Millaista elämää muilla, joiden lapsilla 1v 6kk ikäeroa?

Ikäeroa on kahdella lapsella vain 1v4kk. Muuten on mennyt mukavasti, mutta kun toinen oli yksi v ja toinen oli 2,5v, niin silloin oli aikamoinen sotkemisrumba käynnissä. Molemmat sotkivat omilla tahoillaan ja oli vaikea pitää kumpaakin yhtä aikaa silmällä.



Nyt ovat hyviä kavereita ja bestiksiä toisilleen. Nyt ovat siis 5v ja 4v.

raskausaika oli älyttömän raskas, isolla mahalla ei jaksanut oikeen vuoden ikäistä kanniskella. Syntymän jälkeen mennyt tosi hyvin, lapset ihan lääpällään vauvaan. Tosin onhan sitä univelkaa joskus mutta onneksi välillä saa nukkua pitempään kun mies herää lasten kanssa.



Vauva nyt 9kk

Menossa rv36+4 ja hyvin mennyt raskausaika. Alussa pahoinvointi aamuisin vei voimia, mutta näin loppua kohden olo paranee. Ainoa kun ei oikein pysty poikaa pukemaan kun vatsa edessä ja kädet eivät riitä. Mulla ei supistele, joten siksi ollut helppoa.



Toki miettii jo että mitenkäs poika vauvaan suhtautuu. KErrottu on vauvasta ja yhdessä on katseltu ja laitettu vauvan vaatteita ja sänkyä. Mutta aika näyttää. Siinä hyvä kasvunpaikka itselläkin

Vierailija:

Ikäeroa on kahdella lapsella vain 1v4kk. Muuten on mennyt mukavasti, mutta kun toinen oli yksi v ja toinen oli 2,5v, niin silloin oli aikamoinen sotkemisrumba käynnissä. Molemmat sotkivat omilla tahoillaan ja oli vaikea pitää kumpaakin yhtä aikaa silmällä.

Nyt ovat hyviä kavereita ja bestiksiä toisilleen. Nyt ovat siis 5v ja 4v.

Paitsi että ikäeroa on 1v 6kk. Isompi on poika ja pienenpi on tyttö.

Poika on nyt jo esikoulussa ja alkusyksy oli yhtä ikävöimistä, molemmilla kova ikävä toisiaan. Illalla purkautui riitoihin, mutta nyt jo pärjäävät päivät hyvin erossa ja leikkivät illat ja viikonloput sopuisasti.

Mutta jos toinen alkaa riehumaan, on toinen samassa juonessa heti. Näin ollut ihan pienestä asti!

Ja kaikki jaetaan, paitsi omat unikaverit.

Ja vauva nyt 8 viikkoa ja esikoinen 1 v 8,5 kk



Raskausajan viimeiset 3 kk olivat tooooosi rankkoja. Mua huimas seisoessa ja väsytti ihan hirveästi. Poika taas heitteli vähän väliä kaikkea pöydältä alas ja niitä piti ison mahan kanssa noukkia, samoin vaipan ja vaatteiden vaihtaminen esikoiselta oli rankkaa kun piti sitä nostella.



Vauvan synnyttyä ekat kuusi viikkoa olivat ihan sikarankkoja, koska vauva ei nukkunut öisin ja mulla oli ihan painostava uupumus. Mies kyllä otti syöttövuoroja ja antoi nukkua, muttei ne pätkäunet ole sama juttu kuin pitemmät unet. Sitten otin perhepetiin nukkumaan, niin yöt rauhoittuivat. Nykyään nenä on tukossa vauvalta, muuten nukkuisi vielä paremmin (syö 2 krt/yö). Esikoinen silittelee ja halailee vauvaa, muttei uskalla vauvaa silti uskalla jättää sen ulottuville, kun on tullut kenkiä ja leluja päälle... Esikoinen myös kiukutteli alussa meille vanhemmille paljon, mutta osaksi oli jo aiemmin alkanutta uhmaa, osaksi flunssaa, osaksi huonosti nukuttua yötä.



Nyt kun vauvalla rytmi löytynyt ja nukkuu hyvin päivällä ulkona vaunuissa, ehtii antaa esikoiselle aikaa ja vauvankin kanssa saa oltua sen hereillä ollessa paremmin eikä esikoinen käy niin paljon enää samaan aikaan tekemässä pahojaan.

Itse olin tosi väsynyt raskausaikana ja nukuin aina kun sain tilaisuuden. Lapsilla oli jo pienenä toisistaan hienosti seuraa ja nyt, kun ovat jo 12 ja 11 niin viihtyvät todella mainiosti vielä keskenään. Mun mielestä ihanteellinen ikäero.

Raskausaika meni ok, ei ongelmia ja jaksoinkin hyvin. Viimeisin vaan syntyi muutamia viikkoja ennen laskettua aikaa ja siitä alkoi kiire (en ollut ennättänyt laittaa mitään valmiiksi).



