Olisiko poikien huonolla koulumenestyksellä jotain tekemistä sen kanssa että

Vierailija kirjoitti:

Miksi kokoajan halutaan tässä kohdistaa kritiikki ihmisiin? Joko poikiin, heidän kasvattajiin tai sitten opettajiin? Mitäs jos keskityttäisiin siihen koululaitokseen ja mikä siinä systeemissä mättää. Opettajat varmasti ovat kykeneviä opettamaan erilaisia ihmisiä. Tai ainakin heidät sellaiseen koulutetaan. 

Systeemit on ihmisten rakentamia ja ylläpitämiä. Kyllä se kritiikki aina viime kädessä kohdistuu ihmisiiin.

Vierailija kirjoitti:

opettajien arvostus ei ole enää samaa luokkaa kuin vielä 1960- ja 1970-luvuilla

Ei oo arvostusta enää, ei. Eikä enää pysty pitämään kuria niinkuin vielä 40-50 vuotta sitten. Nykyisin pitää vain keskustella ja ymmärtää loputtomiin ja häiriköt saavat mellastaa vapaasti. Ennen vanhaan, meidän kouluakoina riitti, että rehtori tuli ovesta sisään ja tunnin alkua odotellessa käyty 'sienisota' (läpimärkä taulusieni, jota paiskottiin kohti) loppui kuin veitsellä leikaten. Sen jälkeen puolet luokasta roikkui lihakoukussa, noin kuvaannollisesti.

Opettajan ammatti ei siis enää kiinnosta miehiä kuten joskun aiemmin

Ei kiinnosta koska huonot liksat. Paljon helpommalla saa paremman palkan. Opettajan ammatti on käytännössä tehty mahdottomaksi. Ei käy kateeksi...

Olen käynyt lukioni 60-luvun lopulla ja jo siihen aikaan pojat lusmuilivat lukion loppupuolelle asti, mutta kun he sitten iskivät ison vaihteen päälle, niin tytöt jäivät kuin nallit kalliolle. Viimeisenä vuonna pojat korottivat arvosanojaan merkittävästi ja saivat erinomaisen päättötodistuksen. Samoin kävi myös yo-kokeissa. Tytöt jäivät näpertelemään lillukanvarsiin, kun taas pojat menivät huimalla vauhdilla ohi kohti laudatureja.

Tämän päivän lukiossa tuo viimeisen vuoden rutistus ei enää toimi, sillä eri aineiden loppuarvosanoja määritettäessä kaikki aineen kurssien suoritukset otetaan huomioon. Viimeisenä vuonna kursseja on enää vähän, joten niiden hyvät arvosanat eivät paljon kokonaisarvosanaa korota. Tosin opettajalla on oikeus korottaa päättöarvosanaa yhdellä, jos viimeisen vuoden suoritukset ovat osoittaneet, että oppilas hallitsee aineen paremmin kuin laskennallinen keskiarvo osoittaa.

Muuten, ne tyttöjen lillukanvarret ovat edelleen voimissaan. Ilmiö näkyy ehkä selvimmin vieraiden kielten kuullunymmärryskokeissa. Tytöt jäävät jumittamaan yhden vieraan sanan kohdalle ja menettävät sitten pitkät pätkät tekstistä. Suurpiirteiset pojat osaavat kuunnella kokonaisuuksia, yksi outo sana ei heidän suoritustaan kaada.

No pojat nyt tarvitsee vähän tiukempaa kuria, sitä taas ei nykyperuskoulu opettajattarineen eikä nykyvanhemmat yksinhuoltajaäiteineen ylläpidä, sitten homma menee pelleilyksi.

Voisi tutkia vaikka mikä niillä pojilla on, jotka pärjää koulussa. Vastaus lienee kasvuolosuhteet, sopivasti rajoja ja rakkautta. Huom. Ei siis ole naisten vika, vaan sen että miehet joko puuttuvat tai ovat välinpitämättömiä kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 1950 luvulla pojat istuivat pulpeteissaan ihan samalla tavalla pänttäämässä kuin tytötkin. Eivät he menestyneet koulussa sen huonommin kuin tytötkään. Ei kukaan puhunut siitä, että koulun pitäisi olla toiminnallisempaa ja opetuksen poikien luonteeseen sopivampaa. Kouluissa oli enemmän miesopettajia, mutta oli myös naisopettajia ja pojat oppivat heidänkin tunneillaan. Vähän pistää epäilyttämään, että oppiminen ja koulu on sellaista kuin on aina ollut, mutta poikien elämässä on tapahtunut jotain suurta muutosta.

