3-vuotias sanoo, että päiväkodissa kiusataan?

Voivat kiusata. Kannattaa heti ottaa lapsen kertoma henkilökunnan kanssa puheeksi. TIetävät seurata tarkemmin tilanteita joissa lapsesi on kiusaajaksi kertomansa kanssa. Monesti jo pienet lapset osaavat myös katsoa tarkkaan hetken, jolloin aikuinen ei näe.

Kerro myös lapsellesi, että hyvä, kun kertoi ja että otat asian henkilökunnan kanssa puheeksi. Toivottavasti saadaan katkaistua tuo, ikävää lapselle mennä hoitoon paikkaan, jossa kokee kiusaamista.

Totta kai voidaan kiusata, mutta asia aivan erikseen on, onko lapsesi (jos siis omastasi oli kyse) oikeassa. Kolmevuotias voi kokea kiusaamiseksi aika outojakin juttuja. Esimerkiksi sen, että joku tykkää leikkiä mieluummin jonkun toisen kanssa jotain leikkiä.

Kysy siis lapselta tarkemmin, miten kiusataan ja miten hän ajattelee, että siinä tilanteessa pitää toimia. Tue häntä oikeassa menettelytavassa, siinä miten kannattaa jämäkästi mutta kostoon sortumatta toimia.

Eli esimerkiksi jos joku sulkee häntä systemaattisesti leikistä, voi aina pyrkiä etsimään ryhmästä jonkun, joka ei ole vielä aamulla ehtinyt hommata itselleen leikkiparia (tytöt tuppaavat pk-ryhmässä usein sopimaan jo aamusta, kenen kanssa leikkivät). Kaverin etsintää voi tukea vanhempana pyytämällä lapsen kaveria leikkitreffeille, juttele ko. lapsen äidin/isän kanssa, jos tapaatte lasta hakiessanne.

Juttele pk-ryhmän hoitajan kanssa, jos lapsella on kertoa esimerkki siitä, että häntä on kiusattu.

Välttämättä se "oikeakaan" kiusaaminen ei ole ollut tarkoituksellista, siis ilkeydestä tai vihasta johtuvaa. Vaan ettå se kiusaaja vaan ei osaa toimia paremmin ja oikein. Siksi on tärkeää jutella hoitajien kanssa, he kyllä puuttuvat tilanteeseen ja opettavat kädestä pitäen sille kiusaajalle paremmat ja sallitut toimintatavat.

Kysy ryhmän hoitajilta näkemystä asiaan. 

En ole törmännyt ilmiöön, jossa kolmevuotiaat tietoisesti kiusaisivat ketään. Joku on vähän hankalampi tyyppi ja pienikin osaa vältellä kontaktia. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy ryhmän hoitajilta näkemystä asiaan. 

En ole törmännyt ilmiöön, jossa kolmevuotiaat tietoisesti kiusaisivat ketään. Joku on vähän hankalampi tyyppi ja pienikin osaa vältellä kontaktia. 

Niin, voi olla näinkin. Mutta kolmevuotias ei vielä miellä onko asia tietoista vai tiedostamatonta. Hänelle se on jokatapauksessa kurja kokemus ja asiaa on hyvä selvittää.

Lapsen kertoman mukaan häntä ei päästetä leikkiin mukaan ja jos pääsee leikkiin, hän on siinä patsas. Muut pojat leikkii autoilla ympärillä ja poikani rooli on olla patsas tai romuttamon vahti (istuu kauempana yksin). Ap

Voi mutta pari asiaa joita kannattaa huomioida; on kokemusta molemmista: 

1) Lapsi voi kokea aikuisen kiusaajana. Onko lapsi määritellyt kuka kiusaa? Olen nähnyt tilanteen jossa aikuinen joka pitää säännöt ja noudattaa niitä on lapselle kiusaaja koska kotona äiti joustaa kaikessa eikä osaa kieltää lasta. 

