Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko lapsi olla paha syntyessään?
20.11.2017 |
Tutun lapsesta kyse. Jo alle vuoden ikäisenä teki paljon asioita, jotka pahoittivat toisten lasten tai äitinsä mielen, mutta silloin laitoin käytöksen iän piikkiin, kun eihän tuon ikäiset asioista oikein ymmärrä. Sama homma on jatkunut tähän päivään asti, kun lapsi on nelivuotias. Vanhempansa ovat aivan ihania ja yrittävät kasvattaa lasta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta poika on kuin mikäkin pieni hirviö. Tekevät paljon asioita yhdessä ja vanhemmat ovat intensiivisesti läsnä leikeissä. Poika ei kuitenkaan tottele missään (uhmat yms eivät erityisesti näkyneet kun on ollut koko ajan ihan yhtä riiviö) ja näyttää jatkuvasti siltä kuin juonittelisi pahojaan. Hymyilee rauhassa samalla kun vaikka satuttaa muita, eli ei ole raivospäissään. Ei kuitenkaan keskittymisessä ongelmia, hyvin jaksaa ikätasonsa mukaan asioihin paneutua ja muuten kehittynyt normaalisti. Tuntuu vain siltä kuin joku demoni olisi vallannut tuon lapsen. En uskalla omaa poikaani päästää kahdestaan tämän kyseisen lapsen kanssa leikkimään, kun koko ajan saa olla valppaana estämään toista puremasta/potkimasta/tönimästä omaani. Tuo toinen on myös erittäin taitava käyttämään henkistä väkivaltaa muita lapsia kohtaan ja saa muut monesti itkemään julmilla säännöillään leikeissä. Ei tunnu kokevan minkäänlaista empatiaa tai harmitusta siitä että aiheuttaa muille pahaa mieltä.
Mitä mieltä olette, mikä pielessä?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kukaan ihminen on läpeensä paha. Sen sijaan esimerkiksi empatiakyvyssä voi olla puutteita jo lapsesta asti. Kuulostaa kieltämättä siltä, että lapsessa ei ole kaikki kohdallaan. Jos olisin hänen vanhempansa, veisin varmaan lastenpsykologille.
Pitäisikö tällaiset lapset sulkea laitokseen jo hyvissä ajoin? Eli pienenä.
No en tiedä voiko sanoa paha. Mutta se tiedän että jokainen lapsi syntyy jo omana persoonanaan, käytökseen tietysti voi kasvatuksella jonkin verran vaikuttaa mutta persoonaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä lienee vain todella vaikea temperamentti. Itse olin samanlainen ja toinen meidän lapsista on. Siis ihan pikkuvauvasta asti negatiivinen, epäluottavainen, perustyytymätön, äkäinen.
Itse osaan suhtautua kun muistan millaista oli itselle kasvaa tuollaisen luonteen kanssa. Se on muuten sille lapselle itselleen vielä kamalampaa kuin ympäristölle, koska itsestään ei pääse eroon koskaan. Ainainen v*tutus, levottomuus, ahdistus, sellaiset asiat saavat lapsen oireilemaan noin. Ja jotkut on vaan sen luontoisia ihan temperamentiltaan ilman että on kasvatuksessa mitään vikaa. Esim. omassa lapsuudenkodissani 2 vuotta nuorempi veli oli ihan päinvastainen, oikein sellainen ihana aurinkoinen lapsi, vaikka samalla kasvatuksella.
1:lle: aspergeria itekin oon miettinyt, mutta koska poika tuntuu olevan jopa muita lapsia taitavampi muiden tunnetiloja lukiessa, ajattelin, ettei se tuo voi olla.
Psykopaatti kuulostaa lähinnä osuvimmalta vaihtoehdolta, mutta en tiedä voiko niin rajua termiä käyttää noin pienen lapsen kohdalla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni pahuus on tahallista, eikä pieni lapsi ole niin tietoinen itsestään ja muista, että olisi tahallaan paha. Sen sijaan kyllä persoonallisuus voi olla häiriintynyt jostain elimellisestä syystä johtuen jo syntyessä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tällaiset lapset sulkea laitokseen jo hyvissä ajoin? Eli pienenä.
Ei. Suurimmasta osasta niistä tulee ihan kunnon ihmisiä mutta vaan kovempien kasvukipujen kautta kuin helpommista temperamenteista.
Itselläni oli tosi vaikea lapsuus ja murrosikä mutta sen jälkeen alkoi vähän helpottaa. Kolmekymppiseksi asti oli kyllä ahdistusta ja levottomuutta paljon mutta en enää purkanut sitä sivullisiin, olin jo oppinut käsittelemään oloni itsekseni muita häiritsemättä.
- 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta tulee juuri sellainen kuin sen kasvatusympäristö on.
Sosiopaatti voi olla jo syntyessään, mutta kiisteltyä on tarkoittaako sosiopatia että ihminen on ”paha”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatiakyky on pitkälti synnynäistä, mutta silti voi oppia olemaan ihmisiksi.
