Lue keskustelun säännöt.
Miksi tapailla, jos ei oikeasti kiinnosta?
20.11.2017 |
Tapailin miestä muutaman kuukauden ja alettiin olla jo suht läheisiä, nähtiin monta kertaa viikossa ja joka päivä ainakin jotenkin yhteydessä ja tehtiin paljon kaikkia juttuja yhdessä. Ihastuin. Kerroin fiiliksistäni ja mies sanoi, ettei tunne samoin, että paras lopettaa tämä tähän. Okei, asia kunnossa. Miksi v*tussa sitten on halunnut viettää kanssani aikaa? Eikä aina edes ole ollut seksiä. Kyselin syytä ja tuli se klassinen "ei sinussa ole mitään vikaa, syy on minussa". Ollaan kuitenkin molemmat yli kolmekymppisiä, joten luulisi, että aikuinen ihminen saa suun auki, jos ei huvita olla yhdessä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä ap tosta yli pääset, voi mennä parikin kuukautta. Mutta miehenä voin sanoa että oudon kauan hän oli kanssasi. En itse ole kohdannut sellaista että parin kuukauden jälkeen alkaisi kiinnostus hiipua ellei jotain pahoja salaisuuksia paljastu yhtäkkiä. Kyllä se alkuhuuma alkaa itsellä heti ja kestää sen ~6-12kk.
No, tämäpä juuri... Ihmeen kauan hän sitten vaan jaksoi esittää ja halusi tehdä kanssani kaikenlaisia juttuja ravintoloita, bändikeikkoja, jopa sukulaisvierailuja!!?? Mitään hirvittäviä salaisuuksia ei paljastunut eikä mikään muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. No, enpä sitten vaan riittänyt hänelle tällaisena. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulle sattuu yleensä niin, että tapailen miestä, joka on hirveen ihastunut, mutta en ole yhdenkään kanssa mitenkään erityistä kipinää löytänyt.
Sellaiset miehet, joiden kanssa mulla ois kipinää, ovat mun ulottumattomissa, vaikka kuulemma kaunis olenkin. En ole kuitenkaan tyrmäävä enkä varakas.
Mutta kukin hakekoon sitten kipinänsä. En usko että kohdalleni sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä ap tosta yli pääset, voi mennä parikin kuukautta. Mutta miehenä voin sanoa että oudon kauan hän oli kanssasi. En itse ole kohdannut sellaista että parin kuukauden jälkeen alkaisi kiinnostus hiipua ellei jotain pahoja salaisuuksia paljastu yhtäkkiä. Kyllä se alkuhuuma alkaa itsellä heti ja kestää sen ~6-12kk.
Mulla taas kestää vähintään tuon 6 kk ennenkuin pystyn sanomaan, vastaako mies todellakin sitä mielikuvaa, jonka hänestä olen alussa luonut. Jos ei vastaa, olen alussa ihastunut vain omassa päässäni kehittelemääni mielikuvaan miehestä enkä oikeasti tähän mieheen. Ja vakavampaan suhteeseen alan miehen enkä mielikuvieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä ap tosta yli pääset, voi mennä parikin kuukautta. Mutta miehenä voin sanoa että oudon kauan hän oli kanssasi. En itse ole kohdannut sellaista että parin kuukauden jälkeen alkaisi kiinnostus hiipua ellei jotain pahoja salaisuuksia paljastu yhtäkkiä. Kyllä se alkuhuuma alkaa itsellä heti ja kestää sen ~6-12kk.
No, tämäpä juuri... Ihmeen kauan hän sitten vaan jaksoi esittää ja halusi tehdä kanssani kaikenlaisia juttuja ravintoloita, bändikeikkoja, jopa sukulaisvierailuja!!?? Mitään hirvittäviä salaisuuksia ei paljastunut eikä mikään muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. No, enpä sitten vaan riittänyt hänelle tällaisena. Ap
Voin sanoa ettei se 'riittäminen' ole mikään juttu. Joskus ei vaan tunteet herää vaikka haluaisi ihastua hyvään naiseen. Hänellä ei ilmeisesti herännyt mitään vaikka yrittikin? Eli olet todella hyvä tyyppi mutta ei niille tunteille voi mitään.
