Käytännön esimerkkejä miten dissosiaatio ilmenee?

Itsellä ei ole tätä ongelmaa, mutta kumppanilla on.

Hänestä kuulemma välillä tuntuu, kuin hän olisi jossain ruumiinsa ulkopuolella ja ohjailisi itseään kuin pelihahmoa. Eli siis se ruumiillinen "hän" ei olisi se oikea hän, vaan ainoastaan hahmo, jota hän tällä hetkellä "pelaa". Ja asiat, joita hän tekee, eivät tunnu suoraan miltään, vaan hän tarkkailee niitä "ulkopuolisena" ihan samoin kuin jonkun toisen tekemiä asioita, neutraalisti.

Itsellä on tunteiden puuttuminen. En saa myöskään erektiota naisen seurassa, mutta masturboin kyllä naisten kuville.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole tätä ongelmaa, mutta kumppanilla on.

Hänestä kuulemma välillä tuntuu, kuin hän olisi jossain ruumiinsa ulkopuolella ja ohjailisi itseään kuin pelihahmoa. Eli siis se ruumiillinen "hän" ei olisi se oikea hän, vaan ainoastaan hahmo, jota hän tällä hetkellä "pelaa". Ja asiat, joita hän tekee, eivät tunnu suoraan miltään, vaan hän tarkkailee niitä "ulkopuolisena" ihan samoin kuin jonkun toisen tekemiä asioita, neutraalisti.

Kuinka kauan tällaiset tuokiot kestää? Mulla ei onneksi minuutteja kauempaa, mutta tuntuu ahdistavalta ja ajattelen, että mitä jos täältä (olotilasta) ei pääsekään pois. Ennen kuin tiedostin dissosiaatioita edes olevan, tällaiset olotilat olivat jännittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole tätä ongelmaa, mutta kumppanilla on.

Hänestä kuulemma välillä tuntuu, kuin hän olisi jossain ruumiinsa ulkopuolella ja ohjailisi itseään kuin pelihahmoa. Eli siis se ruumiillinen "hän" ei olisi se oikea hän, vaan ainoastaan hahmo, jota hän tällä hetkellä "pelaa". Ja asiat, joita hän tekee, eivät tunnu suoraan miltään, vaan hän tarkkailee niitä "ulkopuolisena" ihan samoin kuin jonkun toisen tekemiä asioita, neutraalisti.

Olen ap, vastasin äsken kolmosvastauksen, eli tunne on jotenkin epätodellinen, niinkuin tavallaan tosiaan itsensä ulkopuolella ja esim kun täytin tiskikonetta, oli ihan kuin jonkun muut olisivat sitä täyttöhommaa teheneet ja mä niitä käsiä sieltä takaa katselin. Onko sun kumppanille nämä tilanteet ahdistavia, vai osaako suhtautua niihin?

Tunteita ei juurikaan ole. Joskus kävelin kadulla ja tähyilin, koska tulen vastaan. Monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on tunteiden puuttuminen. En saa myöskään erektiota naisen seurassa, mutta masturboin kyllä naisten kuville.

Onko tämä virallisesti diagnosoitu dissosiaatioksi, vai onko ihan jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole tätä ongelmaa, mutta kumppanilla on.

Hänestä kuulemma välillä tuntuu, kuin hän olisi jossain ruumiinsa ulkopuolella ja ohjailisi itseään kuin pelihahmoa. Eli siis se ruumiillinen "hän" ei olisi se oikea hän, vaan ainoastaan hahmo, jota hän tällä hetkellä "pelaa". Ja asiat, joita hän tekee, eivät tunnu suoraan miltään, vaan hän tarkkailee niitä "ulkopuolisena" ihan samoin kuin jonkun toisen tekemiä asioita, neutraalisti.

Tämä on mielenkiintoista koska monet henkiset opettajat käytännössä kehottavat tavoittelemaan tällaista tilaa. Sitä sanotaan valaistuneen ihmisen tilaksi, että ei ole samaistunut fyysiseen kehoonsa. Anthony de Mellon kirjasta muistan että hän sanoi että lapsi puhuu itsestään muodossa "Matti syö". Sitten hän oppii sanomaan "minä". Sitten kun hän valaistuu, hän sanoo taas että Matti syö, koska ei ole enää samaistanut minuuttaan tiettyyn kuolevaiseen kroppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole tätä ongelmaa, mutta kumppanilla on.

Hänestä kuulemma välillä tuntuu, kuin hän olisi jossain ruumiinsa ulkopuolella ja ohjailisi itseään kuin pelihahmoa. Eli siis se ruumiillinen "hän" ei olisi se oikea hän, vaan ainoastaan hahmo, jota hän tällä hetkellä "pelaa". Ja asiat, joita hän tekee, eivät tunnu suoraan miltään, vaan hän tarkkailee niitä "ulkopuolisena" ihan samoin kuin jonkun toisen tekemiä asioita, neutraalisti.

Tämä on mielenkiintoista koska monet henkiset opettajat käytännössä kehottavat tavoittelemaan tällaista tilaa. Sitä sanotaan valaistuneen ihmisen tilaksi, että ei ole samaistunut fyysiseen kehoonsa. Anthony de Mellon kirjasta muistan että hän sanoi että lapsi puhuu itsestään muodossa "Matti syö". Sitten hän oppii sanomaan "minä". Sitten kun hän valaistuu, hän sanoo taas että Matti syö, koska ei ole enää samaistanut minuuttaan tiettyyn kuolevaiseen kroppaan.

Minä mietin ihan samaa. Henkisesti suuntautuneet tavoittelevat tilaa, että on vain henki, eikä samaistu kehoonsa.

