Voiko asioistaan huolehtiva ihminen Suomessa joutua tilanteeseen, ettei ole rahaa edes ruokaan eikä asuntoa pään päällä?

Juuri tuo pakkososiaalisuus ärsyttää. Haaveilen isosta lottovoitosta vain ja ainoastaan siksi että voisin ostaa itselleni vapauden olla vaikka kuinka tyly ja antisosiaalinen - toimeentulon vuoksi ei tarvitsisi miellyttää ketään eikä toimia yleisten normien mukaan (kunhan ei kajoa toisen omaan tai olemukseen).

Ei voi. Tottakai kukaan ei halua myöntää ettei ole asioita hoitanut kunnolla. Suomessa ihmiset luottavat siihen että yhteiskunta hoitaa joka käänteessä ja sitten kun ei hoidakaan niin ollaan lirissä. Tunnen monia ihmisiä vuosien ajalta joilla on alkujaan ollut ylimielinen suhtautuminen saamiinsa rahoihin ja usko siihen että rahaa tippuu koko ajan lisää joten rahan menoa ei ajatella loppuun asti eikä euroakaan laiteta syrjään. Sitten kun rahaa ei yhdellä kertaa tulekaan niin valitetaan kuinka yhteiskunta sorsii mutta väitetään ettei itse olisi voinut tehdä mitään paremman tilanteen aikaan saamiseksi. Kun alamäki alkaa niin se alkaa mutta siihen ei päädy asioistaan huolehtinut vaan juuri se joka niistä ei ole huolehtinut.

Kyllä voi. Minä en ollut koditon, mutta ruokakasseilla elettiin ja tuttavien tuella. Opiskelin ja olin töissä vuosia ja sitten vähän päälle viisikymppisenä jäin työttömäksi. Omalta alalta loppui työt täysin, ja uudelle alalle ei mun iässä kannatanut enää kouluttautua, te-keskuskin sen myönsi. Hain kyllä kaikenlaista työtä, mutta pitivät ylikoulutettuna ja yli-ikäisenä.

Ansiotuella meni pari vuotta ok, mutta kun se loppui ja käteen jäi toimeentulotuki, niin meni jo hemmetin heikosti. Sillä makselin laskuja ja loppua asuntolainaa, kunta maksoi kyllä vastikkeen. Jos olisin myynyt asunnon (kaksio itä-helsinkiläislähiössä), olisin toki pärjännyt muutaman vuoden hyvin (muttei siitä hitas-luukusta isoja rahoja olisi saanut kumminkaan) - mutta sitten olisi ollut taas isot asumismenot ja asunnon etsintä edessä. Nyt saatettiin sentään asua jossain lapsen kanssa. Voin muuten sanoa, että toimeentulotuki on aikas niukka, kun sillä elää kaksi ihmistä, joista toinen kasvuikäinen lukiolainen.

Sairastuin myös rintasyöpään, mikä nosti aika lailla kuluja.

Siitä onneksi selvittiin ja lapsi muutti omilleen. Tapasin luojan kiitos nykyisen mieheni, ja hän sieti varatonta akkaa. Hyvä tuuri, ei voi muuta sanoa - vihdoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Varmaan sitten katto pään päälle jostain järjestetään ja ruokakasseja saa leipäjonoista, mutta tosiaan sinne asti voi joutua. Ihmisen mieli vain harvoin ymmärtää toisen asemaa, mitään ei oikeastaan ymmärrä ennen kuin sen itse kokee :(

tee toisille ,mitä haluaisit itsellesi tehtävän on hyvä ohje, sitä vaan ei monikaan ymmärrä. Hedonismi ja itsekkyys ovat nykyään hyväksyttyjä ja mediassa hehkutettuja tapoja elää :(

 

Nimenomaan yhteiskunnan ja muiden apua itsestäänselvinä asioina pitävät ja niitä odottavat ovat itsekkäitä ja hedonistisia. He eivät ole valmiita tekemään asioiden eteen mitään itse. Kuinka itsekästä on ajatella että ihminen joka on töissä kahdeksan tuntia päivässä pitäisi lahjoittaa sinulle monen tunnin palkka oman työn hedelmistä. Jos vaikka tienaa 10 euroa tunnissa (josta vielä maksaa verot) niin se tietää kahden ja puolen tunnin työsarkaa jotta voi vipata sen parikymppisen. Sellainen ei tule sellaisen mieleen joka ei itse ansaitse rahojaan. Miten kehtaa edes olettaa että jonkun pitää automaattisesti auttaa omasta palkastaan!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Tottakai kukaan ei halua myöntää ettei ole asioita hoitanut kunnolla. Suomessa ihmiset luottavat siihen että yhteiskunta hoitaa joka käänteessä ja sitten kun ei hoidakaan niin ollaan lirissä. Tunnen monia ihmisiä vuosien ajalta joilla on alkujaan ollut ylimielinen suhtautuminen saamiinsa rahoihin ja usko siihen että rahaa tippuu koko ajan lisää joten rahan menoa ei ajatella loppuun asti eikä euroakaan laiteta syrjään. Sitten kun rahaa ei yhdellä kertaa tulekaan niin valitetaan kuinka yhteiskunta sorsii mutta väitetään ettei itse olisi voinut tehdä mitään paremman tilanteen aikaan saamiseksi. Kun alamäki alkaa niin se alkaa mutta siihen ei päädy asioistaan huolehtinut vaan juuri se joka niistä ei ole huolehtinut.

