee haalia

Tavoitehan on korvata opettaja roboteilla

Monessa koulussa on uusi opettaja -Google

Tuo kaikki voisi olla itseni kirjoittamaa, olen aivan samaa mieltä!

Suomalainen koulujärjestelmä oli maailman paras, kunnes sitä piti väkipakolla ruveta sekoittamaan tällä digi-pelleilyllä.

Onneksi itse opetan aikuisia ja saan käyttöä juuri sellaisia opetusmenetelmiä kuin itse parhaaksi näen. Ilman väkinäistä digi-meuhkausta!

Onko tämä hallituksen salajuoni?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä voisi soveltaa mielekkäämpään tapaan opiskella puuduttavan kirjan pänttäämisen sijaan?

Matematiikassa ei päntätä, vaan lasketaan. Käsityötunnilla ja kuvaamataitotunnilla tehdään ja opitaan käsin tehden. Liikunnassa opitaan oma vartaloa hyväksikäyttäen. On paljon ei-lukuaineita, joissa ei päntätä. Mutta tutkimukset osoittavat, että ulkoa opettelu ja pänttääminen treenaa aivoja ja aivot tarvitsevat sitä. On niitä, jotka oppivat kuulomuistia hyödyntäen ja niitä joiden pitää lukea ja tehdä se useaan kertaan oppiakseen. Ei urheilijakaan valita, että hänen pitää harjoitella. Samoin asioiden opettelun eteen pitää tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/163530-ope…

Karjalainen

KOTIMAA 26.11.2017 10:11

Opettaja X: Digihömppä tuli tiedon tilalle peruskouluissa

Peruskoulussa kaiken yläpuolelle nousee digitaalisuus. Digikoulun kehittäminen on kuitenkin vaatimus, joka ei lähde koulujen tarpeista, vaan tulee valtiovallalta, yrityselämältä ja yliopistoväeltä. Siis ihmisiltä, joilla on paljon sanottavaa koulusta, mutta jotka eivät tiedä niiden arjesta tarpeeksi.

Olemme jo vuosia käyttäneet tietotekniikkaa niissä asioissa, joissa se on nähty hyväksi. Nykyisin vain tuntuu, että koulun arvo mitataan sillä, paljonko siellä on hienoja laitteita. Jo alakoululaisten pitäisi osata koodata ja hallita robotiikkaa.

Samaan aikaan ollaan huolissaan lasten liiallisesta ruutuajasta – ihanko oikeasti haluamme itseisarvoisesti lisätä sitä kouluissa?

Kun otamme käyttöön uusia opetusmenetelmiä, heitämme samalla roskiin vanhoja, hyviksi todettuja tapoja. Uusi opetussuunnitelma esimerkiksi lopetti kaunokirjoituksen alakouluissa. Sen tilalla harjoitellaan kymmensormijärjestelmää. Sekin on hyödyllinen osata, mutta mitä käsin kirjoittamisen vähentäminen tekee lasten hienomotorisille taidoille? Tekeekö tulevaisuuden aivokirurgi leikkaukset näppäimistöllä?

Sovelluksia näprätään kaikissa oppiaineissa. Lasten olisi tärkeä oppia medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä. Todellisuudessa tiedonhaku on kuitenkin sitä, että mennään Wikipediaan ja kopioidaan artikkelista ensimmäisenä mainitut asiat. Tieteellisiä tekstejä ei jaksa lukea enää kukaan.

Jos tiedonhakutaitojen mitta on se, osaako oppilas syöttää asiasanan Googleen, se ei ole kovin kunnianhimoista.

Moni viuhahtaa peli- ja videosivuille heti kun opettajan silmä välttää. Oppilaiden tietotekniset taidot jakautuvat rajusti: toiset eivät osaa muuta kuin viihdekäyttöä, toiset ovat loistavia myös hyötyohjelmien kanssa.

Tiedonhaussa taitoerot tosin tasaantuvat. Nekin, jotka ovat näppäriä käyttämään laitteita, ovat usein huonoja hakemaan ja analysoimaan tietoa.

Eikä opettajastakaan ole aina apua. Emme me kaikki ole tietotekniikan asian­tuntijoita. Suomen kouluissa on paljon eläkeikää lähestyviä opettajia, joilla ei ole aikomustakaan ottaa digiteknologiaa haltuunsa. Heillä ei ole taitoja, eivätkä he myöskään saa täydennyskoulutusta.

On tuurista kiinni, sattuuko lapsi saamaan tekniikasta innostuneen, nohevan opettajan vai aivan toisenlaisen tapauksen.