2) Jos lapsella ei ole ollut paljoa kokemusta toisista lapsista ja heidän kanssaan itse käydyistä ongelmahetkistä vaan aikuinen aina säätää vieressä, ei lapsi osaa itse tilanteessa toimia vaan kokee muut lapset kiusaajina koska omat tunteet hetkessä kasvaa liian suuriksi. 

Lapset ei välttämättä osaa keskenään sopia. Ison perheen äitinä lapsiani seuranneena voin sanoa että jätä lapset välillä selvittämään tilanteita itse keskenään. En sano että lähde pois, vaan ole taustalla äläkä mene aina heti väliin. Ohjaa ja anna lapsen oppia tunteita ja näytä mitä muut lapset tuntee. Jos yksi lapsi lyö toista, ainoa syyllinen ei ole se joka lyö vaan pitää miettiä miksi toinen kokee asiakseen lyödä, ehkä toinen sanoi pahasti tai otti lelun? Seuraa lasta ja ohjaa tarvittaessa mutta älä tuputa lapselle valmiiksi ratkaistuja ongelmia.

Mun poika oli nelivuotias, kun valitti, että hoidossa uusi poika kiusaa, joskus löytyi kädestä puremajälkikin. Ja mehän uskottiin. Murrosikäisenä hän lopulta tunnusti, että itse asiassa hän ja toinen poika kiusasivat tätä uutta poikaa.

Päiväkodissa työssäni näen jatkuvasti tilanteita, joissa joku jätetään leikin ulkopuolelle tai hänelle annetaan joku näkymätön rooli. Päiväkodissa aikuisten tehtävä olisi valvoa noitakin vapaita leikkitilanteita ja ohjata niitä tarpeen mukaan. 

Silloin jos joku jää jatkuvasti ulkopuolelle niin aikuisen tehtävä kyllä on puuttua siihen.

Lapseni on perhepäivähoidossa, lapsi on 3-vuotias. Hoidossa saman ikäinen tyttö, joka repii lelut käsistä, lällättelee, puhuu ilkeästi yms. Hoitaja siis kertonut näistä jutuista ja välillä lapsemme on sanonut kotona, että ***** oli ilkeä.  Ryhmä on pieni ja hoitaja näkee/kuulee hyvin mitä ympärillä tapahtuu. Ulkona on muitakin hoitajia lapsineen. Jos siellä on tilanne, että yhtä ei oteta mukaan hän erottaa kaikki leikkimään yksin. Periaate on ettei ketään jätetä leikin ulkopuolelle. Toki voi olla että muutama lapsista leikkii ihan omia leikkejä sivussa onnistuneesti, mutta jos samaa ikä luokkaa olevia on vaikka 3 kpl ja yhtä ei oteta mukaan niin hoitajat puuttuvat heti.  Itse olen sen verran nähnyt, että kyllä 3-vuotias osaa sen lällättelyn, tavaroiden viemisen, osaa sanoa että älä tule tähän leikkimään... tai muun vastaavan pienen kiusan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kertoman mukaan häntä ei päästetä leikkiin mukaan ja jos pääsee leikkiin, hän on siinä patsas. Muut pojat leikkii autoilla ympärillä ja poikani rooli on olla patsas tai romuttamon vahti (istuu kauempana yksin). Ap

Entäpä - ihan vaan havainnollistaakseni asian tulkinnanvaraisuutta - niiden muiden mielestä se on sun poika joka kiusaa tunkemalla väkisin mukaan kesken leikkien, jossa roolit ja juoni on jo kehitelty tietyn joukon kesken?

En nyt sano, että se on noin, vaan että kolmevuotias osaa tulkita tilanteita vain omasta näkökulmastaan.

Ja hän tarvitsee ohjausta siinä, millaisiin tilanteisiin voi mennä kesken mukaan ja millä tavalla.

Ja ne toiset tarvitsevat ohjausta siinä, miten tuollaisissa tilanteissa toimitaan. On ok sanoa, että meillä on tämmöiset jutut nyt kesken, haluatko olla ensin mukana vaan korjaamon vahtina ja keksitään sulle sitten myöhemmin joku muukin rooli?

2