Muita, jotka eivät ole hyviä missään?

Minä. Olen aika sinut asian kanssa. Olen kuitenkin riittävä ja kaikessa keskinkertaisuudessanikin hyvän itsetunnon omaava ihminen. Elämässä pärjää kyllä, vaikkei olisikaan erityisiä taitoja tai lahjakkuuksia. Ei se tarkoita että olisi mitenkään ihmisenä huono, vaikka joistain asioista selviytyisi jopa keskimääräistä huonomminkin.

Kaikki ovat hyviä jossakin. Vaikka ajattelemaan syvällisesti, kuten minä. Lisäksi olen hyvä empatiakyvyssä ja ihmisten lukemisessa. Ei tarvitse olla mitään erityistaitoja. Olet hyvä sellaisenasi, sinäkin<3

Minä en ole. Olen kaikessa keskinkertainen, ja se on hyvin elämässä riittänyt. Akateeminen koulutus on tullut tekniseltä alalta hankittua ja sen alan asiantuntijatöitä teen. Lahjojen puutteiden takia ei minusta koskaan mitään super-innovaattoria tule mutta oikein hyvin voin tavallista alan työtä tehdä. 

Ja en pidä siis mitenkään surullisena sitä etten ole erityisen hyvä missään. Enpä ole erityisen huonokaan.

Täällä. Olen varmaan hiukan keskivertoa parempi monissa asioissa, mutta hyvä en missään. Aika pitkä tie on ollut 16-vuotiaasta maailmannavasta oman äärimmäisen tavallisuutensa hyväksymiseen. Itsetunto mulla on hyvä ja hyväksyn, että en nyt vaan tässä elämässä tule huippupianistiksi enkä edes kemian nobelistiksi. Aika turha minä noin kosmisessa mittakaavassa olen, mutta niinhän suurin osa meistä on.

Mä en ole hyvä missään, mutta se ei haittaa mua. Älä vertaile.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat hyviä jossakin. Vaikka ajattelemaan syvällisesti, kuten minä. Lisäksi olen hyvä empatiakyvyssä ja ihmisten lukemisessa. Ei tarvitse olla mitään erityistaitoja. Olet hyvä sellaisenasi, sinäkin<3

Niin, minusta jokainen on riittävän hyvä sellaisenaan kuin on. Nekin jotka on esim. vamman, sairauden tms takia suorastaan vajaakykyisiä. Kaikilla meillä on yhtä lailla olemassa olemisen oikeus.

Mutta ei, kaikki ei ole tuolla tavalla hyviä missään että vertailussa toisten kanssa löytyisi joku taito tai ominaisuus jossa olisi keskivertoa parempi. Mutta ei sillä ole mitään väliä. 

En ole hyvä missään sellaisessa mistä olisi hyötyä työelämässä. Teen hanttihommia mutta hyvin tämä elämä on näinkin  mennyt. Panostan enemmän vapaa-aikaan.

En minäkään. 

Olen aika keskiverto monissa asioissa, ja monissa huono. Ei tule mieleen yhtäkään asiaa jossa olisin hyvä. Kyllä se on kieltämättä jonkin verran harmittanut, mutta näillä mennään.

Miksi pitäisi olla?

.

Välillä kalvaa. Esim. Idolssia katsoessa tulee kateus; on varmaan ihanaa kun osaa laulaa ja esiintyä, kun on toiveita ja haaveita omaan elämään liittyen, ja saa sellaisen kokemuksen että tekemällä jotain "omaa juttuaan" pääsee johonkin. (Siis tietenkään Idols-kokelaat eivät välttämättä pääse oikeasti minnekään, mutta kun minulla ei teininäkään ollut mitään tunnetta että jes, tässä mä nyt etenen elämässäni!)

Mutta toisaalta, tunnen muitakin lahjattomia yksilöitä, ja heillä menee tosi huonosti. He haaveilevat ties mistä ihmeellisyyksistä, eivätkä saa edes tavallisia duuneja. Lapset on hunningolla ja raha-asiat samaten. Että on tämä tavallinen elämä siihen verrattuna ihan ok. Voin sentään esim. säästää ja ostaa jonkin kivan matkan, juoda viiniä hyvän ruoan kanssa ilman että koko viikonloppu menee retuperällä siitä jne.

