Alkoholista luopuminen

"Luopuminen" sanana tarkoittaa poisantamista. Et kuitenkaan ole antanut pois niitä viinoja vaan juonut itse, joten et ole luopunut alkoholista.

Teen saman. Lähden reissuun ja siitä alkaa raitistuminen, siellä ei ole niitä joiden kanssa "on tottunut" ottamaan. Ei ole vanhoja tapoja kahlitsemassa. 

Olen ollut ennenkin pitkiä aikoja juomatta ja elämä on parantunut huimasti noina aikoina. Ei sillä, että joisin yksinäisyyteen tai pahaan oloon muutenkaan, se on vain ollut sosiaalinen tapa. 

Minä en lopeta. Hillitty humala silloin tällöin tekee hyvää ja ruokajuomasta ei edes humallu. On se kumma että ihmiset eivät osaa käyttää alkoa normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Minä en lopeta. Hillitty humala silloin tällöin tekee hyvää ja ruokajuomasta ei edes humallu. On se kumma että ihmiset eivät osaa käyttää alkoa normaalisti.

Vaikka osaisikin käyttää normaalisti, ei alkoholi silti sovi kaikille. :D

Vierailija kirjoitti:

Alkoholia suurkuluttavan perheen ja suvun raitis tytär tässä hei. Kasvoin ilmapiirissä, jossa raittiita ihmisiä suorastaan halveksuttiin ja huono viinapää oli tylsän ihmisen merkki. Aloitin juomisen jo teini-ikäisenä ja vasta tavattuani nykyisen puolisoni (joka tuli raittiista, tasapainoisesta perheestä) aloin kyseenalaistaa oppimiani malleja. Alkoholista tuli fyysisesti ja henkisesti kamala olo, miksi siis jatkaa? Kun sain lapsia, muutuin käytännössä absolutistiksi pakon sanelemana, mutta en ole juonut enää nytkään, kun siihen olisi ns. lupa. En halua, että lapseni näkevät juopuneita ihmisiä kodissaan, niin arkena kuin juhlana, ja kokevat samaa turvatttomuutta kuin minä. Olen muuttunut siksi hajuttomaksi ja mauttomaksi, tylsäksi ihmiseksi jota vanhempani halveksivat, ja se on minulle täysin ok. Elämässä on niin paljon muuta.

Jos voisin ylänuolen sijaan laittaa sydämen, laittaisin.

Omalla kohdallani juttu on melkein täsmälleen noin. En ole täysraitis, mutta en ole juonut kahta viinilasillista enempää (kerralla siis) enää vuosiin, ja lapsuudenperheelleni tämä on ollut kova paikka. Meillä on aina vitsailtu siitä miten ryyppääminen on elämän suola ja kerranhan sitä vaan eletään ja on niin jännää ja hauskaa juoda keskellä päivää, hihihii.

Nyt äitini ja siskoni puhuvat selkäni takana siitä miten huolissaan he ovat, kun minusta on tullut niin tylsä. Siskollani on ollut jopa rasvamaksa mutta edes se ei herättänyt vaan sama jokailtainen juominen jatkuu. Minusta on yhtäkkiä tullut ilonpilaaja, perheen musta lammas. Minulla ei ole mitään ongelmaa muiden ryyppäämisten kanssa mutta se ärsyttää että vieläkin perhetapaamisissa tungetaan pulloa käteen ja kauhistellaan kun kieltäydyn.

Noin 5 kk juomatta ja elämä on ihanaa :) Ei krapulaa, ei morkkiksia, ei uniongelmia.

Tsemppiä! Alku on vaikein; kuukauden jälkeen jo helpottaa eikä enää tarvitse miettiä, ottaisko vai ei.

Nro 26 jatkaa.

Join runsaasti teini-ikäisestä lähtien noin 18 vuotta, kunnes vihdoin ymmärsin, että alkoholi ei sovi minulle. Se oli sellaista todellisuuspakoa, halua olla erilainen kuin oikeasti on. Jatkuvia ylilyöntejä, krapuloita, morkkiksia, muistinmenetyksiä. Hyi että.

Nyt tuntuu siltä, että elämä oikeasti on omannäköistä, kun alkoholin jätin pois :) Muut saattaa ihmetellä, mutta ihmetelköön.

Olen myös kasvanut alkoholistin vierellä, ja se on vaikuttanut minuun negatiivisesti. Aloin hyvin nuorella iällä juomaan tunteisiini ja mielipahaan, pakenin kotioloja humalaan monesti omassa huoneessani. Onneksi heräsin ajoissa ja tajusin hiljentää vauhtia, vaikka meno olikin melko hurjaa vielä muuttaessani omilleni.

Nykyään alkoholi kuuluu elämääni hyvin vähän, tulee kamala morkkis ja inho jo lasillisesta, kun ihan hyvin voi olla ilmankin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Nro 26 jatkaa.

Join runsaasti teini-ikäisestä lähtien noin 18 vuotta, kunnes vihdoin ymmärsin, että alkoholi ei sovi minulle. Se oli sellaista todellisuuspakoa, halua olla erilainen kuin oikeasti on. Jatkuvia ylilyöntejä, krapuloita, morkkiksia, muistinmenetyksiä. Hyi että.

Nyt tuntuu siltä, että elämä oikeasti on omannäköistä, kun alkoholin jätin pois :) Muut saattaa ihmetellä, mutta ihmetelköön.

Ihan samanlaista oli mulla melkein aina, kun lähti ryyppäämään. Sai sitten kysellä ihmisiltä, että mitä oikein eilen tapahtui.. Ja siitä se morkkis tuleekin, kun ei ole kontrollissa omista tekemisistään.

Myös monet parisuhderiidat on lähtenyt hyvin heppoisasta oikeen syöksykierteeks, jos on yhtään alkoholia veressä. Hrr. Tää päätös tuntuu kyllä niin hyvältä. :)

Miesystäväni tykkää juoda aina kun mahdollista, mutta onneks on vähentänyt rutkasti mun muutosten myötä. Sekään ei oo kivaa katsoa selvinpäin kun oma rakas muuttuu jotenkin ihan eri tyypiks kännissä, yh. - 12