Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuuden trauma: Äitini ei antanut minun olla tyttö
22.11.2017 |
Suvaitsevaisuus menee toisilla ihmisillä niin överiksi, että onkohan tulevaisuuden lapsen trauma se kun vanhempansa ovat kieltäneen heiltä oman luonnollisen sukupuolensa. Kaiken neutralisointi on vuoden 2017 kuumin juttu.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan mahdollista, ihmisten typeryydellä kun ei ole mitään rajaa
Äläpäs viitsi yleistää. Naisista on lähtöisin kaikki viimevuosien älyttömyydet.
Ja tämäkö ei ole yleistys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on olemassa sukupuolineutraaliutta ja "sukupuolineutraaliutta". Jälkimmäisessä tapauksessa ahdistus omasta sukupuolesta halutaan estää kieltämällä ihmisen oikeus olla sitä sukupuolta, jota he tuntevat olevansa. "Koska minä en koe olevani mies enkä nainen, on sukupuoliseksi itsensä kokeminen väärin". Ihan varmasti myös tällainen voi aiheuttaa lapsille ongelmia. Oman identiteetin häilyvyys siirretään lasten taakaksi, vaikka sitä ei välttämättä tarkoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sukupuolineutraaliudessa ei ole kyse mistään sellaisesta, etteikö lasten/ihmisten annettaisi olla tyttöjä tai poikia. Tarkoitus ei ole kieltää tyttöjä leikkimästä nukeilla, jos he sitä haluavat. Kyse on siitä, ettei määritetä toisia ihmisiä oman mielen mukaan, ja sanota tytölle, ettei hän voi leikkiä autoilla. Tai että sinun pitää olla sellainen, koska olet tyttö. Tarkoitus on antaa jokaisen olla sellaisia, kuin he haluavat, leikkivät he sitten nukeilla tai autoilla, pukeutuvat hameeseen tai housuihin, kiipeilevät puissa tai seisoskelevat kentän laidalla. Toisen ihmisen määrittäminen omin silmin sopivaksi on se, josta ne traumat tulee. Jos lapselle sanotaan, että sinä olet tyttö ja tytöt käyttäytyvät näin, ja lapsi itse tunteekin itsensä pojaksi, hänelle voi muodostua identiteettikriisi ja mielenterveysogelmat. Kun lapsen annetaan olla rauhassa sitä, mitä hän haluaa olla, hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen, toivottavasti rakastavien ihmisten ympäröimänä, vaikkei olisikaan tyytyväinen biologiseen sukupuoleensa.
Olen itse kasvanut suvussa, jossa olin sukupolvestani ainoa tyttö ja ainoa, jolla ei ollut ongelmia teini-ikäisenä. Muut (pojat) kärsivät päihdeongelmista, käytöshäiriöistä, nuorisorikollisuudesta jne. Isoäitini jaksoi aina korostaa minulle, kuinka kiltti tyttö olin. Sisimmässäni en kuitenkaan lainkaan halunnut olla kiltti, halusin olla kapinoiva teini, joka kokeilisi rajujakin juttuja. En kuitenkaan halunnut aiheuttaa suvussa enempää huolta ja "alistuin" tuohon kiltin tytön rooliin, joka minulle "väkisin" oli annettu. Tästä johtuen olin teininä ylikiltti ja rauhallinen, minulla jäi nuoruuden kapinavaihe miltei kokonaan välistä, koska en halunnut olla ylimääräiseksi painotaakaksi. Tästä aiheutui masennus ja tyhjyyden tunne, jota olen nyt kolmekymppisenä selvitellyt terapiassa. Joten toisille ihmiselle roolin asettaminen saattaa olla hyvin tuhoisaa mielenterveydelle, uskokaa pois.
Näinhän sen pitäisi mennä, mutta ihmiset on typeriä. Nyt on jo niitä jotka kieltävät poikiaan leikkimästä autoilla tai muilla "poikien leluilla" ja tuputtavat väkisin nukkeja ja mekkoja, ja niitä jotka kieltävät tytärtään leikkimästä prinsessaa ja antavat Batman-puvun prinsessamekon tilalle.
Eivätköhän nämä ole pienessä vähemmistössä, ja samat typerykset tekisivät kuitenkin sitten muulla tavalla haittaa lapsilleen jos ei sukupuolineutraaliuden varjolla.
