Lue keskustelun säännöt.
Taas kotiäidin kotikänni ilta takana, en vain pysty
25.11.2017 |
olemaan juomatta. Iltapäivän taistelin viinapirun korvaan kuiskuttelua vastaan mutta sittennse voitti.
Nyt aamukahvilla ja veto poissa..
Kommentit (42)
:(
Tarvitset apua alkoholismiisi. Ota yhteyttä terveydenhoitoon ja kerro ongelmastasi, yksin ei ole pakko jaksaa.
Tsemppiä raitistumiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut juomaa kotona vaan lasten ulkoilun verukkeella kävin samalla reissulla kaupassa..
Mikä sua ap vaivaa?
Miksi et voi olla juomatta?
Mitä elämässäsi pitäisi olla toisin, jottei sinun tarvitsisi juoda?
Itselläni on krooninen ahdistus. Käytän bentsoja, jotta pystyn elämään normaalia elämää. Jos ne loppuu kesken alan päihdyttämään itseäni.
Ihan perseestä tällainen elämä ja eikö ollutkin hienoja kysymyksiä? En mä niihin itsekään osaa vastata.
Masennusta ehkä, mutta ei lääkkeet siihen auta.
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein juot ja millaisia määriä?
Vierailija kirjoitti:
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Ei muuten ole. Aikoinaan kun itse olin pahoin alkoholisoitunut, niin ei se todellakaan helppoa ollut olla juomatta. Ahdisti jo pelkkä ajatus siitä ettei kaapissa ole kaljaa/viinaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle on kehittynyt ongelma. Oletko juonut kuinka pitkään noin, tai kuinka pitkään juominen on pyörinyt mielessä pakonomaisena tarpeena?
Juotko vain viikonloppuna?
Kiireesti nyt hakemaan apua, elämä on mukavampaa kun ei ole tuollaista ongelmaa ja lasten ei tarvitse kärsiä. Ongelma tulee vain pahenemaan jos sille ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Ahdistavan ahdasmielinen ajattelutapa. Onneksi et kuulu ystäväpiiriini.
Et näköjään tiedä ihmisten ongelmista paljoakaan. Itselläni ei onneksi alkoholiongelmaa ole, mutta läheltä olen seurannut monien ihmisten kamppailua sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Ei muuten ole. Aikoinaan kun itse olin pahoin alkoholisoitunut, niin ei se todellakaan helppoa ollut olla juomatta. Ahdisti jo pelkkä ajatus siitä ettei kaapissa ole kaljaa/viinaa
No ei se siitä auta että multipeukutat kuinka.
Itsellä viina on maittanut myös. Nytkin alkoholia löytyy talosta, mutta en vaan juo. Kun meinaa juoda, teen kotitöitä tai lähden lenkille tai syön jotain. Niin ne päivät kuluvat enkä ole vuoteen juonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Jos juot ruokakaupasta haettavia juomia, tuo on lopulta totta. Tulee päivä jolloin jalat eivät kuljeta sinua kaljahyllyjen kohdalle.
Sitä ennen pitäisi paikata vajeita, jotka omalta osaltaan edistävät juomista. Niitä on jotkut ravintoaineet ja sitten se tärkeä puhumisen vaje.
Riippuvuus kehittyy kun tarpeeksi juo. Sekä keho että psyyke tulevat riippuvaisiksi. Lopulta ne huijaavat sinut joka päivä livahtamaan kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Ahdistavan ahdasmielinen ajattelutapa. Onneksi et kuulu ystäväpiiriini.
Et näköjään tiedä ihmisten ongelmista paljoakaan. Itselläni ei onneksi alkoholiongelmaa ole, mutta läheltä olen seurannut monien ihmisten kamppailua sitä vastaan.
No alkoholismi on sen luokan ongelma, ettei siinä kukaan muu kuin itse pysty vaikuttamaan. Kaikki lähtee itsestä. Itse se päätös pitää tehdä ja ihan joka ikinen päivä. Parasta on korvata toiminta muulla tekemisellä ja päättää olla juomatta.
Mihin tässä pitäisi soittaa ja sanoa?
En ole ap, mutta itsekin tarvitsen apua.
Olo on kuin olisi jossain umpikujassa. Jos haen apua, saanko sitä, vai viedäänkö vain lapseni pois? Entä jos tarjottu apu ei autakaan?
En kännäile kotona, mutta minulla on paha lääkeriippuvuus. En myödkään ole varsinaisesti päihtynyt, eli en popsi lääkkeitä kuin karkkia, vaikka päivittäin niitä 3 kpl syönkin.
Pelkään että tämä tästä pahenee, elu alan syönäänkin enemmän. Tuntuu ettei ilman voi olla.
Kukaan läheisistäni ei edes tiedä minun syövän lääkkeitä. Töissäkään kukaan ei huomaa, paitsi jos en ole ottanut lääkettä aamulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun on vaan juomatta. Niin helppoa se on.
Jos juot ruokakaupasta haettavia juomia, tuo on lopulta totta. Tulee päivä jolloin jalat eivät kuljeta sinua kaljahyllyjen kohdalle.
Sitä ennen pitäisi paikata vajeita, jotka omalta osaltaan edistävät juomista. Niitä on jotkut ravintoaineet ja sitten se tärkeä puhumisen vaje.
