Lue keskustelun säännöt.
Lakiasioista tietävät
25.11.2017 |
Äitini kuoltua meitä on kuolinpesässä osakkaana kolme sisarusta. Yhdelle meistä äitini on testamentannut pienen kiinteistön (eli kotinsa). Me muut saamme muuta omaisuutta (rahaa, arvopapereita). Testamentissa lukee kiinteistö. Irtaimistosta ja henkilökohtaisista tavaroista ei siinä puhuta mitään. Irtaimisto ja henkilökohtaiset tavarat ovat vailla suurempaa arvoa eikä niitä merkitä perunkirjaan. Nyt ongelmana on, että sisarus jolle tuo kiinteistö on testamentattu väittää, että hänelle kuuluu myös kaikki irtaimisto. Että me muut emme saa irtaimistosta yhtään mitään, emme yhtään äidin korua, emme yhtään valokuvaa yms, koska kaikki on testamentattu hänelle. Emme olisi tyhjentämässä taloa, emme edes jakamassa kaikkea kolmeen osaan. Minä ja toinen sisarukseni haluaisimme vain muistoksi muutamia esineitä joilla meille on tunnearvoa. Esim. jonkin pienen huonekalun, taulun, lampun, maljakon, jotain astioita, valokuvia, korun tms. Tavaraa talossa on paljon eli sitä riittäisi runsaasti meille kaikille kolmelle. Ja mitään arvokasta tuohon irtaimistoon ei todellakaan sisälly. Onko meillä oikeus valita jotain esineitä irtaimistosta vai ei? Jakoa ei ole vielä tehty. Testamentti on vasta haettu pankin tallelokerosta ja saimme siitä tietää äitimme viimeisen tahdon.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kappalejaottomuus tulisi olla laitonta.
Kuten länkyttäminenkin. Se taitaa ollakin laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se irtaimisto on ihan jaettavissa.
Hänelle on testamentattu koti, ei tavaraa (ainakaan kertomasi mukaan.) En ole maailman paras testamenttijutuissa (muissa lakijutuissa parempi, kun toinen vanhempi on juristi ja itsekin olen kiinnostunut aiheesta), mutta eihän mikään irtoroina kuulu yhteenkään asuntoon, sehän on aivan selvää.
Kai siinä testamentissa lukis kiinteistö irtaimistoineen, jos se olis kaikki tarkoitus testamentata sille yhdelle.
Kiinteistö tarkoittaa nimenomaan taloa, rakennuksia. Irtaimisto on erikseen ja jos haluaisi testamentata senkin kiinteistön mukana, se pitäisi mainita erikseen. Näin minun järkeni mukaan.
Minäkin omistan isän perintönä osan syntymäkotiani, mutten siellä asuvan setäni tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 jatkaa: Perintöasiat ovat kyllä tosi selkeästi eroteltuja, kuka saa ja mitä saa ja mitä ei saa. Yhden testamentin olen lukenut, koska se koski minua ja sisarustani.
Miksi koti-irtaimistoa ei ole perukirjassa? Tavallisesti sille merkitään jokin näennäinen arvo (esim.isäni kuollessa 2000 e, sisälsi vähän yli 100 neliön kodin irtaimiston).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koti-irtaimistoa ei ole perukirjassa? Tavallisesti sille merkitään jokin näennäinen arvo (esim.isäni kuollessa 2000 e, sisälsi vähän yli 100 neliön kodin irtaimiston).
Tavallinen koti-irtaimisto. Ei mitään arvokasta. Pankissa perukirja tehty lakiasiantuntijalla.
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on testamentattu koti, ei tavaraa (ainakaan kertomasi mukaan.) En ole maailman paras testamenttijutuissa (muissa lakijutuissa parempi, kun toinen vanhempi on juristi ja itsekin olen kiinnostunut aiheesta), mutta eihän mikään irtoroina kuulu yhteenkään asuntoon, sehän on aivan selvää.
Testamentissa lukee, että sisarukseni saa kiinteistön. Irtaimistosta ei mitään mainintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita liivijengi perimään osuutesi.
Ette allekirjoita mitään jakosopimuksia ennen kuin asia on selvitetty. Tarvittaessa pesänjakaja jakaa omaisuuden, joka on testamentin ulkopuolella. Toki se on tapauksessanne kallista ja tappiollista taloudellisesti, mutta itse tekisin vaikka senkin kiusan, jos mua yritettäisiin kusettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on testamentattu koti, ei tavaraa (ainakaan kertomasi mukaan.) En ole maailman paras testamenttijutuissa (muissa lakijutuissa parempi, kun toinen vanhempi on juristi ja itsekin olen kiinnostunut aiheesta), mutta eihän mikään irtoroina kuulu yhteenkään asuntoon, sehän on aivan selvää.
Testamentissa lukee, että sisarukseni saa kiinteistön. Irtaimistosta ei mitään mainintaa.