Koulu ja oppiminen on muuttunut radikaalisti 50-luvusta, ja uskon että siinä piilee osasyy poikien huonoon menestykseen. Uusimman OPSin mukaan oppilaita ei enää edes saa istuttaa hiljaa pulpetissa pänttäämässä, vaan on oltava ilmiötä, ryhmäoppimista, itsearviointia jne. Jo itsessään nämä oppimistekniikat aiheuttavat hälinää ja ulkoisten häiriötekijöiden lisääntymistä luokassa. Tällaisessa ympäristössä pystyy tehokkaasti oppimaan vain lapsi, jolla on rautainen itsesääntelyn taito. Kun päälle vielä laitetaan omien tavoitteiden asettaminen jo alakoulussa ja itseohjautuva oppiminen, niin ne lapset, joiden koulunkäyntiä ja opiskelua ei kotona voimakkaasti tueta ja ohjata, ovat heikoilla.

Osasyy huonoihin tuloksiin voi olla myös poikien elämässä tapahtuneet muutokset, esimerkiksi uppoutuminen digitaaliseen pelaamiseen ja välittömän mielihyvän tavoittelu pitkän tähtäimen tavoitteiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osasyy huonoihin tuloksiin voi olla myös poikien elämässä tapahtuneet muutokset, esimerkiksi uppoutuminen digitaaliseen pelaamiseen

Digitaalinen pelaaminen ilmiönä tuli 70-luvun lopulla ja kasvoi siitä lähtien tasaisesti, miksi se ei vaikuttanut 80- ja 90-luvuilla koulumenestykseen?

Huonolla ja huonolla.

Lukiolaisen lukuaineiden ka oli muutama kk sitten peruskoulun päättyessä tasan 10 ja 8lk kundilla numerot 7-9 tasoa, parissa aineessa ollut kymppikin.

Yksi muutos 50-luvun koulunkäyntiin verrattuna on, että edes koulu ei nykyään arvosta hyviä arvosanoja. Parhaille oppilaille ei jaeta julkista kiitosta, vaan kaikki oppilaiden väliset osaamiserot pyritään häivyttämään. Onko tämä vaikuttanut siihen, ettei poikien kulttuurissa ole hyväksyttyä pärjätä koulussa? Ja voisiko kilpailun ja avoimen menestymisestä palkitsemisen lisääminen parantaa poikien kiinnostusta koulunkäyntiin?

Naisenemmistö ollut iänkaiken opettajina. Itse en oo akateeminen mutta meillä koulu oli numero 1. Hyvää tulosta tuli. Suorastaan loistavaa. Yksi poika. Eikä ollut isänsäkään akateeminen. Geenit sai hyvät isältään.

Onko sillä merkitystä, jos yhdet vanhemmat kannustavat pelaamaan palloa ja toiset lukemaan kirjoja. Luultavasti. Molempi olisi tietysti sopivassa suhteessa parempi.

Ei. Poikia kiinnostaa enemmän käytännön tekeminen ja oleellisten teknisten asioiden miettiminen. Opi aivan itse 6 vuotiaana lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. peruskoulu oli aivan tarpeetonta ajanhukkaa mulle.

Vierailija kirjoitti:

Koululaitos on liian "humanistinen". Sen pitäisi olla paljon enemmän matematiikkaa ja luonnontieteitä painottava aivan alusta alkaen. Tiedettä ym. Lapsilla on valtava tiedonhalu mutta koulussa istutaan tunnista toiseen lapsenomaisessa pupuilmapiirissä ja kuunnellaan satuja ja tarinoita, raapustellaan kirjaimia pikkutarkasti ja nätisti ja tytöt saavat kehuja, pojat moitteita. Tässä vika. 

Tytöt pärjäävät nykyään juuri luonnontieteissä selvimmin paremmin kuin pojat. Et tiedä nykykoulusta mitään. Kaunokirjoitusta ei enää opeteta.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt lukioni 60-luvun lopulla ja jo siihen aikaan pojat lusmuilivat lukion loppupuolelle asti, mutta kun he sitten iskivät ison vaihteen päälle, niin tytöt jäivät kuin nallit kalliolle. Viimeisenä vuonna pojat korottivat arvosanojaan merkittävästi ja saivat erinomaisen päättötodistuksen. Samoin kävi myös yo-kokeissa. Tytöt jäivät näpertelemään lillukanvarsiin, kun taas pojat menivät huimalla vauhdilla ohi kohti laudatureja.

Tämän päivän lukiossa tuo viimeisen vuoden rutistus ei enää toimi, sillä eri aineiden loppuarvosanoja määritettäessä kaikki aineen kurssien suoritukset otetaan huomioon. Viimeisenä vuonna kursseja on enää vähän, joten niiden hyvät arvosanat eivät paljon kokonaisarvosanaa korota. Tosin opettajalla on oikeus korottaa päättöarvosanaa yhdellä, jos viimeisen vuoden suoritukset ovat osoittaneet, että oppilas hallitsee aineen paremmin kuin laskennallinen keskiarvo osoittaa.

