Voiko lapsi olla paha syntyessään?

Tutun lapsesta kyse. Jo alle vuoden ikäisenä teki paljon asioita, jotka pahoittivat toisten lasten tai äitinsä mielen, mutta silloin laitoin käytöksen iän piikkiin, kun eihän tuon ikäiset asioista oikein ymmärrä. Sama homma on jatkunut tähän päivään asti, kun lapsi on nelivuotias. Vanhempansa ovat aivan ihania ja yrittävät kasvattaa lasta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta poika on kuin mikäkin pieni hirviö. Tekevät paljon asioita yhdessä ja vanhemmat ovat intensiivisesti läsnä leikeissä. Poika ei kuitenkaan tottele missään (uhmat yms eivät erityisesti näkyneet kun on ollut koko ajan ihan yhtä riiviö) ja näyttää jatkuvasti siltä kuin juonittelisi pahojaan. Hymyilee rauhassa samalla kun vaikka satuttaa muita, eli ei ole raivospäissään. Ei kuitenkaan keskittymisessä ongelmia, hyvin jaksaa ikätasonsa mukaan asioihin paneutua ja muuten kehittynyt normaalisti. Tuntuu vain siltä kuin joku demoni olisi vallannut tuon lapsen. En uskalla omaa poikaani päästää kahdestaan tämän kyseisen lapsen kanssa leikkimään, kun koko ajan saa olla valppaana estämään toista puremasta/potkimasta/tönimästä omaani. Tuo toinen on myös erittäin taitava käyttämään henkistä väkivaltaa muita lapsia kohtaan ja saa muut monesti itkemään julmilla säännöillään leikeissä. Ei tunnu kokevan minkäänlaista empatiaa tai harmitusta siitä että aiheuttaa muille pahaa mieltä.

Mitä mieltä olette, mikä pielessä?