Lue keskustelun säännöt.
Kun tuttu kertoo lapsensa fiksuja sutkauksia eivätkä ne ole fiksuja
21.11.2017 |
Onko tuttua? Yksi tuntemani äiti joka päivä kertoo mitä älykästä hänen nelivuotiaansa on sanonut juuri. Esimerkiksi hotellireissun jälkeen oli osoittanut sänkyä ja sanonut, että tuossa varmaan matkustetaan.
En tietenkään sano hänelle mitään, mutta tuli mieleen:
Onko niin että kaikilla on vähän liioittelevat uskomukset oman lapsensa kyvykkyydestä?
Kommentit (26)
Onhan se kiva että edes äiti on joskus kehunut. Kyllä sitten vanhempana saa ihan tarpeeksi "realistisia" arvostelijoita osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toisten lasten jutut jaksa oikein naurattaa, mutta omat lapsemme päästelevät sitten senkin edestä hauskoja ja huvittavia juttuja. Ihmettelemme myös mieheni kanssa usein kuinka fiksuja he ovat.
Olen päätellyt tämän asian niin, että muut ajattelevat omien lasteni sutkauksista ihan samalla tavalla kuin minä vieraiden naperoiden. Kehun ja kannustan kyllä lapsiani, mutta lasteni itsetunto ei siitä kasva jos teen sitä esimerkiksi lapsettomalle ystävälleni iltalenkillä.
Eli oman perheen sisällä voi ihastella ja naureskella, mutta ei vieraita voi kiinnostaa. Eihän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on. Minun piti blokata fb:ssä yksi tuttu joka joka päivä selostaa pitkäpiimäisesti mitä hänen lapsensa ovat sanoneet, ja sitten vielä ihmettelee päälle että miten ovatkin niin ihania ja fiksuja ja kilttejä jne.
Kyllähän jokainen lapsi sanoo ihan päivittäin jotain hauskaa tai söpöä tai fiksua. Suurin osa vanhemmista ymmärtää kuitenkin että se ei ketään muuta tässä maailmassa kiinnosta.
Näin.
On ihan törkeää, miten ihmiset kehtaa olla lapsistaan iloisia ja kehua niitä! Veisivät tallin taakse piiloon, ei voisi vähempää kiinnostaa. Vittu, jakaisivat mieluummin meikkivideoita ja juttuja baari-illoistaan ja ulkomaanmatkoistaan, lapset ei siis TOD voisi VÄHEMPÄÄ kiinnostaa.
Kuinka monen aikuisen fb-kaveri muka oikeasti jakaa juttuja baari-illoista tai meikkivideoita?
Ja vaikka jakaisikin, niin todennäköisesti olisivat kaikessa turhuudessaankin joka tapauksessa kiinnostavampia kuin lapsijutut.
Ulkomaanmatkakuvat/tarinat lyövät myös lapsijutut laudalta 100-0.
Joskus on tullut muutama ihan hauska lapsipäivitys vastaan, mutta niissä on ollut oikeasti kiinnostavaa sisältöä ja pointti, tai ko. vanhemmalla on erityisen oivaltava tyyli kirjoittaa. Eikä niitä jaeta koko ajan.
Eri asia sitten ne ilmeisestä elämänsisällön puutteesta kärsivät äidit, jotka vähintäänkin pari kertaa viikossa jakavat toinen toistaan samankaltaisempia kuvia ja tarinoita jälkikasvustaan. Ilman mitään erityisen kiinnostavaa, tai mainittavaa pointtia.
Esimerkiksi tämäntyyppiset jutut eivät sisällä mitään kiinnostavaa sisältöä, mutta niin kovin yleisiä: " Meillä syötiin tänään kalakeittoa kokonainen lautasellinen" tai "Anni-Jucca kävi tänään muskarissa ja sanoi helistintä täätääksi, heh". Ääneni menee tässä tapauksessa meikkivideolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on. Minun piti blokata fb:ssä yksi tuttu joka joka päivä selostaa pitkäpiimäisesti mitä hänen lapsensa ovat sanoneet, ja sitten vielä ihmettelee päälle että miten ovatkin niin ihania ja fiksuja ja kilttejä jne.
Kyllähän jokainen lapsi sanoo ihan päivittäin jotain hauskaa tai söpöä tai fiksua. Suurin osa vanhemmista ymmärtää kuitenkin että se ei ketään muuta tässä maailmassa kiinnosta.
Näin.
On ihan törkeää, miten ihmiset kehtaa olla lapsistaan iloisia ja kehua niitä! Veisivät tallin taakse piiloon, ei voisi vähempää kiinnostaa. Vittu, jakaisivat mieluummin meikkivideoita ja juttuja baari-illoistaan ja ulkomaanmatkoistaan, lapset ei siis TOD voisi VÄHEMPÄÄ kiinnostaa.
No hohhoijaa. Kun se totuus vaan on että muiden lasten jutut ei kiinnosta. Hyväksyn senkin ettei muita kiinnosta meidän lasten jutut ainakaan joka päivä tai edes kuukausi enkä niitä fb:iin tunge. Kehun kyllä kotona ja isovanhemmille lapsiani minkä kerkeän.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavalliselta tuo vaikuttaa.
Ystävälläni on oikeasti älykäs nelivuotias, joka osaa lukea ja lueskelee jo jotain ekaluokan juttuja. Ei äiti silti mitään melua pidä.
Joo eikä kannatakaan pitää melua. Opin 4-vuotiaana lukemaan ja olen pitkäaikaistyötön.
Totta kai saa olla ylpeä lapsestaan. Minulla on omakin. Kehun häntä jatkuvasti. Tyyliin olet maailman kaunein ja ihanin tyttö. En todellakaan "no ihan ok piirustus, seiskamiinus". Mutta en kavereille kuuluta hänen erityisherkkyyttään tai älynlahjojaan.
Ap