Lue keskustelun säännöt.
Kunpa internettiä ei olisi olemassa
18.11.2017 |
Vielä 15 vuotta sitten piti oikeasti lähteä ulos näkemään kavereita, silloin ei suurin osa vielä ollut netissä kuin hyvin satunnaisesti. Luullaan että netissä kirjoittaminen korvaa oikean ihmiskontaktin. Olen itse 30-vuotias, ja kuuntelen kateellisena 50-vuotiaan kaverini kertomuksia siitä, miten kavereiden kanssa oikeasti istuttiin baareissa, tutustuttiin ihmisiin, juteltiin oikeasti ja pidettiin hauskaa. Nykyään baariin menemisen ainoa syy on se, että sieltä saa alkoholia. Ennen ei jäänyt niin helposti kotiin jumiin, ellei ollut erityisen yksin viihtyvä persoona. Silloinkin oli tottakai tekemistä kotona, videopelit, telkkari, videot, musiikki, tietokoneen näpertely, mutta se oli lähinnä yksin puuhastelua, kun ei oteta huomioon varhaisia nörttejä.
Olen itsekin täysin koukussa nettiin, mutta herännyt miettimään että mitä se minulle lopulta antaa. Mulla ei ole mitään syytä olla jatkuvasti tietoinen kaikista maailman uutisista, varsinkin kun niistä suurin osa on negatiivisia. Ennenkin tapahtui hirveästi pahaa, mutta sitä ei tuutattu jatkuvasti päin näköä. Sosiaalisessa mediassa on kiva selata muiden ihmisten ajatuksia, mutta niistäkin suurin osa on negatiivista, vihaista, tai tyhjänpäiväistä höttöä. Tykkään siitä että saan kännykällä hetkessä tietää sään, bussiaikataulut, aukioloajat, reittiohjeet, siirrettyä rahaa ja kysyttyä mieheltä että haluaako hän jotain kaupasta. Muuten toivon jotain kyberydintuhoa, joka lopettaisi netin kokonaan. Silloin olisi pakotettu keskittymään asioihin, tekemään jotain muuta kuin lukemaan ja katsomaan jatkuvaa turhaa tietoa. Kävisin varmaan paikoissa, lukisin, soittaisin, kuuntelisin musiikkia ja katselisin elokuvia tarkemmin. Oon vaan täysin koukussa tähän enkä pysty lopettamaan netin käyttöä kun se on niin kytköksissä kaikkeen kanssakäymiseen ihmisten ja yhteiskunnan kanssa.
Pahoittelut sekavasta tekstistä, olen vaan jotenkin todella väsynyt tähän tilanteeseen. Tuntuu kuin olisin alkoholisti, joka joutuu joka päivä menemään kaupassa kaljahyllyn ohi, ja jonka koko elinpiiri on täynnä joko alkoholisteja tai kohtuukäyttäjiä.
Kommentit (26)
''Kävisin varmaan paikoissa, lukisin, soittaisin, kuuntelisin musiikkia ja katselisin elokuvia tarkemmin.''
Nimenomaan netti mahdollistaa sen että saat kaiken musiikin miltä tahansa aikakaudelta kuunneltavaksi , sekä elokuvien katselun. En ymmärrä miten netti vie jotain näiltä kahdelta osa-alueelta pois kun se nimenomaan antaa?
Toiseksi, voit edelleen lukea. Netissä on aivan järkyttävästi kirjoja/sarjakuvia ,vai onko se huono jos netti
sen mahdollistaa?
Paikoissa käyminen on ihan mahdollista ilman nettiäkin. Minunmielestä on erittäin turhaa syyttää nettiä siitä että et soita tai käy paikoissa. Netti myös tarjoaa paljon tapahtumia paikkakunnaltasi mihin voit mennö sekä voit löytää soittamiseen oikeasti apua monelta sivulta kuinka aloittaa soittamaan jotain soitinta.