Irtoroina ei ole osa kotia. Kun vaikka myyt asunnon, niin ei siihenkään kuulu mikään irtosälä mukaan. -4
Olethan saanut äidiltäsi elämän - mitä sinä sillä maallisella moskalla loppujen lopuksi teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on testamentattu koti, ei tavaraa (ainakaan kertomasi mukaan.) En ole maailman paras testamenttijutuissa (muissa lakijutuissa parempi, kun toinen vanhempi on juristi ja itsekin olen kiinnostunut aiheesta), mutta eihän mikään irtoroina kuulu yhteenkään asuntoon, sehän on aivan selvää.
Testamentissa lukee, että sisarukseni saa kiinteistön. Irtaimistosta ei mitään mainintaa.
Irtoroina ei ole osa kotia. Kun vaikka myyt asunnon, niin ei siihenkään kuulu mikään irtosälä mukaan. -4
Tai no, tietenkin asunnon SAA myydä irtoroinan kanssa, mutta varmaan aika harva ostaja haluaa myyjän pesukoneita, pöytiä, lipastoja, lautasia ja lampunvarjostimia.
Jos testamentissa puhutaan vain kiinteistöstä eikä irtaimistosta ole mainittu mitään, niin silloin irtaimiston jako jää teidän kesken sovittavaksi. Laki ei mitenkään määrää sitä, että jokaisen perillisen pitäisi saada yhtä suuri osuus jokaisesta omaisuuslajista, vaan laki puhuu vain siitä, minkä arvoinen kunkin perillisen osuus on. Se, miten jaatte eri omaisuuslajit (esim. irtaimiston) keskenänne, on teidän välinen sopimusasia niiltä osin, kun testamentissa ei ole määräyksiä ko. omaisuuslajia.
Jos ette pääse keskenänne sopimukseen, voitte hakea oikeudelta pesänjakajaa, joka sitten päättää, miten omaisuus jaetaan, siis ihan konkreettisesti myös sen, kuka saa kaulakorun ja kuka tietyn nojatuolin. Suosittelen kuitenkin sopimukseen pyrkimistä, sillä pesänjakaja tulee kalliiksi. Tuskin selviätte alle kymppitonnilla, jos otatte pesänjakajan. Pesänjakajan palkkio maksetaan kuolinpesän varoista eli se pienentää teidän jokaisen saamaa perintöosuutta.
16 jatkaa vielä: jos sisaruksesi ei usko, mitä yllä kerron, niin voi olla järkevää sopia lakimiehen kanssa tunnin neuvottelu, jossa lakimies kertoo suunnilleen samat asiat kuin minä viestissäni (sisaruksesi voi uskoa paremmin, kun lakimies kertoo asian). Tällainen tunnin neuvottelu maksaa 200-300 euroa, mutta jos sisaruksesi sen jälkeen on valmiimpi sopuratkaisuun, säästätte kuitenkin tonneja pesänjakajan palkkioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koti-irtaimistoa ei ole perukirjassa? Tavallisesti sille merkitään jokin näennäinen arvo (esim.isäni kuollessa 2000 e, sisälsi vähän yli 100 neliön kodin irtaimiston).
Tavallinen koti-irtaimisto. Ei mitään arvokasta. Pankissa perukirja tehty lakiasiantuntijalla.
Niin isälläkin, ei mitään arvokasta, mutta silti sille piti laittaa joku arvo.
Vierailija kirjoitti:
Olethan saanut äidiltäsi elämän - mitä sinä sillä maallisella moskalla loppujen lopuksi teet?
Siskollehan se nyt oli menossa, ei äidille.
Ja jos noin on, niin miksi se kuuluisi siskollekaan?
Vierailija kirjoitti:
Ette allekirjoita mitään jakosopimuksia ennen kuin asia on selvitetty. Tarvittaessa pesänjakaja jakaa omaisuuden, joka on testamentin ulkopuolella. Toki se on tapauksessanne kallista ja tappiollista taloudellisesti, mutta itse tekisin vaikka senkin kiusan, jos mua yritettäisiin kusettaa.
Toivon, että pesänjakajaa ei tarvittaisi, koska muuten jako on selvä. On kysymys vain irtaimistosta jolla ei ole rahallista arvoa, vain tunnearvoa. Minä ja toinen sisarukseni haluaisimme vain muutamia esineitä muistoksi. Emme vaadi tasajakoa kolmeen osaan. Sisarus jolle kiinteistö on testamentattu saa puolestamme pitää irtaimiston noita muutamia meille tärkeitä esineitä lukuunottamatta. Mutta hän on sitä mieltä, että meille ei kuulu mitään. Hän ei antaisi meille edes lastemme valokuvia jotka olemme äidillemme antaneet vaikka hän itse on saanut aikanaan aivan samat valokuvat.
Suosittelemme, että sisaruksemme ottaa itse selvää miten asiat kuuluu hoitaa ja väläyttelemme tietoa pesänjakajasta sekä suurista kuluista jotka jaosta aiheutuisivat. Josko hän sitten rauhoittuisi ja suostuis päästämään meidät taloon hakemaan nuo muutamat esineet.
Tuollainen kappalejaottomuus tulisi olla laitonta.