Surkea itsetunto ja riittämättömyys

Mä en jaksa enää. Long story short:
Mulla on itsetunto aivan palasina, vihaan käytöstäni, elämääni ja peilikuvaani.
Pienenä koulukiusattu, äiti käytti alkoholia ja isää ei ollut. Elin paljon yksin ja opettelin selvitymään.
Olen aina kokenut olevani muita huonompi: en koskaan ole ollut kenenkään paras ystävä, äitiä kiinnosti enemmän miehet kuin minä, eka parisuhde kaatui siihen, että mies jätti minut heitteille tietokonepeliensä takia.
Olen epäonnistunut opiskeluissa ja työelämässä, en saavuttanut, mitä halusin ja nyt tuntuu olevan jo myöhäistä. En osaa, pysty tai jaksa uskoa siihen, että minusta tulisi koskaan mitään.
Olen aina ollut ylipainoinen ja kamppaillut kilojen kanssa. Jo lapsuus jätti tuon "läskin" leiman minuun. Olin turvatyyny, vitun läski, ruma yms. Ja nyt 28-vuotiaana haukun itse itseäni samoilla sanoilla.
Löysin ihanan miehen, olemme olleet pitkään yhdessä ja naimisissakin.
Nyt suhteemme tulevaisuus on vaakalaudalla, koska en koe itseäni riittäväksi. Pelkään, että menetän mieheni. Pelkään, että tulee joku ihanampi nainen, joka vie rakkaan mieheni mennessään. Mies pelailee myös tietokonepelejä ja koen taas, että minut on hylätty. Koen, että minussa on vikaa, kun mies haluaa mieluummin tuijottaa tietokoneen ruutua kuin viettää kanssani aikaa. Mies katsoo myös paljon pornoa ja se on ollut viiminen tikki mun haavoille: vihaan itseäni, olen ihan kamala, vertaan itseäni niihin pornopimuihin, vihaan vartaloani, pelkään mieheni olevan kyllästynyt minuun niin seksuaalisesti kuin muutenkin. En ole riittävä. Minun pitäisi laihduttaa, hankkia silikonitissit, tehdä kuten pornofilmien naiset tekee..
Tämä kaikki pieni historiani on johtanut siihen, että kyttään jokaista mieheni liikettä. Epäilen häntä kaikesta. En haluaisi, itsevihani vaan kasvaa tekojeni myötä. Olen pyytänyt miljoona kertaa anteeksi ja silti ilkeilen ja kyseenalaistan miestäni.
Mikä avuksi? Olen täysi ihmisraunio, vaikka "paperilla" kaikki on hyvin: vakituinen työ (vaikka ei olekaan unelma), olen naimisissa ja meillä on kiva koti, mukavia ystäviä ja sukulaisia. Mikä mua vaivaa? Kohta romahtaa nuppi niin totaalisesti, että ajan autolla puuta päin, jos ei toiveeni toteudu, että joku aamu en enää heräisikään ja kärsimys loppuisi.