Alkuhuuman jälkeen moni opettaja on palannut vanhoihin, hyviin käytänteisiin. Se ei ole helppoa, sillä laitteisiin menneet rahat ovat pois jostain. Olemme saaneet tietokoneita, pädejä ja kaiken maailman chromecasteja, mutta samaan aikaan esimerkiksi oppikirjoja ei ole varaa ostaa.

Oppikirja olisi asiantuntijoiden laatima, pedagogisesti mietitty teos. Nyt ne korvataan sillä, että oman harrastuneisuutensa varassa oleva epäpätevä opettaja yrittää ohjata lapsia Wikipedian avulla. Kuulostaako hyvältä?

Puuhastelun seuraukset näkyvät jo. Oppilaat haluavat, että tehtävät pitäisi voida suorittaa klikkaamalla, täppäämällä, raahaamalla tai pelaamalla. Pitkäjänteisyys puuttuu monelta kokonaan. Pidempiä tai vaikeampia tekstejä ei osata lukea eikä tuottaa, ja sillä on vaikutuksensa peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Perinteiset sivistystaidot rapistuvat koko ajan.

Sitä paitsi digiopetus ei ole aina edes oppilaiden mieleen. Taannoin päätin, että vedän ainakin pari maantiedon tuntia viikossa niin, että oppilaat tekevät kaiken pädeillä tai tietokoneilla. Sitä oli jatkunut jonkin aikaa, kun työnsin raskasta pädikärryä käytävällä. Oppilas huusi minulle:

– Älä saatana tuo niitä tänne!

  koodaajia tarvitaan 9000, Suomessa ei oo huippuja, ulkomailta tulee haalia

Digiopetus ei tee kenestäkään koodaajaa. Ohjelmointi alkaa alaluokilla, mutta se lisäksi hyvän ohjelman koodaamiseen tarvitaan hyvää matikan ja luonnontieteiden ymmärrystä businessymmärryksen ohella. Ohjelmointikoodi on sidoksissa ympäristöönsä. Ohjelmoijan pitää osata paljon muutakin kuin ohjelmoinnin tekninen osuus.

Paljon valitusta tässä, mutta hyvin vähän kerrotte että mikä konkreettisesti on niin digiä siellä koulussa ja erityisesti mikä siinä hiertää?

Digikirjoista nyt on jo paasattu vuosikausia, ne on enemmänkin makumieltymyksiä. Toiset aikuisetkin ostaa e-kirjoja ja toiset vannoo ikuisesti paperisen nimeen. Mitä vielä, mikä siellä haittaa?

Mitä nyt on jouduttu jättämään pois, jos digiä tuotu niin paljon tilalle?

Se on varmasti haaste että kaikki opet eivät ole kovinkaan vahvoja digiosaamisessa ja tästä koituu joskus ongelmia kun ei osata ottaa siitä digitaalisuudesta kaikkia hyötyjä irti.

Silti en oikein ymmärrä kun onhan se tehokkuus nyt ihan eri luokkaa digillä kuin ilman. Meillä ainakin opettaja passitti joskus kirjastoon etsimään tietoa, siinä meni se tunti tai kaksi. Nyt vaan netti auki laitteesta ja tunti jatkuu. Meillä on edessämme 24/7 auki oleva, kaiken tiedon omaava lähde, jota voimme käyttää ja hyödyntää. Miten se voi haittaa oppimista tai olla aiheuttamatta sille etuja?

Näiden lasten elämä tulee olemaan hyvin erilainen millaisessa me nyt elämme, niillä digidigi tulee entistä lähemmäs ja ovat tahtomattaankin vielä enemmän riippuvaisia siitä. He myös joutuvat oppimaan uutta ja muuttumaan valtavasti nopeammalla tahdilla, mitä me olemme joutuneet. Jos ennen oli että äidinkieltä pitää paukuttaa päähän, niin nyt pitää digiä. Se on sitä muutosta.

p.s. äidinkielestä tuli mieleen, olisitteko joskus itse teineinä uskoneet että joskus tulevaisuudessa nuoret viestivät arjessa hyvin pitkälle pelkillä hymynaamoilla ja kivoilla kuvilla? Niinpä.

Up

Tuli vaan mieleen, että se pidempien tekstien lukuhaluttomuus on ollut jo aiemminkin.

Olen syntynyt 80-ja 90-luvun taitteessa. Muistan, miten yläasteella nämä "coolit" olivat sitä mieltä, että on todella noloa jos lukee kirjoja ihan vaan huvin vuoksi.

Joskys teininä pylrin Demin keskustelupalstalla. Siellä oli ainakin silloin tyypillisistä, että esim. tämän ketjun aloitusviestin mittainen teksti keräsi kommentteja "en jaksanu lukee!".

