Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhde muuttui kaveruudeksi - avioero edessä - outo tilanne
Ei voi käsittää
22.11.2017 |
Mies ilmoitti, että ei enää tunne minua kohtaan muuta kuin kaveruutta. Olemme olleet yhdessä liki parikymmentä vuotta, ja meillä on mennyt muutoin todella hyvin, arki sujuu ja hellyyttä oli tähän saakka paljon eli kosketeltiin ja halailtiin ja pussailtiin pitkin päivää. Riidelty ei olla käytännössä koskaan. Mies on tosin ollut suhteen alusta saakka kitsas seksin suhteen, kun taas minä halusin enemmän, mutta olen tyytynyt osaani ja käyttänyt ns. oman käden oikeutta aina yksin ollessani.
Toista naista ei ole (kyllä, olen varma), mutta mies omien sanojensa mukaan haaveilee uudesta suhteesta ja on kenties ihastunutkin jo toiseen. Sanoo, että rakasti minua kymmenen vuotta, kunnes suhteesta tuli arkinen.
Toki olen itsekin huomannut asian, mutta tilanne hämmästyttää minua silti, sillä kaikki suhteethan aikaa myöten muuttuvat arkisemmiksi. En ole vihainen, olen vain syvästi surullinen (nytkin kyyneleet valuu) ja hukassa, sillä tuntuu, että menetän sielunkumppanini, jonka kanssa on ollut niin paljon yhteistä monella tasolla. Mies haluaa pysyä kaverina edelleen, mutta erota silti, vaikka olisin ollut valmis antamaan hänelle mahdollisuuden seikkailla, koska hänellä ei ollut mitään kokemusta muista suhteista ennen naimisiinmenoa (hän oli neitsyt, minä en).
Mies on siis selvästi ottanut nyt etäisyyttä minuun, mutta tarttuu herkästi kädestä ja pussaa vieläkin ajatuksissaan, eli vanhat tavat puskevat edelleen esiin, vaikka eropaperit pitäisi tehdä vuodenvaihteen jälkeen.
Mistä tässä mahtaa nyt olla kyse? Onko "arkisuus" vain pelkkä tekosyy, voiko taustalla olla jotain muuta? Miksi hän haluaa pitää minuun jatkossa edelleen yhteyttä? Kannattaisiko välit katkaista erossa kokonaan, kun kerta eroamaan ruvetaan? Olenko liian kiltti/naiivi? Sekä miehen vanhemmat että omat vanhempani erosivat aikoinaan todella dramaattisesti, mutta meillä tilanne on vähintäänkin kummallinen.
Apua...!
Kommentit (26)
Meille kävi vähän samalla tavalla, paitsi että oli miehelläkin ollut suhteita ennen minuakin. Hän kuitenkin halusi erota 15 vuoden jälkeen siitä syystä, että meidän suhde ei enää riitä, ja hän haluaa vielä jotain muuta loppuelämäänsä. Me puhuttiin ja itkettiin ja väänneltiin asiaa, minä en olisi halunnut erota, mutta enhän tietenkään voinut enkä halunnut yrittää pakolla kiristää miestä jäämään. Erottiin melko hyvissä väleissä.
Alussa oli vaikea olla yhteydessä, koska juttelu meni aina itkuksi, ja ensimmäinen puoli vuotta oltiinkin melko vähän tekemisissä. Sitten kun minä opin hyväksymään tapahtuneen, meistä on tullut jälleen hyvät ystävät. Viestitellään ja tapaillaan satunnaisesti, ollaan läheisiä. Olen nyt tosi iloinen ettei välit katkenneet kokonaan. Mies on kuitenkin se sama ihana ihminen mikä aina, ja hän tietysti pitää edelleen myös minusta, ja näin me saadaan kuitenkin nauttia toistemme seurasta ja kivoista jutuista. Erosta on nyt 4 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla avainsana tässä että on jo ihastunut toiseen. Muu menee sanahelinän piikkiin. Voimia!
