Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian tiukka kasvattaja?
19.11.2017 |
Äitini mielestä pidän 3 vuotiaalla lapsellani liian kovaa kuria ja vaadin liikaa. Olen nyt alkanut pelkäämään että onko todella näin?
Esimerkkinä; ei huudeta kotona eikä muuallakaan. Meillä on vauva joka pelkää kovaa ääntä ja itsekkään en jaksa kuunnella huutoa. Kädet pestään kun tullaan ulkoa. Itse pukee kun pyydetään. Jos ei pue, lasken viiteen ja haen lapsen ja puen itse vaikka väkisin. Tätä ennen olen toki kehoittanut pukeutumaan pariin kertaan. Ravintolassa istutaan pöydässä, ei puhuta kovaan ääneen eikä häiritä muita. Tarjoilijaa kiitetään. Tarrakirjaa katselee kun ruoka on syöty mutta pöydästä ei poistuta ennen Juin muutkin lähtee (ellei ole leikkipaikka mutta harvemmin on). Sama kotona. Kaikkea ruokaa maistetaan mutta kaikkea ei tarvitse syödä. Lelut siivoaa itse illalla tai leikin päätteeksi. Auttaa tiskien laitossa koneeseen ja koneesta ottamisessa. Auttaa muutenkin siivoamisessa. Kaupassa saa valita yhden vanukkaat tai jogurtin kärryyn, muuten antaa minun päättää ostokset.
Raivokohtauksessa menee huoneeseensa rauhoittumaan ja jutellaan kun on rauhoittunut. Tällä lapsella ei sylissä pitäminen ole vaihtoehto, raivoaa vaan enemmän uhmakohtauksessa. Samoin jos jään huoneeseen.
Mielestäni meillä arki on ihan kivaa ja vaivatonta. Lapsi yleensä käyttäytyy hyvin. Uhmaikä oli parivuotiaana aika raju jolloin otettiin kovemmat rajat käyttöön ja näillä ollaan menty. Kaupassakin olen huomannut, että ihmiset jää katsomaan jos komennan lasta. En huuda, mutta saatan sanoa tiukasti "käyttäydy kunnolla tai lähdemme kotiin heti". Onko tämäkin väärin?
Kommentit (30)
Mun mielestä kuulostaa aika normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias ei ole robotti. Miten lapsesi käyttäytyy muiden lasten seurassa. Jos on syrjäänvetäytyvä lasten seurassa, kuri on liian kova. Anna lapsen olla lapsi.
On sosiaalinen ja aloitteellinen muiden lasten kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuulostaa aika normaalilta.
Minun mielestä myös. Ihan samanlailla me päiväkodissa toimimme lasten kanssa. tosin siellä ei saa lasta jättää raivarin kanssa yksin, vaikka todella osan kanssa se vain tarkoittaa sitä, että raivari pidentyy.
Kasvatuksesi vaikuttaa asialliselta kunhan et unohda hellyyttä ja hyvänä pitämistä. Kotona antaisin lähteä ruokapöydästä ( luvan kysymällä) jos muu perhe (+ vieraat) istuvat pöydässä pitkään.
Tuo osallistuminen kotitöihin on ihan mahtavaa eivätkä lapset koe sitä työnä vaan yhdessäolona.
Extrapisteet sinulle siitä, että teillä ei saa huutaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuulostaa aika normaalilta.
Minun mielestä myös. Ihan samanlailla me päiväkodissa toimimme lasten kanssa. tosin siellä ei saa lasta jättää raivarin kanssa yksin, vaikka todella osan kanssa se vain tarkoittaa sitä, että raivari pidentyy.
Lapsi on kotihoidossa joten kiva lukea miten päiväkodissa tehdään. Olen lukenut myös että lasta ei saa jättää yksin mutta meillä se pahentaa tilanteen tosi huonoksi jos ollaan miehen kanssa lapsen kanssa kun raivoaa. Raivoaa vaan enemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta muuten ihan hyvä, mutta tuo lapsen jättäminen yksin raivotessa ei kuulosta hyvältä. Oma lapseni on ollut samanlainen, mutta yleensä jäin hänen seuraansa. Vähän vanhempana juttelin hänen kanssaan asiasta ja hän sanoi, että häntä kiukuttaa enemmän, että olen lähellä, mutta hän ei silti halua minun lähtevän ja jäävän yksin. Liian tiukka on minusta silloin, jos lapsi ei saa mistään ilmaista omaa haluaan vaan vanhempien tahdon mukaan mennään kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Musta muuten ihan hyvä, mutta tuo lapsen jättäminen yksin raivotessa ei kuulosta hyvältä. Oma lapseni on ollut samanlainen, mutta yleensä jäin hänen seuraansa. Vähän vanhempana juttelin hänen kanssaan asiasta ja hän sanoi, että häntä kiukuttaa enemmän, että olen lähellä, mutta hän ei silti halua minun lähtevän ja jäävän yksin. Liian tiukka on minusta silloin, jos lapsi ei saa mistään ilmaista omaa haluaan vaan vanhempien tahdon mukaan mennään kaikessa.
