Lue keskustelun säännöt.
Sairauden takia työkyvyttömän seuranhaku
Mr. Panic
23.11.2017 |
Seuraa avautuminen:
Tiedän erittäin hyvin, että tää ei ole mikään treffipalsta, mutta siitä huolimatta tekee mieli kysyä, että hengaako täällä ainuttakaan n. 25-38 -vuotiasta sinkkunaista, joka olisi esim. paniikkihäiriön, ahdistuksen, masennuksen, CFS:n tai miksei jonkin muunkin sairauden takia työkyvytön, mutta muuten täysin normaali ja ulkoisesti vastakkaiselta sukupuolelta huomiota saava hyvännäköinen/kaunis ihminen?
Sellainen, josta ei ulospäin uskoisi, miten elämä voi olla sairauden takia hyvin pitkälti holdissa (hetkellisesti tai miksei pidempäänkin). Sellainen, joka kipuilee sairautensa lisäksi sen kanssa, että olisi kiva löytää enemmän tai vähemmän vastaavassa tilanteessa oleva ihminen, jonka kanssa voisi jutella, saada vertaistukea ja parhaassa tapauksessa syntyä jotain enemmänkin. Kaipuu romattiseen puoleen, läheisyyteen ja kumppanuuteen kun ei elämää valitettavan paljon rajaavasta sairaudesta huolimatta katoa mihinkään, ainakaan itselläni. Jossain Tinderissä ym. vastaavissa sovelluksissa ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen ruveta avautumaan omasta huonosta tilanteesta ja sitä kautta ne on poissuljettuja seuranhaun suhteen.
Ite oon 34-vuotias mies, jolla kroonisen väsymysoireyhtymän kaltainen tila päällä. Perusproblematikkana pohjalla paniikkihäiriö, joka luonnollisesti pahentunut nyt, kun autonominen hermosto ihan sekaisin. Lääkkeet ei tahdo tehota sivuvaikutusten takia. Terapia käynnissä ja muut tukiverkostot kunnossa.
Ulospäin tää ei näy, eikä ilman tätä päällä olevaa kokonaisuutta olis suuria ongelmia löytää seuraa. Pinnallista painottaa ulkonäköä, mut ei sairaus poista sitä tosiasiaa, että sillä nyt vaan on etenkin alkuvaiheessa iso merkitys kiinnostuksen heräämisen ja vetovoiman suhteen.
Hemmetin hankalaa, kun mieli tekis löytää romanttisessa mielessä joku ihminen, mutta elämän tosiaan ollessa holdissa sitä ei tule juurikaan liikuttua tuolla ympäriinsä, jolloin voisi tavata livenä. Ja treffipalstoilla taas ei omalla kuvalla viitsi kaikelle maailmalle omista ongelmistaan ruveta kuuluttamaan ja kuvattomat profiilit ei käsittääkseni ketään kiinnosta. Samaan aikaan tiedostaa sen, että tää kaikki vaikuttaa elämään sen verran merkittävästi, että haluan kertoa tän heti alussa. En halua tehdä jotain profiilia, jossa antaa valheellisesti ymmärtää, että elää ihan normaalisti. Kun tutustuminen vie muutenkin energiaa, niin ei jaksa jauhaa ensin perusjuttuja ja sit vasta jossain vaiheessa ruveta kertomaan omasta kondiksesta.
Pitäis olla joku sovellus, jossa kaikki pienempien tai suurempien rajoitteiden kanssa elävät ihmiset voisi luontevasti törmätä toisiinsa! Tosin ei mulla itselläni olis mitään sitä vastaan, että toisella osapuolella olis kaikki kunnossa ja elämä huoletonta, mutta vaikea uskoa, et kukaan haluaisi tutustua romanttisessa mielessä ihmiseen, jolla elämässä tällä hetkellä vaikeaa ja paljon rajoitteita. Toivottavasti vaan väliaikaisesti, mutta kuitenkin. Ja mitään "hoitosuhdetta" en ole etsi/kaipaa, vaan romantiikkaa ja rakkautta siinä missä iso osa muistakin sinkuista. Talouspuolikin kunnossa, joten sekään ei toimi motivaattorina omalla kohdallani.
Olisin kiitollinen, jos kukaan ei rupeaisi ainakaan dissaamaan mitään tähän alle. :) Joo, tervehtymiseen kannattaa suunnata kaikki vähäinen energia ja kattoa vasta sitten parisuhdetta tai jotain romanttista. Moni varmasti tätä mieltä, mut itse en näe sitä niin mustavalkoisesti. Ja kun tää ei ole mikään parin kuukauden juttu, niin kaipuu toisen ihmisen viereen ja romantiikkaan on kova.