Riippuvuus kehittyy kun tarpeeksi juo. Sekä keho että psyyke tulevat riippuvaisiksi. Lopulta ne huijaavat sinut joka päivä livahtamaan kauppaan.
Niin, ja silloin se päätös juomattomuudesta pitää tehdä ihan itse. Mitään taikakeinoa siihen ei vieläkään ole keksitty.
Mistä tahansa pystyy kehittelemään riippuvuuden ja pakkomielteen.. Mut kukaan muu kuin itse ei pysty sitä päätöstä tekemään, ei suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tässä pitäisi soittaa ja sanoa?
En ole ap, mutta itsekin tarvitsen apua.Olo on kuin olisi jossain umpikujassa. Jos haen apua, saanko sitä, vai viedäänkö vain lapseni pois? Entä jos tarjottu apu ei autakaan?
En kännäile kotona, mutta minulla on paha lääkeriippuvuus. En myödkään ole varsinaisesti päihtynyt, eli en popsi lääkkeitä kuin karkkia, vaikka päivittäin niitä 3 kpl syönkin.
Pelkään että tämä tästä pahenee, elu alan syönäänkin enemmän. Tuntuu ettei ilman voi olla.
Kukaan läheisistäni ei edes tiedä minun syövän lääkkeitä. Töissäkään kukaan ei huomaa, paitsi jos en ole ottanut lääkettä aamulla
No jätät ottamatta. Päivä kerrallaan ilman.
Ihmiset lopettaa tupakoinnin ja alkoholin ja kärsivät hetken nahoissaan.. Niin se vaan menee.
Pisin aika mitä olen tämän 1,5v aikana ollut juomatta taitaa olla 20 päivää
Ap
Itse olin samanlainen, liusui tuohon ihan normaalista käytöstä. Aaamulla hyvät päätökset, ei yhtään tänään, iltapäivällä jo empimistä ja viimeinen lasti juuri ennen ysiä illalla. Ostaa jemmaan viinejä "jos joskus tarvitsee", häviää kuitenkin yksintissuttelussa. Kyllästyin tuohon totaalisesti, hain apua porukasta jotka myös kärsivät juomisestaan. Lopetin juomisen, mietin päätäni mihin olin alkanut alkoholia tarvita. Muutin elämääni, paineet hävisivät, juomisen tarve on kadonnut. Nyt kymmenen vuotta täysraittiutta takana. Juomattomuus ei mitenkään muuten rajoita elämää, pikemminkin koen, että juomisen aiheuttamat rajoitteet (krapulat, ajokyvyttömyys, uniongelmat, masennus, kehno itsetunto) ovat hävinneet. Pelkäsin kuinka ihmiset suhtautuvat kun en enää juo mutta ei tuota juuri ole edes noteerattu, menen porukan jatkona bileissäkin ja lähimmät jotka huomasivat ongelmani ovat todella tyytyväisiä elämänmuutoksestani. Kannattaa miettiä millaista elämäsi on jos jatkat samalla tyylillä seuraavat viisi vuotta: paljonko lisää kiloja? Terveysongelmia? Ongelmia töissä, ihmissuhteissa? Paraneeko vai paheneeko masennus jos jatkat?Mitä lapset juomisestasi nyt ja sitten viiden vuoden päästä ajattelevat? Oma elämäsi, omat päätökset. Ongelmajuomiseen vaan monesti itse herää viimeisenä, ne lähellä olevat meinaavat kyllästyä jo aiemmin. Siihen joutuu varautumaan, että vaikka itse päättäisi jatkaa samalla linjalla (tai ei jaksa hakea apua) ne läheiset tekevät omia päätöksiään. Minun tyttöni sanoi myöhemmin ettei olisi enää jaksanut katsella äidin sumeita silmiä, olisi katkaissut välit aikuistuttuaan. Nyt meillä erittäin läheiset ja lämpimät välit vaikka tyttö opiskelemassa eri paikkakunnalla, soittaa ilonsa ja surunsa minulle, olen tuosta todella onnellinen kun pelkäsin jo pilanneeni välimme totaalisesti omalla ongelmallani. Mieti vakavasti eri kanteilta tee päätös ja hae apua jos päätät muuttaa elämääsi. Itselläni elämänmuutos oli helpompi kun alkoholin jätti kokonaan, vähennysyritykset epäonnistui ja koko ajan ajatus pyöri juomisen kanssa. Kun sen jätti ei oikeasti tarvitse pohtia koko asiaa, juon vissyä viinin tai oluen sijaan samoin kun lihaa ja vihanneksia kalan sijaa jolle olen allerginen. Tsemppiä!
Jos kotona on jtn, juon ne varmasti pois, KAIKKI. Ostan jos käyn yksin kaupassa, joskäyn perheen kanssa en osta, joten pyrin käymään perheen kanssa.
Jos käyn äitini kanssa kaupoilla, korkkaan jo kaupan parkkipaikalla(äiti ajaa).
Olen masentunut, työuupunut ilman diagnoosia
Vierailija kirjoitti:
Pisin aika mitä olen tämän 1,5v aikana ollut juomatta taitaa olla 20 päivää
Ap
No ota vähemmän kun otat ja pidät tuollaisia taukoja, niin eihän sulla edes ole alkkisongelmaa?
Entä jos ette säilyttäisi kotona alkoholijuomia?