G: Itkikö miehesi, kun avioiduitte ja lapsenne syntyi?

Ei ole itkenyt kummassakaan tilanteessa. Ei taida olla sen tyyppinen ihminen.

Lasten syntymä on herkistänyt kyyneliin asti.

Avioituessa me molemmat pidäteltiin naurua, jopa niin ettei voitu katsoa toisiamme silmiin ettei oltas molemmat revetty hysteeriseen nauruun.

Ei ole lasta. Ihme kysymyksia sulla, onko  ihan kaikki varmasti  ok? Eioo lepakoita tapulissa jne?

Olen kyllä nähnyt mieheni itkevän joten tiedän että sitä tapahtuu.

naimisiin mennessä ei itkenyt koska ei enää rakastanut mutta ei ollut munaa sanoa ennen häitä

Miehesi on ehta beta.

Vierailija kirjoitti:

naimisiin mennessä ei itkenyt koska ei enää rakastanut mutta ei ollut munaa sanoa ennen häitä

Ei itku ole rakkauden synonyymi.

Isänsä kuolemaa itki, ei meidän naimisiinmenoa tai lapsen syntymää.

Ei ole itkenyt kertaakaan 18 vuoden yhdessäolon aikana. Mutta tunteiden näyttäminen ja muiden tunteiden kestäminen on ylipäätään lapsen kengissä, perisuomalainen keski-ikäinen mies siis. Ei se hänen syytään ole.

Ei itkenyt kun mentiin naimisiin, enkä muista itkikö kun lapset syntyi, se oli kiireellinen sektio, mies oli iloinen ettei pyörtynyt tai mitään, sanoi että pärjäsi tosi hyvin, voi olla että silmä kostui jossain vaiheessa. Silloin itki pikaisesti kun meille soitettiin yliopistollisesta sairaalasta että meidän lapset pääsee oman kaupungin sairaalan keskolaan, ne oli varmaan helpotuksen kyyneleet kun se oli sen merkki että lapset selviää hengissä, ja että pääsee taas heitä katsomaan joka päivä kun eivät ole enää 200km päässä.

Itki vuolaasti sekä naimisiin mentäessä että lasten syntyessä. Tarkennuksena: onnesta siis ;)

On itkenyt lasten syntyessä. Ja nyt eron jälkeen useamman kerran puhelimessa.

(Halusi 20 vuoden jälkeen "oman elämän" ja kun oli sitä viettänyt vajaan vuoden niin halusikin takaisin, sitä nyt itkee.)

Ei taidettu kumpikaan itkeä häissä. Molemmat oli enemmän herkillä kosimistilanteessa.

Lapsen takia molemmat itkettäisiin jostain ihan muusta kuin onnesta...

Vollottavat miehet on vastenmielisiä.

Ei itkenyt lasten syntyessä. Itkisi varmaan, jos joutuisi joskus avioitumaan, mutta eipä tarvitse niin traumaattiseen puuhaan ryhtyä.

Itki molemmissa. Olin itse vakaasti päättänyt että en itke häissä, sitten kun näin mieheni kyynelehtivän niin johan se minullakin padot aukesi. Lapsemme kun parkaisi ensimmäistä kertaa niin molemmat parahdimme itkuun samaan aikaan.

Kyynelehti onnesta kun lapsi syntyi, naimisissa ei olla vielä.

Ei itkenyt enkä itkenyt minäkään. 

Ei tainnut itkeä lapsien syntyessä, mutta oli se muuten herkkä ja tunteellinen paikka molemmille. Naimisiin mennessäkään ei itkenyt, ei ollut edes lähellä. Naimisiin menimme maistraatissa ja nopeaa tilannetta kevensivät miehen veljen pienet lapset. Tilaisuus oli muutenkin mukava ja kaikin puolin rento.