Uskotko että lapsen voi kasvatuksella saada "tytöksi" tai "pojaksi"? Tai vaikka homoseksuaaliksi?

En usko. Mä olen transsukupuolinen, vaikka mulla oli tosi stereotyyppinen kasvatus ja murrosikään asti olin aika lailla sellainen kuin odotettiinkin. Lisäksi monet transihmiset ovat aika androgyynejä. Feminiinisiä transmiehiä esim. on paljon. Samoin on ihan feminiinisiä poikia ja maskuliinisia tyttöjä. Kasvatuksella jostakista voi ehkä tulla feminiinisempi tai maskuliinisempi, mutta homous tai transsukupuolisuus tulee jostain syvemmältä. Se on biologiaa.

Mä elin aika pitkälti syntymässä määritellyn sukupuoleni mukaisesti vähän päälle parikymppiseksi, koska jotenkin odotin koko homman vain menevän pois. Jos se olisi vaikka joku vaihe. Musta tuntui pahalta, kun en oikein osannut sulautua "oman sukupuoleni" porukoihin. Tai mihinkään. Muut huomasi kuitenkin, että jokin oli eri tavalla. Myöhemmin olen kuullut monen ajatelleen jo mun lapsuudesta asti, että mulla on vastakkaisen sukupuolen aivot. Hormonihoito ratkaisi melkein heti mun pahat mielenterveysongelmatkin, eivätkä ne ole sen koomin palanneet.

Näkisin sen, että väkisin pakotetaan johonkin sukupuolirooliin, jopa jonkinlaisena kidutuksena. Siis jos tahallaan koitetaan muokata jostakusta esim. tyttö tai lesbo. Tai vaikka sukupuoleton. Kun mä olin nuori. olin aivan pihalla, enkä voi syyttää ketään mistään, koska tietoa ei ollut, enkä mäkään halunnut kertoa kenellekään mun syvintä ja likaisinta salaisuuttani. Lapset eivät myöskään pysty luotettavasti kertomaan, mikä heidän sukupuoli-identiteettinsä on.

Sukupuoli on se mikä saadaan syntymässä ja se selviää jalkojen välistä, kuten myös henkilötunnuksesta, eikä sitä voi kasvatuksella vaihtaa. Ihmisellä ei myöskään ole aistia joka kertoisi hänen sukupuolensa, se vain on. Eikä mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä ole olemassakaan.

Homous taas on kasvatuksellinen ja korvien välissä oleva juttu, eli siihen voidaan vaikuttaa.

En usko. Minulle tuputettiin lapsena nukkeja, barbeja, mekkoja ja kaikenmaailman pitsihärpäkkeitä ja pinkkiä huone täyteen, ja jatkuvasti toisteltiin että ei oikeat tytöt ole tuommoisia, silti halusin käyttää veljien vanhoja vaatteita ja leikin prätkähiirillä ja pikkuautoilla.

Sitähän kokeiltiin sile pojalle, jolta ympärileikkaus tuhosi peniksen. Hänestä yritettiin tehdä tyttö, mutta ei se onnistunut. Loppujen lopuksi hän taisi aikuisena päätyä itsemurhaan.

No ei,leikin lapsena autoilla pelasin tietokoneella ja vastustin mekkoja ja käytin verkkareita ja se oli vanhemmille ok.Nyt aikuisena rakastan mekkoja ja pinkkiä...(n36)

Me ollaan mitä ollaan. Sukupuoli ja seksuaalisuus määräytyvät jo syntyessä. Pakottamalla johonkin muottiin saadaan takuuvarmasti aikaiseksi oireilevia ihmisiä.

Jos poika tykkää tyttöjen jutuista se ei tarkoita että poika olisi tyttö. Se on vain poika joka tykkää tyttöjen jutuista. Pidän itsekin söpöistä jutuista mutta olen silti mies. :)

Kaikenlaista aivopesua on maailmassa tapahtunut. Jos mennään tosi epäinhimillisen systemaattiseksi, niin miksei ainakin todennäköisyyksiä saada halutunlaisiksi. Sellaisessa vain ei ole mitään järkeä eikä eettisyyttä. Sitä paitsi jos aivopesu epäonnistuu, mitä se tekee mielenterveydelle ja identiteetille? Hämmentää vain entisestään.

Kaikki hyötyvät eniten "identiteetinvapaudesta", joka sallii kaikenlaisen erilaisuuden (paitsi psykopatian ym. pahuuden, josta "aivopesuun" pitäisi sen sijaan keskittyä).

Vierailija kirjoitti:

Sitähän kokeiltiin sile pojalle, jolta ympärileikkaus tuhosi peniksen. Hänestä yritettiin tehdä tyttö, mutta ei se onnistunut. Loppujen lopuksi hän taisi aikuisena päätyä itsemurhaan.

Nimi oli David Reimer.

https://fi.wikipedia.org/wiki/David_Reimer

Pätkä artikkelista jos joku ei viitsi käydä lukemassa wikipediasta.