Osa taas luki pari ekaa virkettä ja vastasi niillä tiedoilla kysymykseen, jota eivät jaksaneet lukea loppuun. Tällöin tuli toisinaan hyvin koomisiakin piirteitä keskusteluun, kun osa vastaa asiantunrevasti täysin asian vierestä.

Että jos tuosta mennyt vielä pahemmaksi, niin...

Digihömppään pitäisi panostaa enemmän kuin koskaan. Viimeistään yläasteella pitäisi opettaa medialukutaitoa, eli havaita erot oikeiden uutisten ja valeuutisten välillä ja pohtia onko 'oikeissa' uutisissa mahdollisesti jätetty jotain kertomatta, jolloin todellisuus onkin ihan toista verrattuna siihen minkä kuvan uutisesta saa.

Oivallinen tutkinnan kohde olisi vaikkapa Litteä maa -sivusto. Käydä läpi litteän maan historiaa ja todeta sivulla olevat hyvin aidolta kuulostavat väitteen humpuukiksi ja miettiä miksi noita sivuja ja lukuisia youtube videoita pidetään yllä.

Samoin pitäisi opettaa lääketieteellisten tutkimustulosten analysointia. Jos N = 10 ja kohteena on nuoret urheilijat, niin tuloksilla ei ole koko kansan kannalta mitään merkitystä.

Salaliittoteoriatkin ovat vain keino hankkia katsojia videoille tai webbisivuille ja saada sitä enemmän mainostuloja mitä enemmän kävijöitä on.

Noita medialukutaitoja voi opettaa ihan äidinkielen yhteydessä, mutta kyllä tuo digiloikka pääosin on pelkkää paskaa.

Tieto tai osaaminen ei ole enää tärkeää, eikä myöskään vanhat hyödylliset ja perinteiset aineet, tärkeintä on että kaikki tuntevat olonsa yhtä arvokkaaksi vaikkei osaisi lukea tai laskea 1-1, kunhan osaa ohjelmoida yksinkertaisen pelin. Se riittää nykyajan peruskoulussa. Onneksi asun maaseudulla ja täällä tarvitaan harvoin tablettia tai koneita koulussa, mutta en uskalla edes ajatella, millaista etelässä on...

Vierailija kirjoitti:

Mikä se näkymätön, kasvoton ja hahmoton taho oikein on, joka ohjaa väkisin ja pakottaa tähön digitalisaatioon? Onko se tämä sama, joka pakottaa meidät luopumaan peruskäsitteistä mies ja nainen, tyttö ja poika. Onko? Onko se sama, joka myy meidän omat arvomme ja kulttuurimme, oman identiteettimme, halusimme tai emme. Minä haluaisin tavata tämän tahon kahdenkesken.

Samoin. Aseistautuisin vanhalla kunnon karttakepillä ja kaunokirjoitusviholla.

Vmp! Vähän aikaa sitten tehtiin maantiedon koe koneilla, meni pari tuntia koneen käynnistämiseen ja lopulta muutamat teki paperille, kun kaikki koneet ei menneet päälle

:D Terkkuja SG-L:lle.

Ihmettelen sitä miten muutama ihminen hallituksessamme saa kaiken totaalisen sekasin ja rikki ja eduskuntamme vielä siunaa kaiken. Tätä kaikkeako äänestimme?

Onko mitään puoluetta, joka ei ajaisi digitalisaatiota?

Aloittaja on täysin samoilla linjoilla kuin minä! Tekniikka on aina väline jollekin oppimisprosessille. Peruskoulu ei ole ohjelmoinnin tai koodauksen ammattikoulu. Nyt mennään perse edellä puuhun ja pahasti! Vaatimustasoa laskemalla ja oppilaille valta numeroihinsa jopa antamalla kasvatetaan ääliösukupolvi, jolla ei ole tietoa matematiikasta, kielistä ja esim.historiasta. Jos ei tajua kokonaisuuksia, ei ymmärrä, mistä olemme tulleet ja mihin menossa: yleisivistys katoaa. Se on järkyttävää taantumista länsimaisessa demokratiassa. Esim.kirjallisuuden arvostus ja klassikot ovat aivan eri arvossa jo Venäjällä, muista maista puhumattakaan. Meillä ylpeillään sillä, ettei aikuinen ihminen ole lukenut yhtään kirjaa elämänsä aikana. Kulttuuri ja sivistys ovat länsimaissa taloudellisen menestyksen ehdoton edellytys. On osattava keskustella bisnespiireistä muustakin kuin ruuvinkannoista. Keskustelutaito on olematon Suomessa. Hyvää keskustelijaa epäillään ja edelleenkin ihanne on puolimykkä murhahtelija nurkissa.

Ja miettikää tulevia sukupolvia, niistä tulee ihan käsiä. :(