Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut jo 6 kuukautta sairaalassa masennuksen takia
26.11.2017 |
En jaksa tätä enää. Mikään ei tunnu auttavan, sähköhoitoakin kokeiltiin. En vaan halua enää elää ja suunnittelen aktiivisesti itsemurhaa.
Kommentit (21)
Onko sulla koiria tai muita lemmikkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset halua elää? Onko ystäviä? Trauma takana?
Mikään ei kiinnosta. Kaikki tuntuu tylsältä ja turhalta. Tulevaisuus ahdistaa. On ystäviä. Ei ole ainakaan mitään hirveän suurta traumaa takana.
Voimia sulle. Uskon, että tulet kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koiria tai muita lemmikkejä?
Äidin kanssa on yhteisenä 2 vanhaa koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kuvitella tekeväsi jotain repäisevää, vaikka varata äkkilähdön ulkomaille, uudet maisemat ja erilainen elämäntapa voisivat herättää näkemään elämässä muutakin kuin lähiympäristön. Vaikka tuntuisi raskaalta ajatukselta lähteä, niin pystyisitkö pakottamaan itsesi siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koiria tai muita lemmikkejä?
Äidin kanssa on yhteisenä 2 vanhaa koiraa.
Ootko miettinyt kuinka surku koiroille tulee, jos eivät näe sua enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli on masentunut, ollut pitkään. Sai myös sähköshokkihoitoa. Terapiassa ei kyllä ole ollut, en tiedä miksi.
Nyt taas parempi ja aloittelee työntekoakin. On kyllä käynyt reissuilla, pidemmillä ja pidemmälläkin, jostain syystä sellaista jaksaa sentään touhuta. Kotinsa on kaaos, ei jaksa mitään siellä tehdä. On kyllä aina ollut muutenkin sotkuinen.
Itse en ole ainakaan keksinyt muuta kuin, että jostain itsestä se parantumisinto täytyy löytyä. Ei siinä oikein muut pysty auttamaan kuin olemalla vaan läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koiria tai muita lemmikkejä?
Äidin kanssa on yhteisenä 2 vanhaa koiraa.
Ootko miettinyt kuinka surku koiroille tulee, jos eivät näe sua enää?
Olen ja yksi vaihtoehto onkin kuolla vasta koirien kuolemien jälkeen, mutta en tiedä pystynkö elämään siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koiria tai muita lemmikkejä?
Äidin kanssa on yhteisenä 2 vanhaa koiraa.
Ootko miettinyt kuinka surku koiroille tulee, jos eivät näe sua enää?
Olen ja yksi vaihtoehto onkin kuolla vasta koirien kuolemien jälkeen, mutta en tiedä pystynkö elämään siihen asti.
Ota ainakin se tavoitteeksi
Kurjaa, että sulla on tuo tilanne. Joskus olosi kuitenkin tulee parantumaan, jaksa odottaa siihen asti. Voi olla että siihen menee kuukausia tai vuosia, mutta kuitenkin. Sitä ennen etsi mitä haluat ja ala tehdä sitä jo nyt vaikkei kiinnostaisikaan. Sitten aikanaan kun olosi paranee, on sinun helpompi palata elämään, kun on jotain mihin palata, jotain jonka eteen olet työskennellyt jo siellä mustuudessa. Jaksamista, parempaa on luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tätä enää. Mikään ei tunnu auttavan, sähköhoitoakin kokeiltiin. En vaan halua enää elää ja suunnittelen aktiivisesti itsemurhaa.
Mä olen ollut yli vuoden neljän seinän sisällä... Ok, hakenut kaupasta ruokaa.... mutta aktiivisesti haluaisin tehdä itsemurhan, mutta ei musta ole hirttäytymään. Köysi roikkuu katosta ja odottaa käyttöä.
Toivon sulle kuitenkin parempaa elämää.
Oletko nuori? Jos olet, sulla on toivoa vielä. Koita jaksaa. Osastohoito on kyllä vihon viimeistä. Ei mitään tekemistä. Siellä masentuu kahta kauheammin.
kirjoitti:
Kurjaa, että sulla on tuo tilanne. Joskus olosi kuitenkin tulee parantumaan, jaksa odottaa siihen asti. Voi olla että siihen menee kuukausia tai vuosia, mutta kuitenkin. Sitä ennen etsi mitä haluat ja ala tehdä sitä jo nyt vaikkei kiinnostaisikaan. Sitten aikanaan kun olosi paranee, on sinun helpompi palata elämään, kun on jotain mihin palata, jotain jonka eteen olet työskennellyt jo siellä mustuudessa. Jaksamista, parempaa on luvassa.
Sori mutta ottaa pattiin tuo "kyllä se helpottaa kunhan odotat" ja toiset hehkuttavat onnistumistarinoitaan miten 14-vuotiaana suunnittelivat itsemurhaa ja 20-vuotiaana naimisissa, töissä ja 2 lapsen äiti ja vakuuttelevat "usko pois kyllä se helpottaa <3".
Itse olen odottanut 20 vuotta että olo paranisi. Arvaa vaan miltä tuntuu tuo "kyllä joidenkin kuukausien tai vuosien päästä olo helpottaa"?
Aloittajalle: koita sinnitellä, kuolla ehtii aina ja sitten ollaan ikuisuus kuolleena. Mitään ei varsinaisesti menetä vaikka katselisi maailman menoa vielä jokusen vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Kurjaa, että sulla on tuo tilanne. Joskus olosi kuitenkin tulee parantumaan, jaksa odottaa siihen asti. Voi olla että siihen menee kuukausia tai vuosia, mutta kuitenkin. Sitä ennen etsi mitä haluat ja ala tehdä sitä jo nyt vaikkei kiinnostaisikaan. Sitten aikanaan kun olosi paranee, on sinun helpompi palata elämään, kun on jotain mihin palata, jotain jonka eteen olet työskennellyt jo siellä mustuudessa. Jaksamista, parempaa on luvassa.
Sori mutta ottaa pattiin tuo "kyllä se helpottaa kunhan odotat" ja toiset hehkuttavat onnistumistarinoitaan miten 14-vuotiaana suunnittelivat itsemurhaa ja 20-vuotiaana naimisissa, töissä ja 2 lapsen äiti ja vakuuttelevat "usko pois kyllä se helpottaa <3".
Itse olen odottanut 20 vuotta että olo paranisi. Arvaa vaan miltä tuntuu tuo "kyllä joidenkin kuukausien tai vuosien päästä olo helpottaa"?
Aloittajalle: koita sinnitellä, kuolla ehtii aina ja sitten ollaan ikuisuus kuolleena. Mitään ei varsinaisesti menetä vaikka katselisi maailman menoa vielä jokusen vuoden.
En missään kohtaa kirjoittanut että jotain superhienoa on luvassa. Mutta se pahin mustuus helpottaa jossain vaiheessa, tai sitten on biologinen ihme.
Mitä kaikkia lääkkeitä kokeiltu? Oletko ollut terapiassa?
Pelkän masennuksen takia ei ketään pidetä sairaalassa kuutta kuukautta.
Ei sellaiseen ole yhteiskunnalla varaa. Eikä kannatakaan. Masennus ei sairaalassa makaamalla häviä.
Yksi asia on varmaa: Sä kuolet
Joten koska tiedät sen niin miksi et eläisi sen aikaa kun pystyt. Toista kertaa et pysty.
Lähde mun mukaan seurakuntaan, älä sulje pois 'Jumala' vaihtoehtoa.
Mikset halua elää? Onko ystäviä? Trauma takana?