No mut juuri tuolla lailla minun tuttavapiirissä tyttöjä kasvatetaan. Kaikki vaatteet tummansinisiä tai mustia. Kaikki lelut action sankareita ja star warsia vaikka tyttö on vasta 3v. Oikein ylpeillään poikamaisilla leikeillä. Tyttöjen leluja ei edes osteta joten kai se lapsi nyt huolii ne poikamaiset jos ei muuta saa. Kotihoidossa tää on vielä helppo toteuttaa, mutta saas nähdä kun lapsi menee hoitoon😆
Mulla on vaikeuksia niellä tuota, että perinteiseen tyttömäisyyteen ja perinteisiin tyttöjuttuihin (vaikkapa niihin prinsessaleikkeihin) tulee samalla väkisinkin liitettyä huonomman vaihtoehdon leima. Ei hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä kokemus, vaikka olen syntynyt 80-luvun loppupuolella (yksinhuoltajaäidin perheessä). Koko lapsuuden koin painetta käyttäytyä, kuten isoveljeni tai ylipäätään käyttäytyä maskuliinisesti. Pukeuduin jopa isoveljeni vanhoihin vaatteisiin, vaikka vihasin niitä. Silloin olin lähipiirini mielestä "cool". "Tyttömäisiä" juttuja, kuten pop-musiikkia, barbieleikkejä yms väheksyttiin ja PILKATTIIN. Esim. mulle ei koskaan ostettu barbeja, nukkeja, tai ylipäätään MITÄÄN tyttömäistä. Sain leikkiä isoveljen vanhoilla tavaroilla ja sitä sitten aina suitsutettiin, että "ei oo mikään prinsessa tää meidän tyttö". Joskus yläasteiässä pilkkaamisesta huolimatta rohkaistuin käyttämään meikkiä, laittamaan hiuksiani ja pukeutumaan tyttömäisemmin. Pilkkausta ja väheksyntää sain kuulla aika pitkään, mutta kai se jossain vaiheessa helpotti ja muutinkin sitten kotoa pois 16-vuotiaana. Sukupuolten tasa-arvo ei ole sitä, että tytöistä tehdään poikia.
Olen miettinyt joskus, että Suomessa esiintyy melko paljon "naisten juttujen" halveksuntaa. Meikkaaminen, kauniit vaatteet, estetiikka yleensäkin on monien mielestä turhamaisuutta ja turhanpäiväistä hömpänpömppää. Tuohon vähättelyyn ja halveksuntaan syyllistyvät etenkin vanhemman ikäpolven ihmiset. Sen ikäpolven naisille on kunnia-asia tehä perinteisiä naisten töitä ja hoitaa kotia hyvin mutta meikkien ja sensellaisten parissa näpertely on turhaa näpertelyä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sukupuolineutraaliudessa ei ole kyse mistään sellaisesta, etteikö lasten/ihmisten annettaisi olla tyttöjä tai poikia. Tarkoitus ei ole kieltää tyttöjä leikkimästä nukeilla, jos he sitä haluavat. Kyse on siitä, ettei määritetä toisia ihmisiä oman mielen mukaan, ja sanota tytölle, ettei hän voi leikkiä autoilla. Tai että sinun pitää olla sellainen, koska olet tyttö. Tarkoitus on antaa jokaisen olla sellaisia, kuin he haluavat, leikkivät he sitten nukeilla tai autoilla, pukeutuvat hameeseen tai housuihin, kiipeilevät puissa tai seisoskelevat kentän laidalla. Toisen ihmisen määrittäminen omin silmin sopivaksi on se, josta ne traumat tulee. Jos lapselle sanotaan, että sinä olet tyttö ja tytöt käyttäytyvät näin, ja lapsi itse tunteekin itsensä pojaksi, hänelle voi muodostua identiteettikriisi ja mielenterveysogelmat. Kun lapsen annetaan olla rauhassa sitä, mitä hän haluaa olla, hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen, toivottavasti rakastavien ihmisten ympäröimänä, vaikkei olisikaan tyytyväinen biologiseen sukupuoleensa.
Olen itse kasvanut suvussa, jossa olin sukupolvestani ainoa tyttö ja ainoa, jolla ei ollut ongelmia teini-ikäisenä. Muut (pojat) kärsivät päihdeongelmista, käytöshäiriöistä, nuorisorikollisuudesta jne. Isoäitini jaksoi aina korostaa minulle, kuinka kiltti tyttö olin. Sisimmässäni en kuitenkaan lainkaan halunnut olla kiltti, halusin olla kapinoiva teini, joka kokeilisi rajujakin juttuja. En kuitenkaan halunnut aiheuttaa suvussa enempää huolta ja "alistuin" tuohon kiltin tytön rooliin, joka minulle "väkisin" oli annettu. Tästä johtuen olin teininä ylikiltti ja rauhallinen, minulla jäi nuoruuden kapinavaihe miltei kokonaan välistä, koska en halunnut olla ylimääräiseksi painotaakaksi. Tästä aiheutui masennus ja tyhjyyden tunne, jota olen nyt kolmekymppisenä selvitellyt terapiassa. Joten toisille ihmiselle roolin asettaminen saattaa olla hyvin tuhoisaa mielenterveydelle, uskokaa pois.
