Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erosta selviytyminen
26.11.2017 |
Kaipaan vinkkejä miten päästä erossa eteenpäin... Jätin miehen 8 kk sitten alkoholismin takia, ei halunnut tuolloin hakeutua hoitoon. Ehkä 6 kk eron jälkeen ex-mies hakeutui hoitoon (mentyään tarpeeksi pohjalle). Hoitoonmeno aiheutti minussa suuren katkeruuden, ei kelvannut mennä silloin, kun perhe oli kasassa. Rakastin miestä edelleen silloin, kun jätin hänet, mutta olin täysin voimaton hänen sairautensa edessä.
Nyt mies hehkuu onnea, kuinka ei enää ikinä juo ja hänestä tulee hyvä isä jne. Minua lähinnä vituttaa... Pidin perhettä ja lasten elämää "kasassa" silloin, kun mies oli täysin kyvytön. Olen koko ajan kantanut kaiken vastuun lapsista, arjen pyörityksestä ja taloudesta. Yhdessä ollessa ja eron jälkeen.
On tietysti hienoa, että mies alkaa saada elämäänsä kuntoon, mutta olen silti todella katkera. En haluaisi olla, mutta en vaan pääse näistä tunnetiloista eteenpäin... Viha, katkeruus ja kostonhimo ovat jokapäiväiset tunteeni.
Käyn jo terapeutilla juttelemassa, koska meinasin uupua alkoholistin puolisona. Vinkit ja vertaistuki olisi tervetullutta..!
Kommentit (9)
Sinun pitää päästää irti ja katsoa tulevaisuuteen. Aika mennyt ei koskaan enää palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu mindfulness-ajatteluun. Opettele päästämään irti menneestä. Et voi mitään sille, miten asiat menivät, joten voit yhtä hyvin päästää niistä irti. Sulla on vuosikymmeniä hyvää elämää edessäsi, ja sä itse päätät millä mielentilalla sä sitä elämää elät. Voit jatkaa vellomista katkeruudessa ja menneen surkuttelussa, mutta onko se sitä elämää mitä haluat?
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää päästää irti ja katsoa tulevaisuuteen. Aika mennyt ei koskaan enää palaa.
Miten tämä konkreettisesti tehdään? Aivan kun koko eron käsittely olisi alkanut alusta pari kuukautta sitten. Pelkkää huonoa fiilistä liittyen eroon ja ex-mieheen. Elän elämääni ja teen asioita, mutta tunnen silti oloni katkeraksi. Ap
Et selvästikään ole henkisesti edes vielä eronnut. Entinen kumppani on entistä elämää. Miksi sinun pitäisi olla hänelle vihainen tai yhtään mitään muutakaan. Ei hän kuulu enää elämääsi muuten kuin lastesi isänä.
Täällä eroprosessi kohta alussa, lapsi vähän päälle vuoden. Kumppanilla masennusta/jotain ahdistusta, lääkitsee alkoholilla. Jää töitten jälkeen jonnekin, tulee seuraavana päivänä. Nyt ei ole tullut pariin yöhön.
Ei halua terapiaan/saikkua/ei oikein jutellakaan. Minä en jaksa. Tai jaksaisin tukea masennusta, mutta en pysty näitten ryyppyreissujen takia. Olen hakeutumassa itse johonkin neuvontaan tms.
Että tiedän kaikki tunteitten kirjon, sympatiat sinne. Muuten en osaa auttaa.
Ja minäkin kai rakastan vielä vähän, jos tulisi nyt kotiin ja sanoisi, että haluaa apua ja vie mut johonkin niin veisin ja tukisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään ole henkisesti edes vielä eronnut. Entinen kumppani on entistä elämää. Miksi sinun pitäisi olla hänelle vihainen tai yhtään mitään muutakaan. Ei hän kuulu enää elämääsi muuten kuin lastesi isänä.
Voit olla hyvinkin oikeassa. Ex-mies on melko aktiivisesti yhteydessä ja jakaa arjen kuulumisensa kanssani. Lisäksi lasten asioista on syystä tai toisesta hirveästi säätämistä...
Ongelmani ei siis ole se, että en tietäisi mitä pitäisi tehdä, vaan se etten tiedä miten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä eroprosessi kohta alussa, lapsi vähän päälle vuoden. Kumppanilla masennusta/jotain ahdistusta, lääkitsee alkoholilla. Jää töitten jälkeen jonnekin, tulee seuraavana päivänä. Nyt ei ole tullut pariin yöhön.
Ei halua terapiaan/saikkua/ei oikein jutellakaan. Minä en jaksa. Tai jaksaisin tukea masennusta, mutta en pysty näitten ryyppyreissujen takia. Olen hakeutumassa itse johonkin neuvontaan tms.
Että tiedän kaikki tunteitten kirjon, sympatiat sinne. Muuten en osaa auttaa.
Ja minäkin kai rakastan vielä vähän, jos tulisi nyt kotiin ja sanoisi, että haluaa apua ja vie mut johonkin niin veisin ja tukisin.
Voimia sulle! Aikuista ei voi auttaa, jos hän ei sitä itse halua. Ikävä kyllä... Mut eipä ole se puolison roolikaan mikään herkullinen näissä tilanteissa... :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään ole henkisesti edes vielä eronnut. Entinen kumppani on entistä elämää. Miksi sinun pitäisi olla hänelle vihainen tai yhtään mitään muutakaan. Ei hän kuulu enää elämääsi muuten kuin lastesi isänä.
Voit olla hyvinkin oikeassa. Ex-mies on melko aktiivisesti yhteydessä ja jakaa arjen kuulumisensa kanssani. Lisäksi lasten asioista on syystä tai toisesta hirveästi säätämistä...
Ongelmani ei siis ole se, että en tietäisi mitä pitäisi tehdä, vaan se etten tiedä miten.
Ap
Lopetat yhteydenpidon häneen täysin. Lasten asioista voit jutella jos niissä on oikeasti jotain juttelemista.
Alue: Aihe vapaa
Nyt alat oikein vittumaiseksi sitä kohtaan, että se alkaa taas juomaan. Käännät vaikka aluksi lapset sitä vastaan. Sillä päädee jo pitkälle.