Lue keskustelun säännöt.
Tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät
19.11.2017 |
Miten teitä on kohdeltu työsuhteessa?
Itse olen tuurannut eräässä firmassa toista työntekijää kohta vuoden. Sesonkiaikoina vähän enemmän, muulloin vähemmän. Työnantajalla olisi ollut enemmänkin tarjota työtä esim. kesällä, mutta hän palkkasi ohitseni kaksi kokoaikaista työntekijää. Kunnollista syytä ei ollut tarjota. Jatkoin samalla eksrauslinjalla. Nyt jouluksi olisi ollut taas paljon tuurausta, niin mitä tekee työnantaja: palkkaa täysin epäpätevän ystävänsä tilalleni kertomatta mitään ja laittamalla minut perehdyttämään tämän tyypin! Ilmoitin että nyt riittää, mä lopetan. Onneksi opiskelen uuteen ammattiin, niin ei ole kovin suuresta menetyksestä kyse..
Nolla- ja ekstraustyöntekijällä ei ole mitään oikeuksia, mutta periaatteessa kaikki velvollisuudet, tarkistin liitosta. Työnantaja voi tehdä ihan mitä lystää.
Onko teillä millaisia kokemuksia lisätyön epäreilusta tarjoamisesta tai jostain muusta vastaavasta?
Kommentit (4)
Niin mäkin luulin. Mutta ekstraaja ei ole osari, vaan kaikkien oikeuksien pahnanpohjimmainen. Meillä vielä suullinen työsopimus, jossa työnantajan sana minun sanaani vastaan on painavampi. Tämäkin liitosta tarkistettua. Työnantaja on tosin ikäihminen ja vaikuttaa dementoituvan hiljalleen. Pitäköön tunkkinsa!
Kertokaa omia kokemuksia! Olisi kiva kuulla, mitä olette joutuneet käymään läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joskus osarina yhdessä kaupassa, siellä oli kaksi nollatuntista jotka tekivät 35-45 tuntista viikkoa. Meille vakituisille oli tasan takuutunnit. Tästä huomauttaessani sain kuulla olevani itsekäs enkä ajatellut yhtään kuinka muut tulevat toimeen. Kerroin että vapaat tunnit pitää antaa omille osa-aikaisille ja töihin tarvittaessa kutsuttavat hoitavat loput ja että luottamusmies ja liitto sanovat samaa. Mä olin sitten kuulemma mulkku :)
Onneksi tuo ketju teki konkurssin.
Tarvittaessa kutsuttavan sopimus on ihan ok, mutta se kannattaa molempien edun vuoksi tehdä kirjallisena, ja työnantajan olisi hyvä tarkistaa sopimusta solmittaessa, että työntekijä ymmärtää, millaisen sopimuksen tekee.
Sopimus ei sido työntekijää sen enempää kuin työnantajaakaan, työvuorosta voi aina kieltäytyä. Siksi tarvittaessa kutsuttavan soppari sopii parhaiten esim. opiskelijalle, joka haluaa matkustella äkkilähdöin tai jolla on bileitä ja muuta säpinää, ja joka tosiaan haluaa valita itse, milloin teke etöitä. Toinen, jolle sopimus sopii hyvin, on kotiäiti. Työttömän ei kannata tuollaista sopimusta koskaan tehdä.
Hyvä työnantaja neuvottelee molempien osapuolten kannalta parhaan mahdollisen sopimuksen ottaen huomioon työntekijän mahdolliset velvoitteet muualle ja työhalut myös. Työttömän kannattaa huolehtia, että saa tietyn tuntimäärän soppariin, eli että on virallisesti osa-aikainen. Itse lisäksi huolehtisin itselleni määräaikaisuuden, sen peruste voidaan sopia hyvässä hengessä työnantajan kanssa, ja solmia määräaikaisuuden päätyttyä uusi työsuhde sen mukaan, mitkä sitten ovat työnantajan ja minun tarpeeni.
Koska työvoimaviranomainen on niin mielivaltainen, työnantajan ja työntekijän on syytä olla kaukaa viisaita ja tehdä yhteistyötä. Tiedän tapauksia, joissa työnantaja haluaa päästä eroon työntekijästä ja työntekijä työnantajasta, mutta se on mahdotonta. Työnantajalla ei ole irtisanomisperustetta, eikä työntekijä halua saada karenssia. Siispä molemmat kärsivät, työntekijä hakee turhia saikkuja, ja työnantaja maksaa palkkaa tekemättömästä työstä.
Osarille pitäisi tarjota lisätöitä ennen uuden työntekijän palkkaamista.