Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Sain essitalopraamia ahdistukseen. Tulos: Mieliala koheni, ahdistus pysyy
22.11.2017 |
Olen nyt syönyt essitalopraamia 2 kk. Ilmeisesti olen ollut hiukan masentunutkin, kun mielialaan on ollut positiivinen vaikutus. Varsinaiseen elämänlaatua heikentävään ongelmaan, eli suunnattomaan ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin apua ei sen sijaan ole ollut. Mahtaako olla jokin muu lääkeaine, joka soveltuisi minulle paremmin? Vai kannattaako yrittää vielä nostaa annosta? Kokemuksia tai tietoa kenelläkään?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Millaista ahdistus on? Siis miltä se tuntuu ja mikä sen aiheuttaa? Ja anteeksi jo etukäteen, tämä ei todellakaan ole sitten ilkeilyä, vaan läheiseni on kertonut, että häntä ahdistaa ja haluaisin ymmärtää häntä. Hän ei itse osaa kuvialla miltä tuntuu tai oikein mitään muutakaan.
Mielestäni ahdistus on aika lähellä pelon tunnetta. Tavallaan pelkään jotain tosi paljon 24/7, vaikka oikeaa syytä pelkoon ei ole. Sydän hakkaa, kädet hikoilevat, ajatukset eivät pysy kasassa ja toimintakyky on lähes nollassa. Lievinä hetkinä ahdistus on sellainen möykky rinnassa, johon sekoittuu jännittyneisyyttä, epätoivoa ja pettymystä. Maailma tuntuu kaatuvan päälle ja olo on kuin nurkkaan ahdistetulla eläimellä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä lääkkeellä kannattas alottaa ja miten sitä pyydetään lääkäriltä niin että varmasti saa. Minäkin haluaisin jonkun oikean rauhoittavan barbituaatin resptin ja söisin taatusti väärinkäyttäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä terapia on auttanut. Kuulostaa kummalta ettei terapiasta koeta olevan vielä hyötyä? Siellähän niitä ahdistustunteita nimenomaan pääsisi turvallisesti purkamaan!
Ahdistukseen auttavat myöskin olut (ei siis alkoholi vaan oluen humala), itse juon ykköstä joka rauhoittaa muttei humalluta. Lisänä allergialääke Ataraxia käytetään nykyään myös unettomuuden sekä ahdistuksen hoitoon. Sivuvaikutuksena on valitettavasti väsymys.
Muista keinoista koen että nukkuminen, luonnossa pitkät kävelylenkit ja suihkussa/kylvyssä/uimassa käyminen ovat auttaneet minua.
Ongelmani on siis se, että ahdistus on niin voimakas, etten pysty kommunikoimaan tunteitani ja ajatuksiani terapiassa tarpeenmukaisella tavalla. Menen paniikkiin ja lukkoon. Terapiasta ei siis ole tarpeeksi hyötyä, ennenkuin pystyn siellä kunnolla työskentelemään.
-Ap
Suosittelen bentsoja, niin voit aloittaa terapian heti etkä vasta viikkojen kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Millä lääkkeellä kannattas alottaa ja miten sitä pyydetään lääkäriltä niin että varmasti saa. Minäkin haluaisin jonkun oikean rauhoittavan barbituaatin resptin ja söisin taatusti väärinkäyttäen.
Näillä mielialalääkkeillä ei valitettavasti mitään viihdearvoa ole, eivät sekoita päätä ja todennäköisesti terveenä saisit ainoastaan inhottavat sivuvaikutukset (pahoinvointi, päänsärky, kova ahdistus, unettomuus, hikoilu, hiustenlähtö, orgasmivaikudet).
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista ahdistus on? Siis miltä se tuntuu ja mikä sen aiheuttaa? Ja anteeksi jo etukäteen, tämä ei todellakaan ole sitten ilkeilyä, vaan läheiseni on kertonut, että häntä ahdistaa ja haluaisin ymmärtää häntä. Hän ei itse osaa kuvialla miltä tuntuu tai oikein mitään muutakaan.