Minä niin toivon, että koet itse joskus paskan kohtalon, ja muistat silloin tuon hyväosaisena tuntemasi ylimielisyyden.

Sitä on jopa tutkittu: hyväosaiset tulkitsevat hyväosaisuutensa melkein aina oman viisautensa ja ahkeruutensa tulokseksi, vaikka se olisi todellisuudessa kiinni sattumasta ja tuurista. Yhdessä tutkimuksessa esimerkiksi jaettiin koehenkilöt kahtia ja pantiin pelaamaan Finanssia. Toiselle puolelle annettiin enemmän rahaa ja heitä suosittiin pelissä, ja silti, kun he voittivat (kuten epäreilujen sääntöjen takia yleensä voittivat), melkein poikkeuksetta he katsoivat voittaneensa omien parempien pelitaitojensa ansiosta.

Sinä oikein hienosti ilmennät tuota asetelmaa. Kuvittelet, että kaikki on ennakoitavissa ja huono tuuri on vain huonoa suunnitelmallisuutta.

Kuten sanoin: toivottavasti joudut joskus vielä katkerasti katumaan asennettasi. Yleensä en ikinä toivo kenellekään pahaa, mutta nyt toivon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Varmaan sitten katto pään päälle jostain järjestetään ja ruokakasseja saa leipäjonoista, mutta tosiaan sinne asti voi joutua. Ihmisen mieli vain harvoin ymmärtää toisen asemaa, mitään ei oikeastaan ymmärrä ennen kuin sen itse kokee :(

tee toisille ,mitä haluaisit itsellesi tehtävän on hyvä ohje, sitä vaan ei monikaan ymmärrä. Hedonismi ja itsekkyys ovat nykyään hyväksyttyjä ja mediassa hehkutettuja tapoja elää :(

 

Nimenomaan yhteiskunnan ja muiden apua itsestäänselvinä asioina pitävät ja niitä odottavat ovat itsekkäitä ja hedonistisia. He eivät ole valmiita tekemään asioiden eteen mitään itse. Kuinka itsekästä on ajatella että ihminen joka on töissä kahdeksan tuntia päivässä pitäisi lahjoittaa sinulle monen tunnin palkka oman työn hedelmistä. Jos vaikka tienaa 10 euroa tunnissa (josta vielä maksaa verot) niin se tietää kahden ja puolen tunnin työsarkaa jotta voi vipata sen parikymppisen. Sellainen ei tule sellaisen mieleen joka ei itse ansaitse rahojaan. Miten kehtaa edes olettaa että jonkun pitää automaattisesti auttaa omasta palkastaan!!!!

Minä ainakin katson, että maksan 4,5 tonnin kk-palkastani liian VÄHÄN veroja ja maksaisin mielelläni vähän enemmän, että Suomessa ei olisi niin paljon köyhiä, ja varsinkaan köyhiä lapsiperheitä.

Älä siis kuule ala omia ahneita ja itsekkäitä elämänarvojasi yleistää, itse asiassa enemmistö suomalaisista maksaisi mielellään vähän enemmänkin veroja, jotta julkiset palvelut pidettäisiin kunnossa!

http://voima.fi/artikkeli/2011/verottakaa-meita/

Pienituloiseksi voi kyllä päätyä, ja siihen tilanteeseen jossa joutuu valitsemaan ostaako lääkkeitä vai ruokaa jne. Myös tilapäisesti asunnottomaksi voi päätyä.

Mutta pitkäaikaisesti asunnottomat ja täysin syrjäytyneet ovat suurimmaksi osaksi päihdeongelmaisia, tai oikeastaan moniongelmaisia (päihteet, mt-ongelmat, rikollisuus).

Uskoisin, jos sinulla on hyvät resurssit voit käyttää erilaisia sovellutuksia ja netota isojakin summia. Miksi et rupea lääkäriksi? Jotta joutuu alkoholistiksi, pitää olla muitakin sosiaalisia vältettäviä kontakteja. Jos tarvitset apua niin ota yhteyttä

Kuulkaas, kyllä voi ja vielä ihan ilman omaa syytään. Huolimaton autoilija ajoi päälleni. Vammauduin työkyvyttömäksi. Ensin meni toimeentulo, Kelasta ei herunut senttiäkään, koska liikennevakuutusyhtiön kuuluu korvata. Vaan eivätpä korvanneet. Kiistivät vakuutuslääkärit vammani. Alkoi vuosien taistelu. Siinä ajassa meni työpaikka, vakituinen virka, minut irtisanottiin terveydellisiin perustein.

