Mies sitten veti koko viikonlopun kännit ja tänään piti yhdessä lähteä lapsemme harrastustapahtumaan. Eipä ole tuosta lähtijäksi, kun ryyppäys vei voiton.
Oli onneks poissa kotoa juomasta, mutta tällä hetkellä vitutus tapissa, kun huomaa ettei perhe olekaan se ykkönen.
Ja ennen kuin joku kysyy että mitäpä olet tehnyt lapsia tuollaisen kanssa, niin vastaan että ei ole aina ollut tämmöinen meno päällä.
Pari viimeistä vuotta on aika-ajoin ottanut tällaisia maratoneja vaikka nytkin hyvin tiesi että tänään tärkeä meno perheen kesken.
Silti ei välitä.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Ois varmaan keskustelun paikka. Jonkinlainen syy sille ryyppäämiselle on oltava.
Selittää vastuullisen työn aiheuttamalla stressillä, mutta mulle ei oikein mene se läpi, kun ei ole kuitenkaan valmis hakemaan apua siihen stressiinsä. Pulloon tarttuminen ja kavereiden kans biletys on se lääke ja ikää kuitenkin jo sen verran että tollasen meiningin olettais olevan ohi. Eikä sillä, kyllä mun mielestä on ok välillä nähdä kavereitaankin viihteen merkeissä, mutta kunhan siitä ei tule se elämän ykkösasia ja perhe jää kauas taakse, niin kuin hänen tapauksessaan on nyt käynyt.
AP
Onneksi on vasta sunnuntai tänään, se taoahtuma on vasta huomenna.
Vai onko aika hämärtynyt koska oma ryyppyputki...
Mikä on perheen tärkeä tapahtuma, mistä mies nyt jää pois?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa?
Olen alkanut jo itsekin miettiä, että miksi en?
AP
Lapsen harrastukseen liittyvä meno tänään ja lähtö pikapuoliin toiselle paikkakunnalle.
Mies taitaa heräillä koomastaan joskus iltapäivällä ja silloin ollaan lasten kanssa jo kaukana.
AP
En ole ikinä nähnyt miestäni ( 30 v) kännissä. Häntä ei sais kirveelläkään baariinkaan. Juo yhden siiderin tai max 2 jos minä olen ne ostanut ( itse ei alkoholiakaan osta) . Itse olen mieheni valinnut. Samoin sinä.
Ja yhdessä oltu 5.5 v, lapsia on 2.
Raitis kirjoitti:
En ole ikinä nähnyt miestäni ( 30 v) kännissä. Häntä ei sais kirveelläkään baariinkaan. Juo yhden siiderin tai max 2 jos minä olen ne ostanut ( itse ei alkoholiakaan osta) . Itse olen mieheni valinnut. Samoin sinä.
Onnittelut hyvästä valinnasta.
AP
Ei kannata stressata turhaan. Vie lapset harrastuksiin ja tee miehellesi krapularuokaa. Anna mennä ja juoda. Kyllä se siitä sitten rauhoittuu. Varmaan muuten kumminkin ihan hyvä mies. Yritä enemmän, ei täällä tule mitään ilmaiseksi. Vaihtamalla huononee ja on sinusta kiinni, kuinka hyviä puolia saat esiin miehestäsi. Älä yhtään mieti negatiivisia asioita, teet vain hallaa itsellesi ja omalle mielellesi. Kerro miehellesi, että sinulle tuli hieman paha mieli viikonlopusta ja se olisi syytä korvata jotenkin seuraavalla viikolla. Hae huomenna leipomosta koko perheelle tuoreet korvapuustit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois varmaan keskustelun paikka. Jonkinlainen syy sille ryyppäämiselle on oltava.
Selittää vastuullisen työn aiheuttamalla stressillä, mutta mulle ei oikein mene se läpi, kun ei ole kuitenkaan valmis hakemaan apua siihen stressiinsä. Pulloon tarttuminen ja kavereiden kans biletys on se lääke ja ikää kuitenkin jo sen verran että tollasen meiningin olettais olevan ohi. Eikä sillä, kyllä mun mielestä on ok välillä nähdä kavereitaankin viihteen merkeissä, mutta kunhan siitä ei tule se elämän ykkösasia ja perhe jää kauas taakse, niin kuin hänen tapauksessaan on nyt käynyt.
AP
Surullista mut jos ukkelisi on viettänyt nuoruutensa nenä kiinni kirjoissa, niin kuin voi hyvin olla tuon perusteella, niin ihan ymmärrettävää. Erityisesti jos on pienestä kaupungista lähtöisin ja ollut se kylän suuri toivo niin eihän sitä ole saanut rällätä. Jossain vaiheessa elämätön nuoruus se vaan ottaa sut kiinni ja sitten mennään, varsinkin kun menestyvällä miehellä on vihdoin ja viimein sitä ns. vientiä...
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata stressata turhaan. Vie lapset harrastuksiin ja tee miehellesi krapularuokaa. Anna mennä ja juoda. Kyllä se siitä sitten rauhoittuu. Varmaan muuten kumminkin ihan hyvä mies. Yritä enemmän, ei täällä tule mitään ilmaiseksi. Vaihtamalla huononee ja on sinusta kiinni, kuinka hyviä puolia saat esiin miehestäsi. Älä yhtään mieti negatiivisia asioita, teet vain hallaa itsellesi ja omalle mielellesi. Kerro miehellesi, että sinulle tuli hieman paha mieli viikonlopusta ja se olisi syytä korvata jotenkin seuraavalla viikolla. Hae huomenna leipomosta koko perheelle tuoreet korvapuustit.