David Reimer (syntyjään Bruce Reimer ja sittemmin Brenda Reimer, 22. elokuuta 1965 Winnipeg, Kanada – 5. toukokuuta 2004 Ottawa, Kanada) oli kanadalainen mies, joka syntyi terveenä ja tavallisena poikana. Seitsemän kuukauden ikäisenä tehdyssä ympärileikkauksessa hänen peniksensä kuitenkin tuhoutui tapaturmaisesti, joten hänen sukupuolielimensä muovattiin naisen sukupuolielimiksi ja häntä päädyttiin kasvattamaan tyttönä.[1] Tapausta seurannut ja kasvatuksellisen sukupuolen vaihtoa suosittanut psykologi John Money kertoi sukupuolenvaihdoksen onnistuneen ja todistavan, että ihminen muodostaa sukupuoli-identiteettinsä ympäristön perusteella, eikä biologisten tekijöiden kautta.

Biologi ja sukupuolitutkija Milton Diamond kertoi myöhemmin, että murrosiän koittaessa noin 10-vuotiaana Reimer ei enää kyennyt samaistumaan tytöksi,[2] vaan alkoi elää miehenä 15-vuotiaasta lähtien. Reimer julkaisi tarinansa vastustaakseen vastaavia lääketieteen käytäntöjä...

Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta tohtori Moneyn alkukertomuksen jälkeen sukupuolenvaihdoksen uskottiin onnistuneen. Moneyn näkemys sukupuoliroolin muokattavuudesta tuli vallitsevaksi näkemykseksi lääkäreiden keskuudessa. Tämän seurauksena pienten lasten sukupuolenkorjausleikkausten määrä kasvoi voimakkaasti ensin Yhdysvalloissa, mutta sitten myös muualla, kuten Suomessa. Sitä vastoin taas Reimerin kertomus ja sitä seurannut kirja ovat vaikuttanut useisiin lääketieteen käytäntöihin ja jopa vallitsevaan käsitykseen sukupuolen biologiasta vähentäen sukupuolenvaihdoksia ja leikkauksia erityisesti yksiselitteisille XY-kromosomin poikavauvoille mikropeniksen, erilaisten muiden harvinaisten synnynnäisten epämuodostumien tai peniksen varhaislapsuudessa menettämisen vuoksi.[10]

Colapinton kirja kuvaa epämiellyttävät lapsuuden terapiaistunnot sekä Moneyn liioittelevat ja jopa vääristellyt lausunnot toimenpiteen onnistumisesta. Moneyn puolustajat ovat ehdottaneet, että jotkut väitteet terapiaistunnoista voisivat johtua valemuistisyndroomasta ja perheen epärehellisistä kertomuksista kontrollikäyntien yhteydessä.[10] Tapausta on käsitellyt myös Judith Butler vuonna 2004 julkaisemassa teoksessaan Undoing Gender (Sukupuolen perikato), jossa tarkastellaan sukupuoliroolia, sukupuolta, psykoanalyysia ja intersukupuolisten ihmisten lääketieteellistä hoitoa. Reimerin tapausta on tarkasteltu Butlerin performatiivisuuden teoriassa, jossa hän alun perin tutki sukupuoliroolihäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan mitä ollaan. Sukupuoli ja seksuaalisuus määräytyvät jo syntyessä. Pakottamalla johonkin muottiin saadaan takuuvarmasti aikaiseksi oireilevia ihmisiä.

Jos poika tykkää tyttöjen jutuista se ei tarkoita että poika olisi tyttö. Se on vain poika joka tykkää tyttöjen jutuista. Pidän itsekin söpöistä jutuista mutta olen silti mies. :)

Jotkut sanovat että ei saisi edes määritellä mitään "tyttöjen juttuja" on vaan juttuja, ja eri ihmiset tykkää eri asioista. 

Minä olen sitä mieltä että geenit ja varsinkin hormoonit määrittelee sen mistä ihminen on kiinnostunut, eikä sitä voi kukaan muuttaa. Pohjimmiltaan asiat joista "tykkää" vaan on. Suurimpi osa pojistaa tykkää koneista ja suurempi osa tytöistä prinsessahörhelöistä. Muuten, ennenvanhaan oli miehillä enemmän hörhellyksiä kuin naisilla... Miehet oli ne jotka ensin käytti meikkiä, peruukkeja ja puuteria... 

Vierailija kirjoitti:

Sitähän kokeiltiin sile pojalle, jolta ympärileikkaus tuhosi peniksen. Hänestä yritettiin tehdä tyttö, mutta ei se onnistunut. Loppujen lopuksi hän taisi aikuisena päätyä itsemurhaan.

Puhut varmaan jutusta, jossa äiti synnytti terveet kaksospojat, mutta toisen penis leikkautui irti muistaakseni kun napanuora oli tarkoitus leikata (saattoi toki olla myös ympärileikkauksessa). Lääkäriä oli kiinnostanut ihmisen sukupuolen kokemus ja ehdotti vanhemmille, että tämä toinen kaksospoika kasvatettaisiin tyttönä (sukupuolielin leikattaisiin ja hormonihoidot murrosiässä). Lääkäri piti juttua siis eräänlaisena kokeena. No lapsi ei tietänkään kokenut itseään tytöksi, mutta ei saanut toteuttaa itseään poikana kuten kaksosveljensä. Aikuisena hän sitten päätyi itsemurhaan.