Kommentit (33)
Juu, saman ongelman tunnistan. Ikää 29v. ja lähes koko aikuisuus mennyt vakavan masennuksen kanssa. Toisinaan ollut parempia jaksoja, mutta on aina uusiutunut. Nyt kuntoutustuella, mutta aika hyvässä kunnossa alan olemaan, olen pystynyt käymään erilaisilla kursseilla ja opettelemaan uutta yms. Eli sairaus on remissiossa.
Ulkoisesti olen ihan nätti nuori nainen ja olen jaksanut kuitenkin ulkonäöstäni huolehtia, vaikka olisi ollut sisäisesti hirveä olo. Tällä hetkellä en nettideittaile, koska ahdistaa jo etukäteen kysymykset omasta elämäntilanteestani. Olen kuitenkin aikaisemmin löytänyt netistä "normaalin" seurustelukumppanin, joten vientiä voisi periaatteessa riittää. Koen vaan tosi stressaavaksi sen alkututustumisen, kun ymmärrettävästi toinen osapuoli haluaisi tietää omasta opiskelu- tai työtilanteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsöh kirjoitti:
Juu, saman ongelman tunnistan. Ikää 29v. ja lähes koko aikuisuus mennyt vakavan masennuksen kanssa. Toisinaan ollut parempia jaksoja, mutta on aina uusiutunut. Nyt kuntoutustuella, mutta aika hyvässä kunnossa alan olemaan, olen pystynyt käymään erilaisilla kursseilla ja opettelemaan uutta yms. Eli sairaus on remissiossa.
Ulkoisesti olen ihan nätti nuori nainen ja olen jaksanut kuitenkin ulkonäöstäni huolehtia, vaikka olisi ollut sisäisesti hirveä olo. Tällä hetkellä en nettideittaile, koska ahdistaa jo etukäteen kysymykset omasta elämäntilanteestani. Olen kuitenkin aikaisemmin löytänyt netistä "normaalin" seurustelukumppanin, joten vientiä voisi periaatteessa riittää. Koen vaan tosi stressaavaksi sen alkututustumisen, kun ymmärrettävästi toinen osapuoli haluaisi tietää omasta opiskelu- tai työtilanteestani.
Rankka historia sullakin. Mut tosi hieno homma, että oot jo paremmassa kunnossa ja kykenevä tekemään eri juttuja!
Just ton sun tokan kappaleen kuvauksen takia mäkin ajattelin ja ajattelen, että unelmatilanne olisi, jos löytäisi jonkun ihmisen, josta kiinnostuisi ja jolla olisi enemmän tai vähemmän samaa problematiikkaa sekä sitä kautta ymmärrystä. Silloin tutustumisen alkutaipaleeseen tämmösessä tilanteessa usein liittyvät haasteet ja mahdolliset rajoitteet olisi helpompi handlata ilman sen kummempaa ihmettelemistä ja selittelemistä. Toki tervekin ihminen voi ymmärtää loistavasti, mutta sitä jotenkin huomaa stressaavansa silloin paljon enemmän ja helpommin toisen reaktioita.
-AP
Vierailija kirjoitti:
ap, kuvaile vähän itseäsi, miltä näytät?
Tummat hiukset, n. 190cm/86kg. Sporttinen/rento pukeutumistyyli. Siinä ehkä riittävästi tässä yhteydessä.. :)
Älä viitsi vongata kaunista ja feikkiä. Omat ongelmasi alentavat tasoasi.
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi vongata kaunista ja feikkiä. Omat ongelmasi alentavat tasoasi.
Sulta on jäänyt mun alkuperäinen teksti lukematta ajatuksella. Mähän nimenomaan kysyn, että löytyisikö jotain samankaltaisessa tilanteessa olevaa naista. Sun kommentti voisi olla relevantti, jos etsisin nimenomaan ihmistä, jolla ei olisi mitään haasteita elämässään.
Avaatko vähän, että miten samankaltaisessa tilanteessa oleva hyvännäköinen nainen olisi "out of my league"? Ja missä vaiheessa puhun feikistä?
Nää kommentit on kyllä hauskoja, osa ihmisistä haluaa ilmeisesti tahallaan käsittää asioita väärin.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä esittelytekstiin voi kirjoittaa, että on työkyvyttömyyseläkkeellä. Eivät kaikki sitä pelästy. Voihan sitä olla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka fyysisen loukkaantumisenkin takia. Ne jotka eivät pelästy, voivat halutessaan kysyä syytä eläkkeellä oloon ja sitten voit kertoa. Sen jälkeen on toisen osapuolen päätettävissä miten suhtautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esittelytekstiin voi kirjoittaa, että on työkyvyttömyyseläkkeellä. Eivät kaikki sitä pelästy. Voihan sitä olla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka fyysisen loukkaantumisenkin takia. Ne jotka eivät pelästy, voivat halutessaan kysyä syytä eläkkeellä oloon ja sitten voit kertoa. Sen jälkeen on toisen osapuolen päätettävissä miten suhtautuvat.