Ei ne yhteisesti koketut asiat minnekään katoa koskaan. Ne ovat hyvä pohja elämänikuiselle ystävyydelle joten kunnioita hänen eropyyntöään ja säilytä ystävyys.
Ja sinulle kuule aukeaa myös taivahan portit , sillä yksinäisiä miehiä odottaa noin kivaa naista jonossa. Ja ne miehet ei kitsaile seksin suhteen.
Näin meilläkin varmasti kävisi, jos jotenkin vielä selviän tästä tilanteesta. Eli pysyttäisiin kavereina, ja olisin vain yksi hänen monista tutuistaan ja ystävistään (hän on sosiaalinen, minä en).
Kuten esimmäinen kommentoija totesikin, jokin tässä ei silti tunnu kovin reilulta, ja olen miettinyt, onko hän kenties vetänyt jotain roolia kanssani vuosikausia. Vaikka turhaahan sellaisen miettiminen tietysti tässä vaiheessa enää on.
Synkkiä ajatuksia...
No, jos oikein yrittää kaivaa tästä jotain positiivista, niin oli oikea teko mieheltäsi pyytää eroa. Vaatii selkärankaa. Ja osoittaa, että kuitenkin kunnioittaa parisuhdetta.
Joku toinen olisi jatkanut suhdetta selkäsi takana.
Ja sinulla siis mies pysyisi kuitenkin ystävänä. Ette vaan enää asuisi yhdessä. Mikä muu muuttuisi?
Onko teillä minkä ikäisiä lapsia?
Ero on kuitenkin kova paikka. Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä väärä palsta, että lapsia ei ole. En uskalla edes kuvitella, millainen tilanne voisi nyt olla, jos lapsia olisi hankittu. Lapsettomuus oli yhteinen päätös aikoinaan, ja järjestin itselleni sterilisaation avioliiton alussa, koska muut ehkäisykeinot eivät oikein toimineet.
Mies ei kuulemma halua toimia kuin isänsä, joka jätti hänen äitinsä velkahelvettiin ja häipyi maasta, eli siinä lienee yksi syy, miksi hän pyrkii käyttäytymään sivistyneesti eikä eroomme liity mitään rahariitoja.
En vain tiedä, pitäisikö minun estää hänen hellyydenosoituksensa jatkossa, kun sydän kuitenkin itkee verta joka kerta, kun hän tarttuu kädestä esimerkiksi kaupungilla kävellessä.
Kiitos kuitenkin kaikille kannustuksesta ja ajatuksia herättävistä kommenteista.
Aloittaja kirjoitti:
Siinä mielessä väärä palsta, että lapsia ei ole. En uskalla edes kuvitella, millainen tilanne voisi nyt olla, jos lapsia olisi hankittu. Lapsettomuus oli yhteinen päätös aikoinaan, ja järjestin itselleni sterilisaation avioliiton alussa, koska muut ehkäisykeinot eivät oikein toimineet.
Mies ei kuulemma halua toimia kuin isänsä, joka jätti hänen äitinsä velkahelvettiin ja häipyi maasta, eli siinä lienee yksi syy, miksi hän pyrkii käyttäytymään sivistyneesti eikä eroomme liity mitään rahariitoja.
En vain tiedä, pitäisikö minun estää hänen hellyydenosoituksensa jatkossa, kun sydän kuitenkin itkee verta joka kerta, kun hän tarttuu kädestä esimerkiksi kaupungilla kävellessä.
Kiitos kuitenkin kaikille kannustuksesta ja ajatuksia herättävistä kommenteista.
Jos olit aloittaja niin syyhän tulee tässä, miehelle on tullut vauvakuume ja tietää ettet sinä voi lasta saada koska sterilisaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estä ne hellyydenosoitukset. Tehköön sen ajattelematta, mutta se tuo sulle uutta toivoa, vaikka toivoa ei vissiin ole.
Muuten et kai vli tehdä muuta kuin antaa miehen mennä, surra eroa ja itkeä itkusi ja sitten häntä pystyyn.