Kiire helpotti joskus kun nämä pienimmät olivat n 3 ja 4 v (ja isommat 6 ja 8). Silloin alkoi jo syntyä välillä ihan mukavia leikkejä, eikä tarvinnut koko ajan mennä tappeluita setvimään.



Kotona tappelevat vieläkin välillä ihan kiitettävästi, mutta ulospäin (eli kavereille päin) vedetään yhtä köyttä ja puolustetaan toista.



Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa!



t. äiti x 4

Meillä on esikoinen 1v8kk ja vauva 7vko.

Hienosti on mennyt. Tietysti helpottaa se. että molemmat ovat erittäin hyvä unisia.

Nukkuvat päivällä yleensä yhtä aikaa kolmen tunnin päikkärit.

Olen pyhittänyt sen ajan täysin itselle. Syön rauhassa, lepään ja lueskelen.



Isoveli on ottanut vauvan ihanasti vastaan. Käy sitä halaamassa ja suukottamassa tosi varovasti. Vie leluja mahan päälle ja selittää sille asioita ja osoittelee sormella :) Ostimme tuplarattaat, niin liikkuminen on tosi helppoa. Esikoinen saa kävellä kun haluaa, mutta tarpeen tullen pääsee kyytiin. Viihtyy hyvin onneksi myös rattaissa, niin päästään tekemään reippaampia vaunu lenkkejä.



Odottelen jo kovasti että pääsevät kunnolla yhdessä leikkimään.

Odotusaika oli rankkaa, etenkin kun loppuaikana vaivoja oli. Taaperoa en jaksanut kanniskella enkä muutenkaan peuhata. Ekat pari kuukautta oli aika sumua, mutta esikoinen on ottanut hyvin vauvan vastaan vaikka tietysti on reagoinut siihen. Rankkaa on lähinnä se jatkuva meno, eikä hiljaisia hetkiä ole kun lapset nukkuvat usein eri aikaan. Joten se siitä omasta levosta.

jostain syystä raskausaika taaperoa hoidellen oli tosi raskasta ja olin umpiväsynyt. No olihan siinä muuttoa ja remonttia ym.



Esikoinen alkoi isän lapseksi toisen lapsen syntymän jälkeen ja piti minua paitsiossa. Se helpotti aikanaan. Vauvaan esikoinen suhtautui melko mukavasti, toi leluja ym. jälkeenpäin kun vauva alkoi liikkua tuli myös mustasukkaisuutta ja uhmaa. Edelleenkin ajoittain riitelevät kun ovat samaa sukupuolta, mutta myös jo leikkivät mukavasti yhdessä. Nyt ovat reilut 3v ja 1v10kk. Elämä oli toisen lapsen syntymän jälkeen n. vuoden verran jotenkin tolkuttoman rankkaa ja parisuhde oli kovilla. Vieläkin ollaan ajoittain väsyneitä eikä aikaa ole riittävästi, jos jotain ylimääräistä pitäis välillä tehdä. Kuopuksella oli koliikkia ja muutenkin hyvin äänekäs vaativa luonne kuten edelleenkin. Elämä alkaa kuitenkin jo palata omiinkin käsiin lisääntyvässä määrin. Ajattelinkin että ihmisten kannattais hiukan odottaa uuden vauvakuumeen kanssa, koska mitä suurenpi ikäero sitä helpompaa arki kuitenkin on! Esim. jo 2-3 v ikäeroa on ihan luksusta, siltä tuntuu kun on tuttavapiiriä seurannut.

Toki se on varmaan siitä kiinni, minkälaisia lapset ovat, mutta mun mielestä on kätsyä, kun on niin pieni ikäero, niin se härdellivaihe menee kahden kanssa samassa rytäkässä. Kokemusta myös pitemmästä välistä ja tykkään tästä kyllä enemmän. Makuasia tietysti ja vanhempienkin luonnekysymys.

Ehkä siihen kannattaa vähän henkisesti varautua, ettei tule sitten yllätyksenä.



Minä hankin etukäteen kaikki varusteet viimeisen päälle: tuplarattaat kaikilla ominaisuuksilla, turvakaukalo pikakiinnityksellä, tila-auto, jne. Tunnen itseäni sen verran, etten kaipaa mitään teknisiä vastuksia väsyneenä, joten näin olen karsinut ne minimiin. Sitten pyysin yläasteikäistä serkkuani meille kesätytöksi auttamaan alkuajaksi, ja tyttöhän on aivan innoissaan tulossa lapsia hoitamaan. Mutta jos ei ihan näin rajuista toimenpiteistä välitä, niin kaikenlaisesta etukäteisvalmistautumisesta on apua: opettaa vanhemman lapsen syömään itse, käymään joskus potalla, leikkimään myös itsekseen, tyytymään myös isän hoitoon ja nukuttamiseen, jne.