Toinen mitä ajattelin on se, että kyllä minullakin on joskus epätodellinen olo, kuin olisin itseni ulkopuolella.. Ei ole koskaan juolahtanut mieleeni, että tämä olisi mielenterveysongelma... eli mikä ero on ”normaalilla dissosiaatiolla ja mt-dissosiaatiolla?

Käytin tietämättäni dissosiaatiota selviytymiskeinona pikkulapsesta asti. Jälkeenpäin tarkasteltuna olen tajunnut, että kun mulla nousi tunnetiloja, joita en kestänyt, pystyin halkomaan ne pois tietoisuudesta. Aikuisena sain täydellisen romahduksen, jonka seurauksena kaikki tunteet katosivat kehosta. Alkuun todella pelkäsin tulevani hulluksi, koska kaikki tuntui kadottaneen merkityksensä. Jotenkin pystyin psyykkaamaan itseni niin, että pystyin elämään tuon olotilan kanssa, ja sittemmin olen tehnyt vuosia töitä terapiassa saadakseni turvallisesti yhteyden tunteisiini.

Tietoisuuden lisääntyessä olen oppinut tunnistamaan paremmin, milloin dissosioin - kärsin terapian alussa paljon depersonalisaatiosta, joka tuntui siltä kuin olisin kävellyt unessa, leijunut, hieman vaivalloisesti kävellyt pumpulin läpi, kuin hidastetussa filmissä samalla, kun muut ihmiset ympärillä olivat normaaleja ja liikkuivat normaalisti normaalia vauhtia.. Sittemmin olen kärsinyt enemmän derealisaatiosta, on tuntunut siltä kuin silmien välistä lähtisi putki, jonka läpi katson maailmaa, joka menee kauemmas ja kauemmas.. Olen miettinyt, ovatko seurassani olevat ihmiset edes todellisia - nuo ajatukset on pitänyt hyvin äkkiä työntää mielestä pois, koska muuten alkaa taas tuntua, että olen menettämässä lopullisesti järkeni..

Oletan senkin olleen dissosiaatiota, kun pahimpina aikoina multa katosi kokonaisia päiviä - sitähän käsittääkseni käy normaalistikin ihmisille, että "unohtaa" hetkeksi, mikä päivä on, tai kuvittelee olevan perjantai ja sitten pettyy, kun tajuaa, että onkin vasta torstai.. Mutta mä olin jotenkin tuollaisia erehdyksiä vakuuttuneempi, että oli jokin tietty päivä, ja vasta myöhään iltapäivällä/illalla jostain tajusin, että ei olekaan.. Noista tuli todella epämukava olo.

Puhun myös itsestäni osina. Se osa teki sitä ja tätä, toinen toista.. Näillä osilla ei kuitenkaan ole omia nimiä eikä persoonallisuuksia eivätkä ne ota musta valtaa, mun on vain ollut helpompi lohkoa mieleni ja tunteeni eri lokeroihin. Terapiassa näitä osia on yhdistetty yhdeksi minuudeksi.

Valaistuminen ja dissosiaatio on käsitteenä toistensa vastakohtia: valaistuessa (lukemani mukaan) on yhtä kaiken kanssa, olo on aina täysi, dissossa taas on täysin irrallaan kaikesta, olo on tyhjä ja yksinäinen. Minättömyys näissä on myös erilaista, valaistumisessa hyvänlaista "olen kaikki", dissossa "en ole olemassa ja mikään ei tunnu miltään".

Minulla on ollut viime aikoina sellaisia tuntemuksia, että tunnen olevani hyvin pitkä. Ikäänkuin yhtäkkiä muutun pitemmäksi, isommaksi ja ryhdikkäämmäksi. Tuo fiilis tuli tänään yhtäkkiä kahvia laittaessa ja pari päivää sitten ulkona kävellessä. Oikeasti olen ihan tavallisen pituinen, keskimittainen. Tunne ei ole epämiellyttävä mutta minulle uusi ja erikoinen. Mitä tämä on, jotain dissoa tai depersonalisaatiota?

Parantuessani tunnelukoistani dissosioin kerran kolme päivää. Tai niin oletan. Sitä on vaikea kuvailla mutta tuntui siltä kuin olisi kattila josta on kansi mennyt vähän vinoon. Olin piirun verran sivussa itsestäni. Elämäni kamalimpiin kuuluvat kolme päivää. Olen myös kokenut sellaista että ruumiinosasta katoaa tunto.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on tunteiden puuttuminen. En saa myöskään erektiota naisen seurassa, mutta masturboin kyllä naisten kuville.

Porno-addikti on eri asia kuin dissosiaatio.

No vaikkaja mitä. Epätodellinen olo, ties mitä trauma triggereitä. Pelkään ihmisiä ihan vitusti. Läheisyys ja intiimi läheisyys on vaikeaa.

Univaikeuksia, painajaisia, unihalvauksia.

up

Traumatisoituneilla traumatapahtumat jumittaa, kuin tapahtuma olisi yhä. Eli osa on eri ajassa.

Ihmisten kenellä ei ole paha osunut kohdalle, ei kannata kuvitella mitään ongelmia itselleen.

Olen alkanut siivota elämääni kuormituksista. Aiemmin olin monta, ja elämä suorittamista. Eheytymisen alkaminen ja toipuminen on ihana tunne.

Kun aiemmin vihasin seksiä, olen alkanut taas tuntea luonnollisia tunteita ja halua.

Nykyään tunnistan minulle sopimattomat tyypit jo kaukaa ja toivon heille kaikkea hyvää omissa elämissään joihin en sekaannu.

Hyväenergisistä tyypeistä saan iloa, voimaa ja energiaa.

Eikä tarvitse selittää kenellekään mitään. Että miksi en "rakasta"? Ja ymmärrä? Ja pelasta?

Tahtotila.

Opetteluahan tämä.