Mä en pysyisi ystävänä. Ihan vain itseäni suojellakseni. Nythän teillä on tavallaan tilanne se, että mies haluaa säästää kakun ja syödä sen. Eli erosta huolimatta säilyttää ystävyyden, saada läheisyyttä ja hellyyttä.
Itsellä oli sellainen tilanne että mies halusi erota samanlaisista syistä kuin mitä teilläkin. Puhuttiin ja käytiin eroa läpi ja samoin mies halusi läheisyyttä. Ja säilyttää ystävyyden, mitä minä epäröin. Lopulta ilmoitin että nyt on aika katkaista yhteys kokonaan. No siinä vaiheessa mies tajusi mistä oli luopumassa. Ja palattiin yhteen.
En sano että tuo sama kävisi teille, mutta välien katkaiseminen näyttää myös miehelle mistä on luopumassa. Toki silloin pitää itsekin olla valmis tosissaan luopumaan. Eli ei mikään kikka miehen takaisin saamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap otti miehen pyynnöstä sterilisaation. Voi hyvää päivää.
Jaa miksikäs ei saisi erota jos haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysyisi ystävänä. Ihan vain itseäni suojellakseni. Nythän teillä on tavallaan tilanne se, että mies haluaa säästää kakun ja syödä sen. Eli erosta huolimatta säilyttää ystävyyden, saada läheisyyttä ja hellyyttä.
Itsellä oli sellainen tilanne että mies halusi erota samanlaisista syistä kuin mitä teilläkin. Puhuttiin ja käytiin eroa läpi ja samoin mies halusi läheisyyttä. Ja säilyttää ystävyyden, mitä minä epäröin. Lopulta ilmoitin että nyt on aika katkaista yhteys kokonaan. No siinä vaiheessa mies tajusi mistä oli luopumassa. Ja palattiin yhteen.
En sano että tuo sama kävisi teille, mutta välien katkaiseminen näyttää myös miehelle mistä on luopumassa. Toki silloin pitää itsekin olla valmis tosissaan luopumaan. Eli ei mikään kikka miehen takaisin saamiseksi.
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Mielessä on kyllä käynyt, että lähtisin kotipaikkakunnalle pohjoiseen pitemmäksi aikaa ja jättäisin miehen tänne muhimaan ajatuksineen. En kuitenkaan usko, että se muuttaisi hänen mieltään, sillä koko eroidea oli kuulemma syntynyt miehellä jo aiemmin jonkin aikaa yksin ollessa, kun olin työmatkalla. Ilmeisesti hän koki, ettei enää tarvitse minua mihinkään olennaiseen, vaikka hellydenkaipuu onkin yhä jäljellä. Seksiä emme sentään ole enää harrastaneet sitten syyskuun (mies haluton, en minä).
Vierailija kirjoitti:
Ap otti miehen pyynnöstä sterilisaation. Voi hyvää päivää.
Otin, koska en halunnut enkä halua omia lapsia. Olisin ottanut joka tapauksessa, kun lain vaatima ikä tuli täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksikäs ei saisi erota jos haluaa?
Niin, miksikäs ei. Siksi en olekaan eroa hankaloittamassa. Mutta kipuilen silti, kun meillä oli miehen kanssa niin monta hienoa vuotta yhdessä.
Sanonpa vaan että mieellä on ikäkriisi, tajuaa oman kuolevaisuutensa. Pari vuotta eteenpäin ja näet hänet kadulla lykkimässä vauvanvaunuja.
Meille kävi noin 8 vuotta sitten. Ollaan siitä asti oltu parhaat kaverit, ja sielunkumppanit edelleen, vaikka miehellä uusi vaimo ja tämän kanssa lapsia onkin. Itse olen pysynyt sinkkuna ja pysyn luultavasti loppuikäni, en enää halua parisuhteita.