Sossusta ei herunut apuja. Säästöillä sinnittelin.

Työsuhdeasunto, voitte arvata mitä kävi. Onneksi minulla oli kotivakuutus, jossa oikeusturvavakuutus. Lakimiehen ansiosta, kuuden vuoden taistelun jälkeen sain lopulta työkyvyttömyyseläkkeen.

Sinne meni kaksi korkeakoulututkintoa ja ura, ilman ystävien apua en olisi selvinnyt.

Alkoholia en ole käyttänyt, voi sanoa, että putosin aika korkealta hyvin syvälle ilman että itse olisin sössinyt asiani. Paskempi säkä.

Hyvinvointivaltio on jo aikaa sitten romutettu.

Viime viikkoina yöllä puiston läpi kulkiessa olen nähnyt jonkun nukkuvan penkillä makuupussissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Tottakai kukaan ei halua myöntää ettei ole asioita hoitanut kunnolla. Suomessa ihmiset luottavat siihen että yhteiskunta hoitaa joka käänteessä ja sitten kun ei hoidakaan niin ollaan lirissä. Tunnen monia ihmisiä vuosien ajalta joilla on alkujaan ollut ylimielinen suhtautuminen saamiinsa rahoihin ja usko siihen että rahaa tippuu koko ajan lisää joten rahan menoa ei ajatella loppuun asti eikä euroakaan laiteta syrjään. Sitten kun rahaa ei yhdellä kertaa tulekaan niin valitetaan kuinka yhteiskunta sorsii mutta väitetään ettei itse olisi voinut tehdä mitään paremman tilanteen aikaan saamiseksi. Kun alamäki alkaa niin se alkaa mutta siihen ei päädy asioistaan huolehtinut vaan juuri se joka niistä ei ole huolehtinut.

Minä niin toivon, että koet itse joskus paskan kohtalon, ja muistat silloin tuon hyväosaisena tuntemasi ylimielisyyden.

Sitä on jopa tutkittu: hyväosaiset tulkitsevat hyväosaisuutensa melkein aina oman viisautensa ja ahkeruutensa tulokseksi, vaikka se olisi todellisuudessa kiinni sattumasta ja tuurista. Yhdessä tutkimuksessa esimerkiksi jaettiin koehenkilöt kahtia ja pantiin pelaamaan Finanssia. Toiselle puolelle annettiin enemmän rahaa ja heitä suosittiin pelissä, ja silti, kun he voittivat (kuten epäreilujen sääntöjen takia yleensä voittivat), melkein poikkeuksetta he katsoivat voittaneensa omien parempien pelitaitojensa ansiosta.

Sinä oikein hienosti ilmennät tuota asetelmaa. Kuvittelet, että kaikki on ennakoitavissa ja huono tuuri on vain huonoa suunnitelmallisuutta.

Kuten sanoin: toivottavasti joudut joskus vielä katkerasti katumaan asennettasi. Yleensä en ikinä toivo kenellekään pahaa, mutta nyt toivon.

Minä en toivo kenellekään pahaa tai osattomuutta, mutta olen muuten samaa mieltä. 

Ihminen voi ajautua köyhäksi ja asunnottomaksi ilman omaa syytään, esim. sairastua, joutua työttömäksi, asunto menee alta ilman omaa syytä, on lääkekuluja, opintolainaa, ei sosiaalisia tukiverkkoja eli käy vain huono tuuri. Hyväosainenkin voi siis tällaiseen tilanteeseen joutua, mutta ehkä selviytyy siitä, jos hänellä on resursseja, taitoa ja jaksamista hoitaa asiat kuntoon.

Sitten on ne joita aloitus ei koske, eli ne, jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan. Ei hyväosaisten heitäkään kyllä kannata kadehtia, koska ei kukaan valitse olla kyvytön hoitamaan asioitaan. Kyvyttömyys voi johtua sairaudesta, esim. masennkuksesta, muista mielenterveyden häiriöistä tai päihdeongelmasta (joka on myös sairaus), ja kuka vain voi näihinkin sairastua, mutta toki sairaus voi myös johtua epätasapainoisesta lapsuudesta, vanhempien vakivaltaisuudesta, päihdeongelmista tms. Eli osattomuus voi siis periytyä (ja tutkimuksien mukaan periytyykin) eikä se tällöinkään ole sen ihmisen oma vika. Hyväosaisena on helppoa huudella, että miksi et ole säästänyt, miksi olet alkanut ryyppämään tai mikset vain ota itseäsi niskasta kiinni ja mene töihin. Ei kaikilla ole henkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä resursseja hoitaa asioitaan yhtä hyvin kuin toisilla. Ei kukaan sitä kuitenkaan varmasti kohdalleen valitse, joten kannattaa vaan olla kiitollinen, jos kuuluu niihin onnekkaisiin ihmisiin, jotka ovat saaneet hyvät eväät elämään.