Olet ihan oikeassa, voishan sitä toki niinkin toimia. Tosin itse en kyllä ole työkyvyttömyyseläkkeellä, vaan tällä hetkellä työkyvytön/sairauslomalla. Mutta sain kyllä pointista kiinni. Paras vaihtoehto olis ehkä kuitenkin se, et jossain olis vilttiketjun kokoontumisajot, niin siellä vois törmätä isommalla prosentilla kaltaisiinsa.. :)
Kunhan nyt vain tulin kysyneeksi täältä, koska yrittänyttä ei laiteta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi vongata kaunista ja feikkiä. Omat ongelmasi alentavat tasoasi.
Sulta on jäänyt mun alkuperäinen teksti lukematta ajatuksella. Mähän nimenomaan kysyn, että löytyisikö jotain samankaltaisessa tilanteessa olevaa naista. Sun kommentti voisi olla relevantti, jos etsisin nimenomaan ihmistä, jolla ei olisi mitään haasteita elämässään.
Avaatko vähän, että miten samankaltaisessa tilanteessa oleva hyvännäköinen nainen olisi "out of my league"? Ja missä vaiheessa puhun feikistä?
Nää kommentit on kyllä hauskoja, osa ihmisistä haluaa ilmeisesti tahallaan käsittää asioita väärin.. :)
Koska jokaikinen ihminen joka etsii kaunista on pinnallinen tyhjäpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi vongata kaunista ja feikkiä. Omat ongelmasi alentavat tasoasi.
Sulta on jäänyt mun alkuperäinen teksti lukematta ajatuksella. Mähän nimenomaan kysyn, että löytyisikö jotain samankaltaisessa tilanteessa olevaa naista. Sun kommentti voisi olla relevantti, jos etsisin nimenomaan ihmistä, jolla ei olisi mitään haasteita elämässään.
Avaatko vähän, että miten samankaltaisessa tilanteessa oleva hyvännäköinen nainen olisi "out of my league"? Ja missä vaiheessa puhun feikistä?
Nää kommentit on kyllä hauskoja, osa ihmisistä haluaa ilmeisesti tahallaan käsittää asioita väärin.. :)
Koska jokaikinen ihminen joka etsii kaunista on pinnallinen tyhjäpää.
Näihin ei pitäis reagoida varmaan ollenkaan, mutta: Kiitos, saat pitää mielipiteesi. Mä en lähde arvioimaan sun mahdollista tyhjäpäisyyttä siellä ruudun takana, mut selvästi osoitat valtavaa kognitiivista reserviä kommentillasi.
Mä en ole missään luokitellut tarkasti sitä naista, jollaisesta haaveilen. Ulkonäköihanteet on subjektiivinen kokemus ja varmaan jokainen meistä etsii mielessään kauniista kumppanista. Se nyt vaan on niin, että suuremmalla todennäköisyydellä sitä tuntee vetoa ihmiseen, jota useimmat pitää hyvännäköisenä. Mutta omalla kohdallani hyvännäköinen nainen ei esimerkiksi ole länsimaisen kauneuskäsityksen mukaisesti rasvattomassa kunnossa oleva oman elämänsä fitness-tähti, vaan ihan tavallisen kropan omaava luonnollisen kaunis nainen. Metrin pituiset irtoripset ym. keinotekoiset härpäkkeet ei myöskään sytytä yhtään. Siitä on kans samaa mieltä, että on jokseenkin tyhjäpäistä olla ottamassa itestään joka päivä selfieitä ja heruttaa niillä jossain Instagramissa.