Muuten, ne tyttöjen lillukanvarret ovat edelleen voimissaan. Ilmiö näkyy ehkä selvimmin vieraiden kielten kuullunymmärryskokeissa. Tytöt jäävät jumittamaan yhden vieraan sanan kohdalle ja menettävät sitten pitkät pätkät tekstistä. Suurpiirteiset pojat osaavat kuunnella kokonaisuuksia, yksi outo sana ei heidän suoritustaan kaada.

no johan on kaikki kliseet samassa tekstissä 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osasyy huonoihin tuloksiin voi olla myös poikien elämässä tapahtuneet muutokset, esimerkiksi uppoutuminen digitaaliseen pelaamiseen

Digitaalinen pelaaminen ilmiönä tuli 70-luvun lopulla ja kasvoi siitä lähtien tasaisesti, miksi se ei vaikuttanut 80- ja 90-luvuilla koulumenestykseen?

En olisi luultavasti kirjoittanut esimerkiksi englannista laudaturia, jos en olisi pelannut 80- ja 90-luvuilla.

Pojat kypsyvät tyttöjä hitaammin ja se varmaan selittää eroa alakoulussa. Leikki ja pelleily kiinnostaa enemmän kuin oppiminen ja tehtävien tekeminen. Sitten kun jo ensimmäisinä vuosina jää jälkeen niin alkaa itsekin mieltää itsensä huonoksi ja ajattelee ettei opi mitään eikä edes halua yrittää oppia. Alkaa pitää itseään tyhmänä vaikka ei oikeasti ole. Eikä siis opi edelleenkään kun ei ole halua tosissaan edes yrittää. Ja kun kaverit (siis luokan toiset pojat) toimivat samoin niin helppo mennä mukaan eikä koulu edes kiinnosta. En tiedä onko näin oikeasti, itse vaan ajattelen että voisi vaikka ollakin...

No näinhän se on. Tytöt ovat arkajalkoja eivätkä uskalla tuoda omia mielipiteitä esille, siksi opettajat lellivät heitä kun ovat "helpompia". 

Lisäksi esim. jo yläasteelta lähtien niille harvoille miespuolisille opettajille räpsytellään silmiä ja vaihdetaan hymyjä käytävällä niin ihmekkö tuo että arvosanat nousevat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki opettajat ovat naisia ja suosivat tyttöjä?

Ei ole.

Minusta olennaisempaa on kysyä, miksi ihmeessä pjta niputetaan yhdeksi typeryslaumaksi, kun siellä seassa on edelleenkin niitä, jotka oppivat ja osaavat. he eivät tarvitse 5 min välein kivoja taputusleikkejä tai hyppelytuokioita, vaan tekevät läksynsä sovitusti, keskittyvät tehtäviin ja onnistuvat (myös myöhemmin elämässä). Nyt heistä tehdään puheissa neitimäisiä ylisuorittajia, joita koulu ei kaipaa. He ovat aina väärässä paikassa eli joko jossain musiikki- tai lumaluokassa hikipinkotyttöjen kanssa keskiarvoa korittamassa tai sitten pilaamassa niiden oikeiden poikien tuntihauskuutta olemalla joku hemmetin veturioppilas, jonka tehtävänä on laahata laiskurijoukko mukanaan oppimisen iloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osasyy huonoihin tuloksiin voi olla myös poikien elämässä tapahtuneet muutokset, esimerkiksi uppoutuminen digitaaliseen pelaamiseen

Digitaalinen pelaaminen ilmiönä tuli 70-luvun lopulla ja kasvoi siitä lähtien tasaisesti, miksi se ei vaikuttanut 80- ja 90-luvuilla koulumenestykseen?

Eivät olleet niin yleisiä kuin nykyään, koska elektroniikka on halventunut suhteessa muuhun elämiseen. Eikä niillä pelattu yhtä paljon kuin nykyään.

Ei voi verrata 1980- ja 90-lukujen pelejä toisiinsa ainakaan grafiikan ja realistisuuden osalta, kun pelit ennen olivat pikselimössöä nykyisiin fotorealistisiin räiskintöihin, joissa veri roiskuu ja adrenaliini virtaa ja euforia on taattu. Ja vanhoilla koneilla, c64/amiga koodattiin paljon enemmän kuin nykyisillä ps4 edes pystyy.

Nämä nyt 40+ pelaajat joita vilisee it-firmoissa johtopaikoilla taisivat enempi koodata kuin pelata. C64 tuo heille aivan erilaisia muistoja mieleen kuin ps4 tulee tuomaan 20-30 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Pojat tietävät, ettei heidän poikina tarvitse niin lukea ja päteä koulussa.

He tietävät, että tulevat työelämässä kuitenkin pärjäämään tyttöjä paremmin huonommasta koulutustasosta  riippumatta. He tietävät, että heidät poikina ylennetään tyttöjä useammin. 

He myös tietävät, että tulevat saamaan tyttöjä parempaa palkkaa.

Miksi siis pitäisi päteä koulussa???

Haha, varmaan juu "tietää" joku 7-15v poikalapsi tuollaisia :D