Tämä on taas sitä mitä aina 'hevi on syntiä' televisio on syntiä ' puhelimet on syntiä '' tyyppistä ajattelua. Aina ennen oli muka parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa netti ehkäisee syrjäytymistä. Jos ei olisi nettiä ja olisit syrjäytynyt niinkuin moni olisi suomessa niin olisit aivan yksin ja paljon masentuneempi. Saat netissä kuitenkin kommunikoida ja tulla kuulluksi. Voit myös tutustua oikeisiin ihmisiin netin kautta tai löytää kumppanin.
Tämä on totta. Olisin aivan eristäytynyt ilman nettiä, nyt sentään edes jotenkin yhteydessä muihin ihmisiin.
Ja on paljon eroja siinä mihin nettiä käyttää. Mulle autistina netti ei ole paikka jossa esittelisin itseäni haalien tykkäyksiä vaan avain kommunikaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa netti ehkäisee syrjäytymistä. Jos ei olisi nettiä ja olisit syrjäytynyt niinkuin moni olisi suomessa niin olisit aivan yksin ja paljon masentuneempi. Saat netissä kuitenkin kommunikoida ja tulla kuulluksi. Voit myös tutustua oikeisiin ihmisiin netin kautta tai löytää kumppanin.
Tämä on totta. Olisin aivan eristäytynyt ilman nettiä, nyt sentään edes jotenkin yhteydessä muihin ihmisiin.
Ja on paljon eroja siinä mihin nettiä käyttää. Mulle autistina netti ei ole paikka jossa esittelisin itseäni haalien tykkäyksiä vaan avain kommunikaatioon.
Juurikin näin. Ja on kuitenkin hienoa että kaikilla on itse mahdollisuus valita mitä haluaa netissä tehdä. Oli se sitten huomionhakuista tykkäyksien kalastelua kuvilleen, eri muodoin pelaamista esim oikeiden ihmisten kanssa tai vaikkapa uutisten lukua ja mielipiteiden vaihtelua foorumeilla.
Täällä on meille kaikille tilaa ja netti sen mahdollistaa.
Ennemminkin internet takaisin sellaisena kuin se oli 15+ vuotta sitten.
Näin kohta neljäkymppisenä on pakko hieman kommentoida...
Ennen kännyköitä/nettiä/facebookia tuli todellakin tavattua ihmisiä enemmän kasvotusten, ehkä siitäkin syystä ettei voinut tapaamisia perua helposti kun oli vaan lankapuhelimia ja puhelinkoppeja. Ei ollut skypeä, ei mitään.
Kirjoja tuli luettua paljon enemmän, tietoa sai vain ja ainoastaan kirjoista ja lehdistä-nyt tuntuu, että tietoa on liikaakin saatavilla, kuitenkin tarkistan itselleni tärkeät asiat useamman linkin takaa ennen kuin luotan mihinkään.
Muistan, että parikymppisenä laitoin kämpän ulko-oveen muistivihkolappusen ja kynän ihan siltä varalta, etten ollut kotona kun joku ystävä randomina päättikin tulla käymään ;)
Toisaalta taas... Tapasin nykyisen mieheni festareilla, tunsin, että hän on se oikea.
Yhden illan jutusta kehkeytyi parisuhde ja ilman nettiä sitä ei olisi tapahtunut: Pari diibadaaba-tekstiviestiä laitettiin ja sain suoraan sanottuna pakit, siitähän en lannistunut vaan iskin faceen kaveripyynnön. Sitä sitten mietti viikon verran ja totesi, ettei pysty miuta unohtamaan, nyt asutaan yhdessä <3
Omia lapsia ei vielä ole, mutta sukulaislapset roudaan mukaan metsään, poluille ja veden ääreen rauhoittumaan, olen opettanut kiipeämään puuhun ja tunnistamaan kasveja. Ei ne lapset pilalle mene vaikka joskus tuntuukin, että naama on kännykässä koko ajan niinkuin itsellänikin. Kunhan ne edes jotain muuta harrastaa ja normaalisti tapaa ystäviään niin en olisi kovinkaan huolissani, ihan täyspäisiä tuntuvat nuo nykyiset parikymppiset olla vaikka ovat ikänsä niitä kännyjään räplänneet :)
Tämä on totta. Olisin aivan eristäytynyt ilman nettiä, nyt sentään edes jotenkin yhteydessä muihin ihmisiin.