Pettääköhän sellaiset ihmiset helpommin, joiden vanhemmista toinen on pettänyt?

Voi kai siitäkin mallin saada niin kuin muustakin vanhempien käyttäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kai siitäkin mallin saada niin kuin muustakin vanhempien käyttäytymisestä.

No tätä justihmistä mietin. Vai pistääkö se ennemmin tekemään päin vastoin? Siis jos on nähnyt, mitä kärsimystä se aiheuttaa niin ei halua itse toimia samalla tavalla?

Ap

Tuskin korreloi merkittävästi. Ihan yhtä hyvin voi vaikuttaa päinvastoin, että vanhempiensa pettämistä (tai sen seurauksia) nähnyt pyrkii siihen, ettei itse ainakaan tee samoin suhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin korreloi merkittävästi. Ihan yhtä hyvin voi vaikuttaa päinvastoin, että vanhempiensa pettämistä (tai sen seurauksia) nähnyt pyrkii siihen, ettei itse ainakaan tee samoin suhteissaan.

Joo, tätä minäkin pohdin ja kirjoitin tuohon ylemmäs. Voisi ajatella, että hyvinkin se saattaa mennä juuri noin päin. Mutta mietin vain, voisiko missään tapauksessa mitenkään vaikuttaa muullakin tavoin.

Ap

Riippuu ihmisestä, suhteista, tilanteista. Ei kai noin voida oikein sanoa ja vetää mutkia suoriksi.

Mitä minä tiedän pettämissuhteita niin kaikissa on mennyt niin että mies on pettänyt vaimoaan ja sitten lapsista pojista on tullut pettäjiä ja tytöt eivät ole menneet naimisiin tai ovat olleet vain sen aikaa että ovat tehneet lapset.

Kotoa saatu malli on ihmeellinen juttu. Jos tyttö lapsena kärsii isän juopottelusta, se ei estä häntä menemästä suhteeseen juopon miehen kanssa. Hänellä on tiedostamaton malli, että tuollainen miehen kuuluu olla. Sama koskenee pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kotoa saatu malli on ihmeellinen juttu. Jos tyttö lapsena kärsii isän juopottelusta, se ei estä häntä menemästä suhteeseen juopon miehen kanssa. Hänellä on tiedostamaton malli, että tuollainen miehen kuuluu olla. Sama koskenee pettämistä.

Minulle kävi päinvastoin. Isäni juopotteli ja petti. Seurustelen miehen kanssa, joka ei juo ja ei todennäköisesti tule pettämään. 

Vanhempien asenteet todennäköisesti jonkin verran periytyy ja sen myötä esim. suhtautuminen seksuaalisuuteen ja myös suhtautuminen pettämiseen tai sivusuhteisiin. Automaattisesti vanhempien suhtautuminen ei tietenkään ole sama, kumman asenne silloin periytyy vahvemmin... en osaa sanoa.

Tutkimusten mukaan käytösmallit voivat periytyä jopa sukupolven yli. Sukututkimukset tätä vahvistavat. Mikäli sukututkimuksessa alkaa tulla vastaan "oätka" eli "äpärä", niin sellaiseen sukuun kannattaa suhtautua varauksella jos aikoo pidempiaikaista suhdetta muodostaa.

Avioero on stressin kannalta ajateltuna lähes sama kuin puolison kuolema. Usein johtaa ahdistumiseen, ahdistuminen aggressioihin ja usein myös masennukseen. Tämä selittänee myös sitä miksi niissä perheissä, joissa ollaan erottu ja petetty on useammin mielenterveysongelmia.

Vaikea sanoa? Ihmisillähän on eri syitä pettää? (kostaminen, valloittaminen, jännitys, mt-häiriöt, raha ym)

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä tiedän pettämissuhteita niin kaikissa on mennyt niin että mies on pettänyt vaimoaan ja sitten lapsista pojista on tullut pettäjiä ja tytöt eivät ole menneet naimisiin tai ovat olleet vain sen aikaa että ovat tehneet lapset.

Isäni petti äitiä. Veljeni ei ole ketään pettänyt ja minä olen naimisissa eikä aikomustakaan lähteä vaikka lapset tehty.

Noin. Nyt tiedät ettei aina mene noin.

Mun äiti petti ja erosi. Itse en ole kokenut tarvetta pettää mutta olen eronnut kaksi kertaa, tosin molemmilla kerroilla harkitsin monta vuotta.

Äiti ei koskaan löytänyt sitä oikeaa ja näyttää siltä etten itsekään löydä muuta kuin katastrofeja.

Huomaan kyllä yhteneväisyyttä.

Eiköhän se pettäminen ole henkilökohtainen kyvyttömyys parisuhteeseen. Ei sitä voi oppia.

Isäni petti ja itse en voi sietää pettäjiä. Mieheni olen valinnut sen mukaan että olisi mahdollisimman vähän ”jännä”. Tietää myös että petosta seuraa välitön ero.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se pettäminen ole henkilökohtainen kyvyttömyys parisuhteeseen. Ei sitä voi oppia.

Kaikki käytöshän on opittua. Ensin petti Eeva, siitä alkaen onkin pettäminen lisääntynyt merkittävästi. Länsimaisissa yhteiskunnissa enemmän, islamistisissa vähemmän.

Miksi pettämisestä tehdään niin iso haloo? Ei se järvi soutamalla kulu!

Jostain lehtijutussa luin että kyllä altistaa siinä tapauksessa, että henkilö on jos lapsena ollut tietoinen pettämisestä. Muita altistavia tekijöitä olivat ainakin inttoverttiys ja se, että on ollut ainoa lapsi. Mutu-tuntumalla lisäisin listaan huonon itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

Jostain lehtijutussa luin että kyllä altistaa siinä tapauksessa, että henkilö on jos lapsena ollut tietoinen pettämisestä. Muita altistavia tekijöitä olivat ainakin inttoverttiys ja se, että on ollut ainoa lapsi. Mutu-tuntumalla lisäisin listaan huonon itsetunnon.

Lehtijuttu on väärässä.

No valotan vähän omaa taustaa, miksi aloin miettiä asiaa. No minun isäni on pettänyt äitiäni useiden naisten kanssa ja samoin mieheni isä on pettänyt mieheni äitiä useiden naisten kanssa. Molemmilla donjuanin vikaa eli pakko valloittaa naisia ja pohjimmiltaan varmaan huono itsetunto ja tapa hakea hyväksyntää tai/ja jännitystä elämään. Meidän molempien äidit ovat eläneet itsekseen näiden pettämisten jälkeen. Luotto miehiin on varmaan mennyt.

No millaisia me sitten olemme mieheni kanssa mitä pettämiseen tulee? Itselläni se että isäni on pettänyt äitiäni näkyy niin, että on ollut vaikea luottaa miehiin. Koskaan en ole itse pettänyt eikä minua ole tiettävästi koskaan petetty. Mieheni on kiltti ja huolehtivainen. Luottamus miehiin on palautunut hänen ansiostaan. Joskus leikittelen ajatuksella miltä tuntuisi olla jonkun muun miehen kanssa, harrastaa salaa seksiä. Mutta en voisi tehdä ikinä niin miehelleni, koska tiedän miten paljon se satuttaa. Eikä se olisi sen arvoista, hetken huuma. Meillä on jotain enemmän mieheni kanssa. Enkä halua rikkoa sitä hetken huuman takia.

Ap