Jäisitkö parisuhteeseen, jossa puolisosi ei enää haluaisi sinua seksuaalisesti?
Miksi tai miksi et?
Oletko joutunut tekemään tällaisen päätöksen?
Kommentit (44)
En jäisi missään tapauksessa, ihan sama mikä tilanne on muuten. Sama kuin kysyisi, haluaisinko edelleen maksaa vuokraa asunnosta, jossa en saa asua.
En jäisi. Haluan tuntea läheisyyttä ja olevani haluttu.
En tietenkään. Mitä järkeä siinä olisi?
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Mitä järkeä siinä olisi?
Jos ei halua hajottaa lasten perhettä?
Olen siinä tilanteessa ja ajattelen joka päivä että kestän tämän siihen saakka että lapset ovat isompia, jolloin tulee minun vuoroni saada itselleni jotain eli seksiä jonkun halukkan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Mitä järkeä siinä olisi?
Jos ei halua hajottaa lasten perhettä?
Lapset ei ole tyhmiä, ne kyllä aistii jos vanhemmat ei ole onnellisia. Ja jos vanhemmat ei oo, niin lapsetkaan ei oo. Eli kyllä se ero monesti on lapsillekin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Mitä järkeä siinä olisi?
Jos ei halua hajottaa lasten perhettä?
Lapset ei ole tyhmiä, ne kyllä aistii jos vanhemmat ei ole onnellisia. Ja jos vanhemmat ei oo, niin lapsetkaan ei oo. Eli kyllä se ero monesti on lapsillekin parempi.
Tämä on aikuisten keksimää itsesuggestiota.
Seksiä viimeksi vuosi sitten, mutta hoidan itse itseni ;) En vaihtaisi miestäni mistään hinnadta pois, muut asiat kompensoivat puutetta.
Tähän liittoon jäisin koska kaikki on erittäin ok. Hommaisin seksileluja ja hoitelisin itse itseni. Tosin meillä on ok seksielämä yhä vaikka olemme olleet yhdessä melkein 30 vuotta.
En jäisi. Halutuksi tuleminen on suhteessa olemisen peruspilareita.
En. Eikös suurin syy miksi parisuhteessa ollaan ole seksi. Seksi erottaa kaverisuhteesta. Tai no mitäpä vittua mä mistään tiedän kun ei ole yksikään mies mua suhteeseen kelpuuttanut 🤷🏻♀️
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Halutuksi tuleminen on suhteessa olemisen peruspilareita.
Onko sinulla lapsia ja kuinka pitkä on pisin suhteesi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Mitä järkeä siinä olisi?
Jos ei halua hajottaa lasten perhettä?
Lapset ei ole tyhmiä, ne kyllä aistii jos vanhemmat ei ole onnellisia. Ja jos vanhemmat ei oo, niin lapsetkaan ei oo. Eli kyllä se ero monesti on lapsillekin parempi.
Tämä ainainen selitys ei ilmeisesti koskaan muutu. Halutaan aina perustella lapsen onnellisuudella eroa, vaikka ero suurimmalla osalla tapahtuu vain siksi että itse haluaa erota. Lapsi kyllä aistii, sitä en kiellä, mutta se ei tarkoita että lapsi haluaa että perhe rikkoutuu. Rikkoutunut perhe luo turvattomuuden tunnetta, tiedän monia jotka kokivat ettei heillä ole ollut kotia avioeron jälkeen. Oli vain iskän ja äidin koti. Lisäksi uudet puolisot eivät koskaan tuoneet sitä perheen tunnetta takaisin. Aina jossain takaraivossa oli se ajatus että entä jos hekin eroavat.
Tottakai pitää ajatella lapsen parasta, jos lasten tai sinun turvallisuutta uhataan, tottakai silloin lähdetään menemään. Harvemmin kuitenkin tilanne on tämä.
En käsitä miksi aina eroa perusteellaan että se on lapsillekin parempi. Ei todellakaan aina ole. Lapset kärsivät aina avioerosta. Enemmän kuin moni osaa kuvitellakaan. Siihen kun lisätään vielä tilanne että vanhemmat haukkuvat toisiaan, ei lapsi uskalla mielipidettään tuoda esiin tai kertoa miten oikeasti ajattelee. Lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan. Usein teini-iässä sitten tilanne purkautuu huomattavana uhmakkuutena.
En yleistä, tilanteet ovat erilaisia. Älkää silti tuudittautuko ajatukseen että kun minä olen onnellinen lapsikin on.
Jäisin, koska elämään ja parisuhteeseen kuuluu muukin kuin vain seksi. Lisäksi jos toinen on vakavan sairauden vuoksi menettänyt kykynsä, niin....
Niin myötä kuin vastamäessä.
Et vissiinkään ole ymmärtänyt lauseen merkitystä.
En voi suositella kenellekään. Jatkuva torjutuksi tuleminen romuttaa itsetunnon.
Jään siksi aikaa että nuorin lapsi on 16v jolloin hänellekin voi selittää seksin merkityksen ihmisen onnellisuuden kannalta ja hän ymmärtää miksi haluan erota.
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella kenellekään. Jatkuva torjutuksi tuleminen romuttaa itsetunnon.
Ei tule torjutuksi kun lakkaa tekemästä aloitteita .
39-v ja samaa pohdin. Haluton mies joka ei ilmeisesti minkäänlaista läheisyyttä kaipaa. Itse koen kosketuksen puutteen ihan fyysisenä tuskana, itsetunnon murenemisesta puhumattakaan.
Tätäkö loppuelämäni tulee olemaan vai rikonko lasten perheen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Halutuksi tuleminen on suhteessa olemisen peruspilareita.
Onko sinulla lapsia ja kuinka pitkä on pisin suhteesi ?
Mitä merkitystä tällä on?
Niin no.. en tiedä kuinka paljon todellisuudessa haluaa mutta toistaiseksi on kuitenki tyydyttänyt tarpeensa vielä kanssani. Itse taas en saa enään seksistä irti yhtään mitään, sellaista inhottavaa pakkopullaa, miehen kassien tyhjennystä. Minä olen se, joka alkanut pohtia muita ratkaisuja....