Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämelle: kiroillaanko teillä kotona?
10.04.2006 |
Joskus tuntuu uskomattomalta, että suurin osa täällä kirjoittavista naisista on ÄITEJÄ... niin paljon viljellään rumia sanoja, joko kiroilumielessä tai puhuttaessa vaikka alapäästä halventavilla sanoilla... Itselleni ei tulisi koskaan mieleenkään päästellä sellaista suustani, ei edes kirjallisesti. Käytättekö kyseisiä sanoja vain täällä vai myös lastenne kuullen???
hmettelevä
Kommentit (11)
Kyllä se sai pahan mielen kun 2.5v. poikani yks päivä suuttuessaan huusi että: PERKELE!!! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vaikka ei kiroilla kotona, niin vaan nuo murkut ovat jostain kummasta sen " taidon" oppineet.
Huono tapa, myönnän.
Uskon kuitenkin, että aika monessa kodissa tehdään paljon pahempiakin asioita kuin kiroillaan.
Mieheltä joskus pääsee ärräpää, onneksi vain hyvin harvoin. Lapset eivät kiroile (ainakaan vanhempien kuullen!). V....a ei lapset olleet kuulleetkaan ennen kouluikää ja kovasti ihmettelivät, että mitä se oikein tarkoittaa. No koulussahan oppii kaikenlaista muutakin hyödyllistä...
en kiroile koskaan. Myöskään lapsuudenkodissani en koskaan kuullut kenekään kiroilevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on itse lapsena kuullut kiroilua, on kai helppoa jatkaa " perinnettä" ? Meillä ei koskaan sanottu rumia sanoja kotona eikä varsinkaan kiroiltu, joten nyt aikuisena se särähtää pahasti korvaan - joskus jopa kärsin siitä. Monesti nykyaikana tuntuu, että olisi helpompaa osata itsekin kiroilla tai olla noteeraamatta koko ilmiötä... :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on tullut Voi piru! Paskoista, vituista ja perkeleistä en puhu kotona, joskus muulloin saatan käyttääkin, tietyssä seurassa. Miehen on vaikeampi hillitä kieltään, ja joskus poika on kuullut vahingossa vittua ja perkelettä. Olen kyllä maininnut, ettei pojan kuullen tarvitse, tai varsinkaan pojaLLE, sellaista kieltä käyttää. Tietää mies itsekin sen, on vaan aika temperamenttinen tapaus.
Mutta koska meidän tuttavapiiri koostuu aika pitkälle nuorehkoista sinkuista, joiden kielenkäyttö on välillä aika raisua, niin lapsi varmasti on kuullut ties mitä kirosanoja, kun kaverit ei aina muista vaihtaa vaihdetta puheessa meillä ollessaan.
Omasta näkökulmastani en pidä ihmistä, joka kiroilee, automaattisesti tyhmänä, sillä monet näistä kiroilevista kavereistamme ovat erittäin fiksuja, maistereita ja tohtoreita löytyy porukasta. Ja kiroilu on meidän suomalaisten syvintä kansanperinnettä, sitä pitää arvostaa. ;)
Mutta tietenkin pitää tietää, missä kiroilee ja miten. Työpaikalla en menisi perkeleitä viljelemään, mutta kaveriporukassa voin käyttää sitäkin sanaa. Vitun käyttö välimerkkinä nyt on vaan typerän kuuloista. Eikä se kiva ole kuulla kirosanoja kolmevuotiaansa suusta. Joten kannatan minimaalista kiroilua lasten seurassa. :)
kiroilla. Mieheltä joskus meinaa lipsahtaa mutta kerkiää korjaamaan yleensä johonkin paska=passiivinen jne. Itse kiroilen muutenkin niin harvoin, että pystyn rajoittamaan nämä tapaukset ipanan nukkumisaikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kiroilee joskus, minä en koskaan.
Lapsuudenkodissani ei kiroiltu, niin en koskaan oppinut sitä tapaa. Toivottavasti eivät lapsetkään opi ainakaan kovin pahoiksi kiroilijoiksi.
Sanon kyllä voi vitsi tai voi hitsi, en sen pahempaa. Joskus kun oikein suutun, saattaa suusta pärskähtää joku vahvempi, sen jälkeen olen kyllä itsekin todella hämmästynyt että mistä tuo tulla tupsahti... pahinta on, että näin on pari kertaa käynyt, kun olen ollut vihainen lapselle.
Pitää myöntää, että itse saan ihmisestä heti tosi typerän ja rahvaanomaisen kuvan, enkä sitten osaa oikein ottaa tosissaan, jos kiroilee arkipuheissa.