Minäkin olen yhteen lapseen törmännyt joka jo 1-2-vuotiaana satutti tahallaan muita lapsia, käytös jatkui samanlaisena myöhemminkin. Repi esim. toista pienempää hiuksista ja alkoi nauraa kun tämä toinen itki. Ei minkäänlaista empatian osoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Sillä lienee vain todella vaikea temperamentti. Itse olin samanlainen ja toinen meidän lapsista on. Siis ihan pikkuvauvasta asti negatiivinen, epäluottavainen, perustyytymätön, äkäinen.
Itse osaan suhtautua kun muistan millaista oli itselle kasvaa tuollaisen luonteen kanssa. Se on muuten sille lapselle itselleen vielä kamalampaa kuin ympäristölle, koska itsestään ei pääse eroon koskaan. Ainainen v*tutus, levottomuus, ahdistus, sellaiset asiat saavat lapsen oireilemaan noin. Ja jotkut on vaan sen luontoisia ihan temperamentiltaan ilman että on kasvatuksessa mitään vikaa. Esim. omassa lapsuudenkodissani 2 vuotta nuorempi veli oli ihan päinvastainen, oikein sellainen ihana aurinkoinen lapsi, vaikka samalla kasvatuksella.
Jotenkin haluaisi kuvitella, että vaikka olisi kuinka 'vaikea' temperamentti, niin oikeanlaisella herkkyydellä vanhempien puolesta voisi tämä 'vaikeakin' lapsi kasvaa onnellisena. Tosin onhan tuo tutkittu juttu, että toiset vaan ovat tyytymättömämpiä ja negatiivempia kuin muut perusluonteeltaan, ja sille ei ympäristö hirveästi mitään voi.. Harmittaa vaan kun poika tuntuu tosi fiksulta, mutta käyttäytyy ihan kamalalla tavalla ja pelkään, että tulevaisuudessa aiheuttaa vielä paljon harmaita hiuksia ympäristölleen:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee juuri sellainen kuin sen kasvatusympäristö on.
Kiistät siis kokonaan nykyisen temperamenttitutkimuksen käsitykset siitä että ihmisillä on synnynnäisiä luonteenpiirteitä joilla on biologinen perusta? Uskot että lapsi syntyy tyhjänä tauluna johon kasvatus sitten kirjoittaa luonteen, käytökset jne?
Ihminen voi olla perusluonteeltaan paha, empatiakyvytön jne., tavalla, ettei siinä pysty edes ympäristö auttamaan, eli tavallaan syntyjään paha. Tuota ei kuitenkaan voi vielä pikkulasten kohdalla arvioida. Kaikki lapset ovat syntyjään hyvin itsekkäitä ja impulsiivisia, eikä empatiakykykään ole erityisen hyvä. Noista ominaisuuksista vasta opetellaan pikkulapsiaikana eroon. Joistain parivuotiaista ei voi vetää oikein johtopäätöksiä aikuisuuden empatiakyvyn osalta, ja nelivuotiaallakin on siinä ja siinä, jatkuva "pahojen juoniminen" saattaa olla huomionhakuakin. Kouluikäisestä voisi ehkä vähän vetää johtopäätöksiä.
Mä oon kasvanut melko tavalla eristyksissä ja mielestäni huonon kasvatuksen saanut. Kotona on ollut aina masentava tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
1:lle: aspergeria itekin oon miettinyt, mutta koska poika tuntuu olevan jopa muita lapsia taitavampi muiden tunnetiloja lukiessa, ajattelin, ettei se tuo voi olla.
Psykopaatti kuulostaa lähinnä osuvimmalta vaihtoehdolta, mutta en tiedä voiko niin rajua termiä käyttää noin pienen lapsen kohdalla.
-ap
Voi käyttää. Psykopaattien psykopaattisuus on voimakkaimmillaan nimenomaan lapsena. Psykopaattivanhuksia ei ole olemassa juuri ollenkaan. Psykopaatit kuolevat nuorina, ja pitkään eläneilläkin psykopaattisuus on lieventynyt/poistunut vanhuusikään mennessä.
Jos lasta ei voisi sanoa psykopaatiksi, silloin aikuistakaan ei voisi sanoa psykopaatiksi.
Itse en usko synnynnäiseen pahuuteen tai empatiakyvyttömyyteen. Kaikki lähtee kasvatuksesta ja kasvattivanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi olla perusluonteeltaan paha, empatiakyvytön jne., tavalla, ettei siinä pysty edes ympäristö auttamaan, eli tavallaan syntyjään paha. Tuota ei kuitenkaan voi vielä pikkulasten kohdalla arvioida. Kaikki lapset ovat syntyjään hyvin itsekkäitä ja impulsiivisia, eikä empatiakykykään ole erityisen hyvä. Noista ominaisuuksista vasta opetellaan pikkulapsiaikana eroon. Joistain parivuotiaista ei voi vetää oikein johtopäätöksiä aikuisuuden empatiakyvyn osalta, ja nelivuotiaallakin on siinä ja siinä, jatkuva "pahojen juoniminen" saattaa olla huomionhakuakin. Kouluikäisestä voisi ehkä vähän vetää johtopäätöksiä.
Psykopatian näkee jo parivuotiaasta. Normaali lapsi tuntee tutkitusti empatiaa jo alle vuoden ikäisenä.
Alue: Aihe vapaa
Asperger?