No olisiko ollut parempi jos mummosi olisi päästänyt sinut nuorena päihde- ja rikollispiireihin? Nyt olisit syrjäkylän linja-autoasemalla istuvan tenuremmin prinsessa ja peräkammarin tyttö, jos olisit enää edes elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sukupuolineutraaliudessa ei ole kyse mistään sellaisesta, etteikö lasten/ihmisten annettaisi olla tyttöjä tai poikia. Tarkoitus ei ole kieltää tyttöjä leikkimästä nukeilla, jos he sitä haluavat. Kyse on siitä, ettei määritetä toisia ihmisiä oman mielen mukaan, ja sanota tytölle, ettei hän voi leikkiä autoilla. Tai että sinun pitää olla sellainen, koska olet tyttö. Tarkoitus on antaa jokaisen olla sellaisia, kuin he haluavat, leikkivät he sitten nukeilla tai autoilla, pukeutuvat hameeseen tai housuihin, kiipeilevät puissa tai seisoskelevat kentän laidalla. Toisen ihmisen määrittäminen omin silmin sopivaksi on se, josta ne traumat tulee. Jos lapselle sanotaan, että sinä olet tyttö ja tytöt käyttäytyvät näin, ja lapsi itse tunteekin itsensä pojaksi, hänelle voi muodostua identiteettikriisi ja mielenterveysogelmat. Kun lapsen annetaan olla rauhassa sitä, mitä hän haluaa olla, hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen, toivottavasti rakastavien ihmisten ympäröimänä, vaikkei olisikaan tyytyväinen biologiseen sukupuoleensa.
Olen itse kasvanut suvussa, jossa olin sukupolvestani ainoa tyttö ja ainoa, jolla ei ollut ongelmia teini-ikäisenä. Muut (pojat) kärsivät päihdeongelmista, käytöshäiriöistä, nuorisorikollisuudesta jne. Isoäitini jaksoi aina korostaa minulle, kuinka kiltti tyttö olin. Sisimmässäni en kuitenkaan lainkaan halunnut olla kiltti, halusin olla kapinoiva teini, joka kokeilisi rajujakin juttuja. En kuitenkaan halunnut aiheuttaa suvussa enempää huolta ja "alistuin" tuohon kiltin tytön rooliin, joka minulle "väkisin" oli annettu. Tästä johtuen olin teininä ylikiltti ja rauhallinen, minulla jäi nuoruuden kapinavaihe miltei kokonaan välistä, koska en halunnut olla ylimääräiseksi painotaakaksi. Tästä aiheutui masennus ja tyhjyyden tunne, jota olen nyt kolmekymppisenä selvitellyt terapiassa. Joten toisille ihmiselle roolin asettaminen saattaa olla hyvin tuhoisaa mielenterveydelle, uskokaa pois.
Näinhän sen pitäisi mennä, mutta ihmiset on typeriä. Nyt on jo niitä jotka kieltävät poikiaan leikkimästä autoilla tai muilla "poikien leluilla" ja tuputtavat väkisin nukkeja ja mekkoja, ja niitä jotka kieltävät tytärtään leikkimästä prinsessaa ja antavat Batman-puvun prinsessamekon tilalle.
Eivätköhän nämä ole pienessä vähemmistössä, ja samat typerykset tekisivät kuitenkin sitten muulla tavalla haittaa lapsilleen jos ei sukupuolineutraaliuden varjolla.
No mut juuri tuolla lailla minun tuttavapiirissä tyttöjä kasvatetaan. Kaikki vaatteet tummansinisiä tai mustia. Kaikki lelut action sankareita ja star warsia vaikka tyttö on vasta 3v. Oikein ylpeillään poikamaisilla leikeillä. Tyttöjen leluja ei edes osteta joten kai se lapsi nyt huolii ne poikamaiset jos ei muuta saa. Kotihoidossa tää on vielä helppo toteuttaa, mutta saas nähdä kun lapsi menee hoitoon😆
Mulla on vaikeuksia niellä tuota, että perinteiseen tyttömäisyyteen ja perinteisiin tyttöjuttuihin (vaikkapa niihin prinsessaleikkeihin) tulee samalla väkisinkin liitettyä huonomman vaihtoehdon leima. Ei hyvä juttu.
Minustakin tuo kuulostaa kurjalta. Itse lapsena tykkäsin koruista ja prinsessajutuista mutta toisaalta myös rakentelin legoilla ja leikin autoilla. Leikin myös paljon ulkona ja kiipeilin puissa.
Aikuisena olen edelleenkin kiinnostunut estetiikasta ja kauniista asioista, vaikka mielestäni olen tiedostava ja kriittinen ihminen.
No mut juuri tuolla lailla minun tuttavapiirissä tyttöjä kasvatetaan. Kaikki vaatteet tummansinisiä tai mustia. Kaikki lelut action sankareita ja star warsia vaikka tyttö on vasta 3v. Oikein ylpeillään poikamaisilla leikeillä. Tyttöjen leluja ei edes osteta joten kai se lapsi nyt huolii ne poikamaiset jos ei muuta saa. Kotihoidossa tää on vielä helppo toteuttaa, mutta saas nähdä kun lapsi menee hoitoon😆