Mä olen epätasainen. Olen todella hyvä, lahjakaskin joissain jutuissa, mutta ei niistä ole hyötyä. Sitten olen keskivertoa huonompi kaikessa muussa. Olen esim. tutkitusti kielellisesti lahjakas (millä tavalla? En tiedä? Se lukee mun papereissani. Mun päätäni tutkittiin joskus enemmän), mutta jostain syystä ymmärrän puhetta jotenkin heikosti. En vain ymmärrä, kun mulle puhutaan. Ihan kuin olisi huono kuulo, mutta vika on päässä. Lisäksi en osaa ilmaista itseäni kunnolla, vaikka sanoja olisi, koska sosiaalisuus on vaikeaa. Mulla on loogista älykkyyttä, mutta aivot jumittuvat helposti yhdelle raiteelle, ja jos mua häiritään, jotenkin jäädyn. Olen luova, mutta en oikeilla tavoilla. En osaa luoda mitään, mikä kiinnostaisi muita.

En pääse elämässäni mihinkään. Mieluummin olisin jotenkin tasainen. En saa töitä. Pääsin yliopistoon hyvään paikkaan, johon moni ei päässyt, mutta mun ongelmat esti opiskelun. Kun luennoitsija sanoi jotain, niin se meni aina ohi. Mä autoin muita ymmärtämään asioita, enkä itse päässyt tenteistä läpi. Mua pidettiin laiskana. Sain monta sellaista palopuhetta liittyen juuri tuohon, että kun potentiaalia olisi, mutten muka viitsi tehdä mitään. Mä kuitenkin valvoin öitä ja opiskelin. Oli univelkoja, sydän hakkasi ja vapisutti. Lääkkeet eivät auttaneet. Oli harhoja ja paniikkikohtauksia. Puhuin kyllä niistä paljonkin, mutta laiskuuden piikkiin se meni. Tein töitä, mutten päässyt mihinkään.

Mä olen palanut loppuun. Tutkinnot jäi saamatta ja nykyisin vain ryyppään. Vaikutan aina iloiselta, koska en osaa muuta. Mulla on ilmeisesti asperger, mutten ole varma. Diagnoosi on, mutta pystyn useimmiten vaikuttamaan aivan normaalilta (ja laiskalta). Mietin taas opiskelua, jotain ammattitutkintoa ja yrittämistä, koska muuten en tule töitä saamaan.

Ei mulla ole eväitä oikeasti mihinkään. Must ei ole mihinkään.

Kaikki on hyviä jossain, mä olen hyvä avaamaan ja sulkemaan hanan ja vetämään vessan.

Mä olen hyvä koiran ulkoiluttamisessa, säännöllinen. Hyväksyn, että olen 53-vuotiaana eläkkeellä. Haluaisin sitä työpaikan yhteisöllisyyttä. Ajattelen, että tätäkö tämä elämä nyt on hautaan asti.

Kysymykseni sopii varmaan tähän ketjuun. Onko hitaasta ihmisestä siivoojaksi? Vaikka olen ollut harjoittelija alle puoli vuotta tiedän, ettei työtahtini nopeudu. Teen kaikki asiat hitaasti, syön pieniä paloja kerrallaan ja pyykit asettelen kuivumaaan tarkasti. Jos (luulen että) on kiire, kolhin itseäni ja tiputan tavaroita jne. Tehtävä ei valmistu yhtään nopeammin. Näin on ollut aina.

Työtahtini on suunnilleen se kun toinen on pessyt 2 vessaa olen itse vasta siivonnut 1 ja 1/3 vessaa.

Loppujen lopuksi harva on erityisen hyvä missään. 

Olen joissain asioissa parempi kuin keskimäärin ihmiset -- esim. kielet, matematiikka ja muutenkin teoreettinen puoli on kohdallaan. 

Onko se olla "hyvä", jos vain on keskimääräistä jonkin verran parempi?

Vai haetaanko jotain osaamista, jota toiset todella ihastelevat?

Vierailija kirjoitti:

Kysymykseni sopii varmaan tähän ketjuun. Onko hitaasta ihmisestä siivoojaksi? Vaikka olen ollut harjoittelija alle puoli vuotta tiedän, ettei työtahtini nopeudu. Teen kaikki asiat hitaasti, syön pieniä paloja kerrallaan ja pyykit asettelen kuivumaaan tarkasti. Jos (luulen että) on kiire, kolhin itseäni ja tiputan tavaroita jne. Tehtävä ei valmistu yhtään nopeammin. Näin on ollut aina.

Työtahtini on suunnilleen se kun toinen on pessyt 2 vessaa olen itse vasta siivonnut 1 ja 1/3 vessaa.

Mutta olet huolellinen? Työn jälki on ehkä toista luokkaa kuin tällä nopeammalla? 

Vai onko?

Jos ei ole, niin mieti mihin sopisit paremmim.