Muita yksinäisiä ja antisosiaalisia
Minulla ei ole oikeastaan ystäviä, ainoastaan miesystävä mutta emme asu samalla paikkakunnalla joten olen käytännössä aina yksin. Välillä tapaan tuttuja mutta en tunne olevani kenenkään kanssa samalla aaltopituudella eikä minulla tunnu olevan paljoakaam yhteistä muiden kanssa. Viihdyn yksin ja välillä tuntuu että en jaksa edes olla muiden seurassa, tunnen olevani aina se ulkopuolinen, yksin olemiseen tottuu ja eristäytyminen houkuttelee yhä enemmän. Välillä yksinäisyys myös masentaa, olisi kiva käydä vaikka brunssilla tai ravintolassa, mutta olisi noloa mennä sinne yksin. Olenko ainoa jolla tällainen ongelma?
Kommentit (24)
Haluisiko joku perustaa yksinäisille whatsapp-ryhmän?
Viihdyn hyvin yksin, mutta välillä olisi kiva nähdä kavereitakin. Epäsosiaalinen luonteeni ja huonot sosiaaliset taitoni vain tuntuvat vaikeuttavan vuosi vuodelta ystävien saamista. Olen aikuisena vaihtanut asuinpaikkaa useasti ja sosiaaliset suhteet on aina aloitettava alusta. Tiedän jääväni monesta hauskasta paitsi, sillä minulla oli joskus ystäviä ja muistan miten hauskaa meillä oli ihan arkisissa tilanteissa. Esimerkiksi syöminen, ruuanlaitto, iltaa varten valmistautuminen, shoppailu - kaikki nuo ovat paljon hauskempia toisen kanssa jaettuna.
Joskus iskee ihan sellainen syvältä kalvava ja musertava yksinäisyyden tunne, joka saa minut niin surulliseksi. Kun ei ole ketään jolta kysyä tai kuka kysyisi, mitä kuuluu tai mitä olet tehnyt viime aikoina.
Voi minua, miten minusta tuli tällainen?
Onpa julmaa huvittelua jonkun toimesta.
Joo. Mä kaipaan leffaseuraa, tai joskus ois kiva käydä jossain tapahtumassa tai tehdä joku pikku reissu jonnekin, vaikka vain viikonlopun yli, mut en mä yksin viitti lähtee...