Mielestäni ahdistus on aika lähellä pelon tunnetta. Tavallaan pelkään jotain tosi paljon 24/7, vaikka oikeaa syytä pelkoon ei ole. *Sydän hakkaa, kädet hikoilevat*, ajatukset eivät pysy kasassa ja toimintakyky on lähes nollassa. Lievinä hetkinä ahdistus on sellainen möykky rinnassa, johon sekoittuu jännittyneisyyttä, epätoivoa ja pettymystä. Maailma tuntuu kaatuvan päälle ja olo on kuin nurkkaan ahdistetulla eläimellä.
-Ap
Noihin fyysisiin oireisiin saattaa auttaa myös magnesium ravintolisänä. Minulla oli ennen paljon sydämentykytystä, jonka luulin aina johtuvan ahdistuksesta, mutta kun aloin ottamaan säännöllisesti magnesiumia, niin nuo oireet ovat käytännössä hävinneet. Lääkärit eivät juuri koskaan tarjoa noita vaihtoehtoja, paitsi harvat funktionaaliseen lääketieteeseen perehtyneet sellaiset.
Magnesium kannattaa ottaa veteen sekoitettuna jauheena tai iholle ruiskutettuna liuoksena, joita molempia saa netistä tai luontaistuotekaupoista. Sillä ruiskeella on myös ihan välitön rentouttava vaikutus, kun sitä hieroo reippaasti lihaksien ja nivelien päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlaista ollut aina. Ahdistus on juuri niin paha kun mitä sille antaa valtaa. Joskus TUNTUU että se lamaannuttaa ja jos sille silloin antaa valtaa (kuten minä tässä juuri nyt, iso projekti meneillään joka ahdistaa ihan kohtuuttomasti) niin se todella lamaannuttaa. Ap:n viestin innoittamana nousen tästä nyt, vaikka se tuntuu mahdottomalta, koska TIEDÄN että ahdistus ei ole ole tunne jota en voisi hallita. Henhitän syvään ja pidätän hengitystä, hengitän taas. Pää selkenee vähän. Rintaa puristaa vielä, mutta puristakoon. Kun saan itseni liikkeelle niin helpottaa. Hengitän vielä ja hop! Olen ylhäällä, menen jatkamaan. Moikka!
Vierailija kirjoitti:
Vittu teillä ämmillä on nupit sekaisin. Mitä vanhempi ämmä, sitä enemmän päässä viiraa. Pitää päivittäin vetää jonkin sortin lääkecoctail ettei joudu ihan suoraan hullulaan.
Etpä sinäkään ihan terveeltä vaikuta. Eikä nekään pojat jotka mua kiusasi aikoinaan siihen asti etten pystynyt enää menemään kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista ahdistus on? Siis miltä se tuntuu ja mikä sen aiheuttaa? Ja anteeksi jo etukäteen, tämä ei todellakaan ole sitten ilkeilyä, vaan läheiseni on kertonut, että häntä ahdistaa ja haluaisin ymmärtää häntä. Hän ei itse osaa kuvialla miltä tuntuu tai oikein mitään muutakaan.
Minulle terapeutti esitti tämän kysymyksen. Hän oli aidosti utelias ja sanoi, ettei itse tiedä miltä ahdistuneisuus tuntuu.
Itse kärsein elämäni ensimmäistä kertaa ahdistuksesta, johon liittyi vahva kuoleman pelko. Viime ja sitä edeltävä viikko oli todella raskasta, koska tuntui, etten pystynyt ajattelemaan mitään muuta.
Nyt olen viikon verran ollut taas kunnossa ja käynyt myös työpsykologin juttusilla. Oma ahdistukseni johtui monesta pienestä tekijästä, mutta suurin syy oli todennäköisesti unen puute ja työstä johtunut stressi.