Kunhan nyt vaan tulin maininneeksi sen kummemmin "vaatimuksia" listaamatta, että mahtaako täällä olla vastaavassa tilanteessa olevia, mutta kuitenkin ulospäin jopa hyvinvoivalta ja hyvännäköiseltä näyttävää ihmistä. Mut jees, voit kaikessa rauhassa pitää mua tyhjäpäänä. Hyvää viikonloppua joka tapauksessa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä fyysisen melko näkymättömän sairauden takia ja olen kokenut myös ongelmaa "esitellä" itseni uusille tuttavuuksille - kavereille ja kumppaniehdokkaille. Jo kolme vuotta on mennyt ja kuntoutuminen yhä kesken, joten asian kanssa on saanut venkslata vähän aikaa. Olen huomannut, että yleensä ei kannata heti sanoa että mikä on tilanne, paitsi jos henkilöt vaikuttaa hyvin henkisesti kypsiltä ja huomaavaisilta. Monet ihmiset jollain tapaa hämmentyvät ja eivät tiedä miten olla, vaikka eivät varmaan tuomitsekaan. Ja sitten se keskustelu menee helposti oudoille urille, liian henkilökohtaiseksi ja vakavaksi, vaikka mainitsen asian vain käytännön syistä ja pakon edessä. Yleensä sanon, että olen myyjä, mikä on ihan totta koska se koulutus mulla on. Ja sanon että toivon jatkavani opintoja myös. Jos tulee kovasti puhetta että missä myyjänä ja millaista työtä, niin selitän että on itse asiassa kuntoutumista ja sairaalaa niin paljon että en nyt tee töitä, vaikka ammatilta olen myyjä, ja että en siihen kuntoutumiseen menee paljon aikaa arjessani, mutta en viitsi asiaa erityisemmin ruotia hauskana iltana tmv. Olen oppinut vähän pitämään rajojani, sillä jotkut ihmiset utelee heti liikaakin.
En kyllä koe, että "erilaiset" tarvii jonkun oman sovelluksen. Pikemminkin sairauksia kannattaa entisestään normalisoida, kyllä meillä on oikeus ja mahdollisuus olla ihmisiä ihmisten joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä fyysisen melko näkymättömän sairauden takia ja olen kokenut myös ongelmaa "esitellä" itseni uusille tuttavuuksille - kavereille ja kumppaniehdokkaille. Jo kolme vuotta on mennyt ja kuntoutuminen yhä kesken, joten asian kanssa on saanut venkslata vähän aikaa. Olen huomannut, että yleensä ei kannata heti sanoa että mikä on tilanne, paitsi jos henkilöt vaikuttaa hyvin henkisesti kypsiltä ja huomaavaisilta. Monet ihmiset jollain tapaa hämmentyvät ja eivät tiedä miten olla, vaikka eivät varmaan tuomitsekaan. Ja sitten se keskustelu menee helposti oudoille urille, liian henkilökohtaiseksi ja vakavaksi, vaikka mainitsen asian vain käytännön syistä ja pakon edessä. Yleensä sanon, että olen myyjä, mikä on ihan totta koska se koulutus mulla on. Ja sanon että toivon jatkavani opintoja myös. Jos tulee kovasti puhetta että missä myyjänä ja millaista työtä, niin selitän että on itse asiassa kuntoutumista ja sairaalaa niin paljon että en nyt tee töitä, vaikka ammatilta olen myyjä, ja että en siihen kuntoutumiseen menee paljon aikaa arjessani, mutta en viitsi asiaa erityisemmin ruotia hauskana iltana tmv. Olen oppinut vähän pitämään rajojani, sillä jotkut ihmiset utelee heti liikaakin.
En kyllä koe, että "erilaiset" tarvii jonkun oman sovelluksen. Pikemminkin sairauksia kannattaa entisestään normalisoida, kyllä meillä on oikeus ja mahdollisuus olla ihmisiä ihmisten joukossa.
Tunnistan saman kuvion, jota kuvaat. Oon sun kanssa lähtökohtaisesti ihan samaa mieltä siitä, että sairauksia kannattaa/pitäisi normalisoida. Stigmaa niiden ympärillä, etenkin mt-asioihin liittyen, on edelleen valtavan paljon.
Se on myös täysin selvä juttu, että meillä on oikeus ja mahdollisuus olla ihmisiä ihmisten joukossa. Siitä huolimatta moni kipuilee jostain sairaudesta kärsiessään siitä, miten voisi löytää luontevasti samassa tilanteessa olevia. Vertaistukea (en puhu nyt pelkästään romanttisista tarkotusperistä) tuskin on riittävästi ja sitä kautta voisi myös tavata samanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen.
Se ei kuitenkaan poista mahdollisuutta olla ja elää normaalisti. Tai tavata ketä tahansa muita ihmisiä. Osa kuitenkin on myös sosiaalisesti rajoittuneempia ja arkailisivat terveenäkin toisten kontaktoimista. Mut toi nyt oli vaan kieli poskessa tehty heitto, et pitäis olla telakalla oleville oma foorumi. :)
Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti kuntoudut mahdollisimman pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä mitään vertaistukiryhmää? Siellähän olisi samanlaisia ihmisiä :)
ap, kuvaile vähän itseäsi, miltä näytät?