Meillä annetaan kyllä läheisyyttä ja hellyyttä tosi paljon ja lapsi saa valita asioita ja kysyn hänenkin mielipidettä. Saa esimerkiksi jatkaa leikkiä vielä hetken jos se on kesken ennen ruokaa, valitsee kumman paidan laittaa päälle, mikä kirja luetaan jne. Kiitos viestistäsi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tahdikkaasti kasvatukselta.
Itse en ole pystynyt noin tomeraan toimintaan. Eikä haittaa. Meitä on niin moneksi.
Muut hommat Ok, mutta älä jätä sitä lasta yksin raivoamaan.
Entistä enemmän huutaa, kun saa huomiota... Anna huutaa. Tulee se tunne, että ei hylätä vaikka olisi kuink huonokäytöksinen.
Silloin...etenkin silloin, kun lapsi näyttää voimaansa...aikuisen pitää juuri olla läsnä eli kun lapsi voi huonoiten ja osoittaa sitä mieltään auktoriteetilleen. Silloin se aikuisen tuki ja läsnäolo on oleellinen.
Toki se lapsi selviää yksinkin, mutta.
Etenkin, kun panostat noin tietoisesti tottelevaisuuteen kasvatuksessa, niin tunteet jäävät siinä hommassa jotenkin piiloon. ..tai siltä kuulostaa. Robotillahan ei ole tunteita. Ne voi helposti ohittaa pistämällä se robotti seinän taakse remuamaan.. yksin.
Sortaja olet kumminkin, lapsestasi kasvaa robotti ja sinusta tulee robotin ylpeä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap, meillä oli myös noin esikoisen kanssa 3 vuotiaaksi asti. Sitten syntyi toinen lapsi ja voimat ehtyivät. Aloimme antaa esikoiselle enemmän vapauksia ja lepsuimme TODELLA monissa asioissa. Mm.aloimme antaa hänen syödä leipää sohvalla telkkarin ääressä, aloimme ostelemaan paljon leluja, annoimme käyttäytyä huonosti ruokapöydässä yms. Esikoinen on nyt 4,5 vuotias ja kuopus 1,5v. Lopputulos on se että huudamme nykyään lapsille jatkuvasti eivätkä he tottele yhtään mitään. Emme saa enää mitenkään samaa tilannetta mikä oli siihen asti kun esikoinen oli 3v. Olemme mokanneet kaiken ja sormet ristissä vain toivomme että lapsista kasvaa edes jollain tavalla kunnon kansalaisia. Surullinen tarina ja täysin totta. Olen itse huomattavasti onnettomampi ja uskon että myös esikoisemme on. Ennen hän oli reipas ja kaikki kehuivat häntä. Toki hän osasi myös kiukutella, jonka sallimme, mutta osasimme käsitellä kiukkukohtaukset "oikein". Nykyään joka asia hänen kanssaan on yhtä taistelua ja turhaudumme helposti häneen ja mokaamme omalla käytöksellämme kokoajan lisää. Neuvoni oman kokemukseni perusteella ap että pidä linjasi, uskon että sinä tiedät parhaiten mikä teillä toimii. Sinulla tuntuu olevan homma hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuohan on normaalit säännöt mitkä lapsella täytyy olla. Kuri ei todellakaan ole liian kova.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap, meillä oli myös noin esikoisen kanssa 3 vuotiaaksi asti. Sitten syntyi toinen lapsi ja voimat ehtyivät. Aloimme antaa esikoiselle enemmän vapauksia ja lepsuimme TODELLA monissa asioissa. Mm.aloimme antaa hänen syödä leipää sohvalla telkkarin ääressä, aloimme ostelemaan paljon leluja, annoimme käyttäytyä huonosti ruokapöydässä yms. Esikoinen on nyt 4,5 vuotias ja kuopus 1,5v. Lopputulos on se että huudamme nykyään lapsille jatkuvasti eivätkä he tottele yhtään mitään. Emme saa enää mitenkään samaa tilannetta mikä oli siihen asti kun esikoinen oli 3v. Olemme mokanneet kaiken ja sormet ristissä vain toivomme että lapsista kasvaa edes jollain tavalla kunnon kansalaisia. Surullinen tarina ja täysin totta. Olen itse huomattavasti onnettomampi ja uskon että myös esikoisemme on. Ennen hän oli reipas ja kaikki kehuivat häntä. Toki hän osasi myös kiukutella, jonka sallimme, mutta osasimme käsitellä kiukkukohtaukset "oikein". Nykyään joka asia hänen kanssaan on yhtä taistelua ja turhaudumme helposti häneen ja mokaamme omalla käytöksellämme kokoajan lisää. Neuvoni oman kokemukseni perusteella ap että pidä linjasi, uskon että sinä tiedät parhaiten mikä teillä toimii. Sinulla tuntuu olevan homma hanskassa.