Aloittaja kirjoitti:
Siinä mielessä väärä palsta, että lapsia ei ole. En uskalla edes kuvitella, millainen tilanne voisi nyt olla, jos lapsia olisi hankittu. Lapsettomuus oli yhteinen päätös aikoinaan, ja järjestin itselleni sterilisaation avioliiton alussa, koska muut ehkäisykeinot eivät oikein toimineet.
Mies ei kuulemma halua toimia kuin isänsä, joka jätti hänen äitinsä velkahelvettiin ja häipyi maasta, eli siinä lienee yksi syy, miksi hän pyrkii käyttäytymään sivistyneesti eikä eroomme liity mitään rahariitoja.
En vain tiedä, pitäisikö minun estää hänen hellyydenosoituksensa jatkossa, kun sydän kuitenkin itkee verta joka kerta, kun hän tarttuu kädestä esimerkiksi kaupungilla kävellessä.
Kiitos kuitenkin kaikille kannustuksesta ja ajatuksia herättävistä kommenteista.
Huh huh, jos tää ei ole provo. Kuulostaa tosi sitoutuneelta tuo suhteenne kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi noin 8 vuotta sitten. Ollaan siitä asti oltu parhaat kaverit, ja sielunkumppanit edelleen, vaikka miehellä uusi vaimo ja tämän kanssa lapsia onkin. Itse olen pysynyt sinkkuna ja pysyn luultavasti loppuikäni, en enää halua parisuhteita.
Tämä on fiilis minullakin, ensimmäinen ja viimeinen aviomies ja todennäköisesti kumppanikin. Vaikea kuvitella, että kenenkään kanssa synkkaisi enää samalla tapaa, ja toisaalta en halua enää käydä tämmöistä tuskaa toiste lävitse elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysyisi ystävänä. Ihan vain itseäni suojellakseni. Nythän teillä on tavallaan tilanne se, että mies haluaa säästää kakun ja syödä sen. Eli erosta huolimatta säilyttää ystävyyden, saada läheisyyttä ja hellyyttä.
Itsellä oli sellainen tilanne että mies halusi erota samanlaisista syistä kuin mitä teilläkin. Puhuttiin ja käytiin eroa läpi ja samoin mies halusi läheisyyttä. Ja säilyttää ystävyyden, mitä minä epäröin. Lopulta ilmoitin että nyt on aika katkaista yhteys kokonaan. No siinä vaiheessa mies tajusi mistä oli luopumassa. Ja palattiin yhteen.
En sano että tuo sama kävisi teille, mutta välien katkaiseminen näyttää myös miehelle mistä on luopumassa. Toki silloin pitää itsekin olla valmis tosissaan luopumaan. Eli ei mikään kikka miehen takaisin saamiseksi.
Tätä en itse oikein ymmärrä. Tai tavallaan itsensä suojelemisen, koska nuorena olin niin herkkä että en itsekään olisi kestänyt ystävänä kun ero oli juuri minua syvästi haavoittunut. Mutta iän myötä asioita ei enää ole tullut niin vakavasti otettua tunnepuolella.
Mutta kun kerran minä ja mies oltiin oltu sielunkumppanit, niin harvinaisen yhteensopivat persoonat että sellaista kumpikaan ei ollut ennen tavannut, niin olisihan se järjetöntä heittää ystävyyskin menemään siksi että parisuhteesta ei tullut mitään. Olin miehelle lopulta liian epäseksuaalinen, liian "miesmäinen", liian kaveri, hän halusi perinteisen naisen ja selvät sukupuoliroolit parisuhteeseen. Mutta ei tämä mitenkään sitä haittaa että edelleen huumorintajumme ja ajattelumaailmame sopivat erinomaisesti yhteen ja meillä on hauskaa yhdessä (mitään seksuaalista emme ole eron jälkeen koskaan tehneet keskenämme, ei edes silloin kun mies oli sinkku).
Alue: Aihe vapaa
Vastuutonta käytöstä mieheltäsi, että tunteet ovat nyt yhtäkkiä kadonneet. Voi sen rakkauden löytää uudelleen tahtoessaan.