Komppaan tätä. Kiukuttelemalla ja nalkuttamalla saat vain sitä samaa takaisin mieheltä. Ja kaikilla on paha mieli. Rakasta miestä niin hyvinä kuin vähän huonompinakin päivinä:)
Mieheni isä juo joka vklp ja en ymmärrä miten anoppi jaksaa katsoa sellaista menoa. Juo kotona yksin. Ja juurikin pari viikkoa sitten joutui jäämään syntymäpäiviltä pois olojen takia. Ja kaikki sukulaiset ovat tietoisia tästä kännäilystä. Anoppi on yrittänyt kuulemma puhua asiasta. Tuloksetta.
On kuulemma juonut myös mieheni lapsuudessa, eli jatkunut yli 20 vuotta. "Selvinpäin on sitten ihan mukava".
En käsitä miten asiaa voidaan katsoa läpi sormien ja tätä on vielä kestänyt näin pitkään. Itse jopa tunnen niin pahaa oloa asiasta, mutta mitään ei voi tehdä koska kyseessä ei ole oma elämä. Mieheni ei onneksi ole yhtään samanlainen kuin isänsä. Mutta itse olen sen verran vahva, että en samanlaista touhua sietäisi ollenkaan. Kyllä alkoholistin täytyy itse lopettaa juominen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä hänen puolestaan. Mikään puhuminen ei auta. Se lähtee omasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois varmaan keskustelun paikka. Jonkinlainen syy sille ryyppäämiselle on oltava.
Selittää vastuullisen työn aiheuttamalla stressillä, mutta mulle ei oikein mene se läpi, kun ei ole kuitenkaan valmis hakemaan apua siihen stressiinsä. Pulloon tarttuminen ja kavereiden kans biletys on se lääke ja ikää kuitenkin jo sen verran että tollasen meiningin olettais olevan ohi. Eikä sillä, kyllä mun mielestä on ok välillä nähdä kavereitaankin viihteen merkeissä, mutta kunhan siitä ei tule se elämän ykkösasia ja perhe jää kauas taakse, niin kuin hänen tapauksessaan on nyt käynyt.
APSurullista mut jos ukkelisi on viettänyt nuoruutensa nenä kiinni kirjoissa, niin kuin voi hyvin olla tuon perusteella, niin ihan ymmärrettävää. Erityisesti jos on pienestä kaupungista lähtöisin ja ollut se kylän suuri toivo niin eihän sitä ole saanut rällätä. Jossain vaiheessa elämätön nuoruus se vaan ottaa sut kiinni ja sitten mennään, varsinkin kun menestyvällä miehellä on vihdoin ja viimein sitä ns. vientiä...
Näin ei ole tässä tapauksessa miltään osin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isä juo joka vklp ja en ymmärrä miten anoppi jaksaa katsoa sellaista menoa. Juo kotona yksin. Ja juurikin pari viikkoa sitten joutui jäämään syntymäpäiviltä pois olojen takia. Ja kaikki sukulaiset ovat tietoisia tästä kännäilystä. Anoppi on yrittänyt kuulemma puhua asiasta. Tuloksetta.
On kuulemma juonut myös mieheni lapsuudessa, eli jatkunut yli 20 vuotta. "Selvinpäin on sitten ihan mukava".
En käsitä miten asiaa voidaan katsoa läpi sormien ja tätä on vielä kestänyt näin pitkään. Itse jopa tunnen niin pahaa oloa asiasta, mutta mitään ei voi tehdä koska kyseessä ei ole oma elämä. Mieheni ei onneksi ole yhtään samanlainen kuin isänsä. Mutta itse olen sen verran vahva, että en samanlaista touhua sietäisi ollenkaan. Kyllä alkoholistin täytyy itse lopettaa juominen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä hänen puolestaan. Mikään puhuminen ei auta. Se lähtee omasta päästä.
En usko, että ap:n mies on alkoholisti. Se, että välillä haluaa ottaa kuppia viikonloppuisin, ei tee vielä kenestäkään alkoholistia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harrastukseen liittyvä meno tänään ja lähtö pikapuoliin toiselle paikkakunnalle.
Mies taitaa heräillä koomastaan joskus iltapäivällä ja silloin ollaan lasten kanssa jo kaukana.
AP
Onko lasten harrastuksesta tullut pakkomielle.
Alkoholistin yksi merkki on mm se ettei pysty jättämään juomista yhteen päivään, ei siis saa juomistaan poikki vaan on jatkettava seuraavanakin päivänä ja kenties sitä seuraavana jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harrastukseen liittyvä meno tänään ja lähtö pikapuoliin toiselle paikkakunnalle.
Mies taitaa heräillä koomastaan joskus iltapäivällä ja silloin ollaan lasten kanssa jo kaukana.
APOnko lasten harrastuksesta tullut pakkomielle.
No enpä usko. Tämä meno oli nyt tiedossa jo hyvissä ajoin ja perjantaina lähtiessä ryyppäämään lupasi että jää siihen yhteen iltaan että on sunnuntaina menossa mukana, koko perheen voimin. Eipä vaan pystynyt lopettamaan vaan jatkoi heti lauantaina iltapäivällä herättyään ja siitä sitten kavereiden kanssa kaupunkiin. Tämäkin viikonloppu meni osaltani kokonaan yksin lasten kanssa, niin kuin viime aikoina moni muukin viikonloppu.
Kyllä minä yksinkin lasteni kanssa pärjään ja viihdyn. Mies alkaa olemaan tässä se, jota en enää meinaa jaksaa.
AP
Ois varmaan keskustelun paikka. Jonkinlainen syy sille ryyppäämiselle on oltava.