En olisi itse ainakaan suostunut mihinkään lääkitykseen paitsi siinä vaiheessa, jos sairaus olisi jatkunut pitkään eikä syytä olisi löydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsein elämäni ensimmäistä kertaa ahdistuksesta, johon liittyi vahva kuoleman pelko. Viime ja sitä edeltävä viikko oli todella raskasta, koska tuntui, etten pystynyt ajattelemaan mitään muuta.
Nyt olen viikon verran ollut taas kunnossa ja käynyt myös työpsykologin juttusilla. Oma ahdistukseni johtui monesta pienestä tekijästä, mutta suurin syy oli todennäköisesti unen puute ja työstä johtunut stressi.
En olisi itse ainakaan suostunut mihinkään lääkitykseen paitsi siinä vaiheessa, jos sairaus olisi jatkunut pitkään eikä syytä olisi löydetty.
Itse en taas olisi varmaan ilman lääkkeitä ollut vuosikausiin työkykyinen. Lääkkeiden avulla pystyn nukkumaan ja päivällä toimimaan lähes normaalisti. Ihannemaailmassa en kylläkään haluaisi syödä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet, kun on kova ahdistus päällä? terveisin ahdistunut
Oikein kovaan ahdistukseen ei auta oikein mikään, en silloin kykene lähtemään ollenkaan liikkeelle saati urheilemaan. Hieronta mieheltä ja hyvä elokuvan/sarjan katselu tuottavat mielihyvää ja vievät ajatukset muualle. Niillä tilanne yleensä hetkeksi helpottaa. Muutenkin olen huomannut, että fyysinen kosketus helpottaa oloani enemmän kuin mikään muu.
-Ap
Mitä jos on pakko lähteä liikkeelle, eli töihin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet, kun on kova ahdistus päällä? terveisin ahdistunut
Rentoutus-, itsemyötätunto- tai läsnäoloharjoituksen.
Lakkaan taistelemasta ahdistuksen kanssa. Olen huomannut sen menevän siten ohi.
Sanon itselleni, että kylläpä nyt ahdistaa. Tervetuloa ahdistus, sinulla on asiaa minulle, minä kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa vielä ahdistuksen taltuttamisvinkkejä. t. se ahdistunut
Minua auttoi pieni annos Aripriprazolea. Plus terapia tietysti
Te jotka olette syöneet essitalopraamia pitkään, niin kiinnostaa tietää että eikö teiltä ole lähtenyt libido kokonaan pois? Mä söin sitä 6-8 kk ahdistavassa elämäntilanteessa melko pienellä annostuksella (en muista enää mikä se oli). Mieliala koheni selvästi, elämän murheet ei enää koskettaneet niin syvästi, oikeastaan kaikki tunteet laantuivat. Ikävien tunteiden kohdalla tää oli tietysti hyvä asia mutta myös ilolta,helpotukselta, kiitollisuudelta katosi ns. kärki pois. Ja seksi kiinnosti tosiaan vähemmän kuin käsin tiskaus tai maalin kuivumisen katseleminen. Oli niin kuin seksuaalisuus olisi ollut kieli, jota en ymmärtänyt. Mun mielestä tää oli tosi pelottava seuraus, enkä ollut silloin edes suhteessa mutta seksuaalisuus on aika tärkeä osa persoonaa.
Elämäntilanteen helpottumisen myötä lopetin sitten ihan omin nokkineni lääkkeen käytön. Seksuaalisuus onneksi palasi. Mulla on edelleen masennusta ja ahdistuksen tunnetta mutta yritän pärjätä ilman lääkkeitä. Sitten jos elämäntilanne tästä vaikeutuu, niin voin ehkä joutua taas työterveyshuoltoon, jossa luultavasti ainoa tarjottava apu tilanteeseen on lääkkeet.
Millaista ahdistus on? Siis miltä se tuntuu ja mikä sen aiheuttaa? Ja anteeksi jo etukäteen, tämä ei todellakaan ole sitten ilkeilyä, vaan läheiseni on kertonut, että häntä ahdistaa ja haluaisin ymmärtää häntä. Hän ei itse osaa kuvialla miltä tuntuu tai oikein mitään muutakaan.