Elämänne onnellisin vaihe?

Mulle onnellisin aika on nyt, keski-ikäisenä. Takana epävarma elämä, riitaisat parisuhteet, tylsät työt, sairaasta läheisestä huolehtiminen.

Nyt olen omalla ihannealallani, on ystäviä, pikkuisen rahaa on säästössä, olen saanut terveyteni parempaan kuntoon, joka päivä koen kaikkea mielenkiintoista ja saan elää omassa rytmissäni oman pääni mukaan.

Juuri nyt. ❤

Jokaisessa elämänvaiheessa on tähän menneessä ollut hyviä puolia, mutta myös aina jokin  lamaannuttava ahdistuksen aihe. Onnellinen olen ollut vain joitain väläyksenomaisen lyhyitä hetkiä.

Elämäni on sujunut hyvin, ilman suurempia pettymyksiä ja menetyksiä.

Elän tähän astisen elämäni parasta aikaa juuri nyt.

Aikuisiän onnellisimpia aikoja taidan elää nyt kolmevitosena: ihana, alle kouluikäinen lapsi mukavassa iässä, opiskelen unelmieni ammattiin (luovien aineiden opettaja) on hyvä parisuhde, mainio taloudellinen tilanne, muutimme juuri ihanaan moderniin omakotitaloon pk-seudulla ja on varaa harrastaa ja tehdä melkein mitä haluaa. Haaveena on vielä toinen lapsi, naimisiinmeno, oman talon rakentaminen, matkustelua, hyvän työpaikan löytäminen ym. eli paljon mukavaa odotettavaa.

Tätä ennen onkin elämä ollut yhtä kriisiä, surua, masennusta ja läheisten ihmisten menetyksiä. Osaan todellakin arvostaa näitä hyviä asioita, joista ehdottomasti tärkein on oma ihana lapsi. Ei mikään matkustelu tai materia ole mitään sen rinnalla, että saa nähdä oman lapsen kasvavan ja kehittyvän joka päivä. Rakastan puuhailla lapseni kanssa kaikenlaista, ja oikeastaan kaikkeen tekemiseen on tullut tietynlaista syvyyttä lapsen myötä. Allekirjoitan kyllä sen, että parasta aikaa on se, kun lapset ovat pieniä (kunhan alun jatkuvista yöheräämisistä ym. on selvitty).

Ensin pitäisi määritellä onnellisuus että puhuttaisiin edes samasta asiasta.

t. onneton

Äitiyslomat, varsinkin toisen lapsen. Nautin silloin kotona olosta ja elämästä yleensä todella paljon. Viihdyin myös hyvin kaupungissa jossa elimme. Minulla oli myös kodin ulkopuolista elämää.