Onkohan tuossa nyt oikeasti jotain pahaa? Tai no huutaminen on, mutta miksi lasten pitäisi "totella"? Ettei sun sortajan pikku ego murene?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lasten pitää olla niin vitun ohjelmoituja vanhempien toimesta? Saatanan robortit.
Sallitko lapselle ollenkaan negatiivisten tunteiden ilmaisua vai jätätkö hänet selviämään niissä tilanteissa, kun sellaista ilmenee, yksin? Veikkaan, että jos näin toimit, se tulee jossain vaiheessa lapsen elämään näkymään. Oppii peittämään negatiiviset tunteensa tullakseen hyväksytyksi ja kun tätä tapahtuu tarpeeksi kauan ->masennus.
Tuo yksinjättäminen kuulostaa kamalalta! Lapsi lopettaa raivoamisen, koska hänet hylätään, siksi myös raivoaa pitempään, jos jäätte paikalle. Mutta kun teidän pitäisi jäädä paikalle! Siinä raivossaankin se lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen paikalle. Toimintasi tuossa kuulostaa hyvin tunnekylmältä.
Jäin myös miettimään, että siivoaako lapsi yksin ne lelunsa, vai yhdessä aikuisen kanssa? Yksin on liikaa vaadittu, yhdessä aikuisen kanssa ehdottomasti ok.
Muuten kuulostaa ihan ok:lta, tosin kotioloissa antaisin lapsen nousta aiemmin pöydästä, jos hän on jo syönyt ja pyytää lupaa.
Ei nuo teidän säännöt ole tiukkoja, paitsi ehkä kotona lapsen istuttaminen ruokapöydässä vielä senkin jälkeen, kun hän jo on syönyt, sen motiivia en ymmärrä.
Mutta olennaisin kysymys, josta et varsinaisesti kertonut, on miten panet säännöt TOIMEEN.
Uhkaileminen, nalkutus, fyysinen väkisin pakottaminen ja henkinen nujertaminen jatkuvan moittimisen jne. kautta ovat väärin.
Sääntöjä on oikeastaan kaikissa perheissä, mutta se poikkeaa, miten niitä pannaan toimeen ja miten paljon niitä on.
Minusta kannattaa miettiä noin yleisesti ottaen aina sitä, onko jokin sääntö oikeasti tarpeen lapsen ja perheen hyvinvoinnin takia, vai onko se sääntö vanhentunut ja olemassa lähinnä siksi, että olet sellaisen sattunut laatimaan, ja kuvittelet, että sen poistaminen olisi lommo auktoriteetillesi.
Lasten kanssa VOI neuvotella, ja lapselle on hyvä oppia sekin, että jos kunnolla perustelee, äiti voi muuttaa mieltään. Puhumalla ja järkisyillä voi saada siis joskus tahtonsa lävitse, huutamalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Sallitko lapselle ollenkaan negatiivisten tunteiden ilmaisua vai jätätkö hänet selviämään niissä tilanteissa, kun sellaista ilmenee, yksin? Veikkaan, että jos näin toimit, se tulee jossain vaiheessa lapsen elämään näkymään. Oppii peittämään negatiiviset tunteensa tullakseen hyväksytyksi ja kun tätä tapahtuu tarpeeksi kauan ->masennus.
Juuri näin! Sama tuli itselleni mieleen. Lapsiparka. Raivoaa hetken yksin huoneessaan, mutta tukahduttaa raivonsa, jotta tuntee olevansa hyväksytty :( Ap ei varmasti asiaa näin tietoisesti tarkoita, mutta lapsi kokee asian noin.
Ei kun meidän pikku puppeli on ohjelmoitu hahmottamaan pettymykset osaksi elämää, eikä heillä ole mitään sellaisia ikäviä tunteita, räps räps, koska me emme salli heidän näyttää niitä. Ei kun siis koska he tajuavat että se kuuluu elämään. Ennen kuin ovat ehtineet sen elämällä lapsen elämää ja kasvun myötä oppia, me vain vaadimme, että se pitää osata, niin ne osaa kyllä.
3-vuotias ei ole robotti. Miten lapsesi käyttäytyy muiden lasten seurassa. Jos on syrjäänvetäytyvä lasten seurassa, kuri on liian kova. Anna lapsen olla lapsi.