Se ei jaksa kuunnella sun kitinää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tämäkin. Ihmetytti kuitenkin, ettei hänen suhtautumisensa minuun muuttunut mitenkään. Päin vastoin, kun alkoi tulla enemmän tutuksi alkoi tietenkin käyttäytyä rohkeammin esimerkiksi hellyydenosoituksissa, kertoi avoimesti elämästään ja luotti minuun. Ja samoin minä toimin hänen kanssaan, koska ihastuin häneen. En minäkään nyt heti ekalla tapaamisella ihastunut tai ollut 100 varma mistään, varma kuitenkin olin jo silloin, että haluan nähdä hänet toisenkin kerran ja sama jatkui siis tämän 4 kk, että halusin häntä vaan lisää ja lisää. Hänpä sitten ei. Ap
Kuulostaa tutulta, joskin sukupuolet päinvastoin. En minulle yhtenä esimerkkinä tulisi mieleenkään jakaa vaikka lapsuudenaikaisia kuvia, jos samaan aikaan pohtisin haluanko edes tapailla toista tai tämä ei tunnu siltä miltä pitäisi. Joillekin ihmisille johdonmukaisuus tuntuu olevan yksinkertaisesti ylivoimaista. Onko se luonteenpiirre vai on oikeasti hukassa pelkästään oman elämänsä kanssa, en tiedä.
Miesraukka säikähti, kun kerroit hänelle ihastuneesi. Millä tavoin tämän suuren tunteesi vuodatit hänelle? Olit hänelle varmasti ihan hyvä kaveri ja sängyssäkin ihan ok, mutta ei enempää. Mies ei tuntenut ihastumista tarpeeksi ja suoraselkäisenä miehenä ei viitsinyt jatkaa enää kanssasi tai se olisi mennyt jo valehtelun puolelle. Ihan normaali juttu siis ja en sitä enempää pohtisi, vaan jatkaisin kokemuksesta viisastuneena matkaa ja en katkeroituisi.
Lopeta siis tähän aloitukseen asiasta jaarittelu, se ei hyödytä sinua millään tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppu mikä loppu, unohda mies ja jatka matkaa. Ihmettelen aina tyyppejä jotka jäävät tällaisiin asioihin kiinni ja vatvovat niitä viikkotolkulla. Vai mitä sinä ap oikein ajattelit, haluaisitko jatkaa seurustelua/tapailua miehen kanssa? Voit toki syytellä itseäsi kaikin tavoin ja itkeä itsesäälistä, mutta ehkä se ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä ap tosta yli pääset, voi mennä parikin kuukautta. Mutta miehenä voin sanoa että oudon kauan hän oli kanssasi. En itse ole kohdannut sellaista että parin kuukauden jälkeen alkaisi kiinnostus hiipua ellei jotain pahoja salaisuuksia paljastu yhtäkkiä. Kyllä se alkuhuuma alkaa itsellä heti ja kestää sen ~6-12kk.
No, tämäpä juuri... Ihmeen kauan hän sitten vaan jaksoi esittää ja halusi tehdä kanssani kaikenlaisia juttuja ravintoloita, bändikeikkoja, jopa sukulaisvierailuja!!?? Mitään hirvittäviä salaisuuksia ei paljastunut eikä mikään muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. No, enpä sitten vaan riittänyt hänelle tällaisena. Ap
Tilanne harmittaa varmasti, mutta lopeta nyt itsesäälissä rypeminen. Mies varmasti viihtyi seurassasi, mutta ei halunnut vakavampaa suhdetta kanssasi ja se on ihan ok. Hyvä että kertoi sulle suoraan. Luulen että intuitiosi kertoi että suhde ei tule onnistumaan, mutta et kuunnellut sitä. Uskon että löydät kumppanin, jonka kanssa asiat sujuu hyvin alusta asti ja tiedät että tämä toimii ja näin pitikin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppu mikä loppu, unohda mies ja jatka matkaa. Ihmettelen aina tyyppejä jotka jäävät tällaisiin asioihin kiinni ja vatvovat niitä viikkotolkulla. Vai mitä sinä ap oikein ajattelit, haluaisitko jatkaa seurustelua/tapailua miehen kanssa? Voit toki syytellä itseäsi kaikin tavoin ja itkeä itsesäälistä, mutta ehkä se ei kannata.
Minä taas ihmettelen ihmisiä jotka ei pysähdy lainkaan vatvomaan asioita. Minusta on parempi käsitellä lyhyenkin suhteen aiheuttamat huonot fiilikset ja sitten jatkaa eteenpäin.
Kyllä sä ap tosta yli pääset, voi mennä parikin kuukautta. Mutta miehenä voin sanoa että oudon kauan hän oli kanssasi. En itse ole kohdannut sellaista että parin kuukauden jälkeen alkaisi kiinnostus hiipua ellei jotain pahoja salaisuuksia paljastu yhtäkkiä. Kyllä se alkuhuuma alkaa itsellä heti ja kestää sen ~6-12kk.