Lopetin vierailut kaverini luona, joudun kyläillessäni aina töihin. Pienet lapset, koira ja mies poissa paljon.
Olimne ennen hyviä ystäviä, mutta nykyään hän on kuin eri ihminen. Kolme pientä lasta pienellä ikäerolla, koira, asuvat korvessa, vain yksi auto käytössä ja mies aina töissä.
Oli pakko lopettaa kyläilyt hänen luonaan, kun vierailut alkoivat koostua lähinnä siitä, että lähinnä autoin häntä kotitöissä, lasten vahtimisessa ja pukemisessa, ulkoilutin koiran, toinin terapeuttina jne. Eli siis hän pisti minut töihin. Teen itse pitkää päivää töissä ja yleensä tapaamiset ovat niitä rentoutumishetkiä arjessa. Ei oikein kiinnosta ryhtyä kotiapulaiseksi.
Jutut pyörivät lähinnä lasten ympärillä, luonnollisesti, mutta kärsivällisesti kuuntelin, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaakaan.
Eilen hän pyyteli taas käymään, kieltäydyin jollain tekosyyllä.
Kommentit (13)
Ne lasten jutut ei kiinnosta kaikkia ihan niin paljoa myöskään kuin narsistiäidit kuvittelevat!
No, hänen tilanteensa kuulostaa tällä hetkellä siltä, ettei ole aikaa istua rauhassa kahvikupposen äärellä. Muutamassa vuodessa lapset kasvavat, mutta nyt on tämmöistä.
Ei ole pakko tavata, jos et kestä tapaamisia hänen ehdoillaan. Hänen on ne lapsensa ja koiransa hoidettava.
Itsekin lopetin vierailemisen alkoholisoituneen ex-kaverini luona. Alkuun oli ihan kivaa, kun menin joskus hänelle iltaa istumaan ja myös vähän ottamaan, seuraavana päivänä selvittyäni kaveri halusi aina jatkaa ja jouduin tätä puoliväkisin kuskailemaan. Ei liikauttaneet mitkään syyt miksi minun piti lähteä, hänen piti päästä aina kylille jotain hakemaan. Pahinta mahdollista myrkkyä tuollaiset kaltaisilleni kilteille jotka ei osaa kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ne lasten jutut ei kiinnosta kaikkia ihan niin paljoa myöskään kuin narsistiäidit kuvittelevat!
mistähän voisi tunnistaa ketä kiinnostaa oikeasti ja kuka kuuntelee pakosta kohteliaisuuttaan? Mulla ei ole lapsia mutta kyllä kiinnostaa muiden lapsijutut, kuulostaa niin vieraalta elämältä että jopa kiinnostaa kun ei ole mitään hajua itsellä niistä asioista. Ehkä sitten jos olis omia lapsia ja joku haluais puhua koko ajan vaan omista lapsista, perhe-elämästä ja näkemyksistään niin vois vähän tympiä :D
Jos hänellä olisi oikeita ystäviä, he tulisivat pyytämättä auttamaan.
Sellainen, joka oikein haluaa olla toisen ystävä, tarjoutuu pyytämättä lastenvahdiksi yhdeksi viikonlopuksi ja kehottaa äitiä lähtemään ulos tuulettumaan, pois sieltä korvesta.
Ikävää, että tällä naisella on vain pinnallisia, helposti ärtyviä kavereita, joita hänen jaksamisensa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Yhdet tutut odottavat vieraiden tekevän heille mökin kunnossapitohommia. Kun ei itse viitsi. Siinä vaiheessa kun mulle vihjailtiin, että uimarannasta pitäisi ruopata kaislat päätin että nämä vierailut riitti nyt.
Palkatkoon työvoimaa.
Oletko ap kokeillut, että et vaan tee sitä mitä kaveri pyytää? Esim. jos hän sanoo "puetko ton zammaemilian", niin sanot vaikka "eiku pue vaan sä, mun pitää käydä vessassa", tai vaan jätä muka hajamielisenä tekemättä samalla kun juttelet kaverin kanssa. Sano ettei sulla ole kunnollisia ulkoilukenkiö etkä siksi voi käyttää koiraa, tai ehdota "eiku käytä sä sitten kun mä lähden, niin voidaan lähteä ulos yhtä aikaa". Keksi aina joku tekosyy, tai mieluummin, joku toinen ei-auttamis-tekeminen kun hän pyytää jotain.
Ilkeääkö hän tosissaan tällöin alkaa käskyttää tyyliin "hei nyt pue se lapsi" tms, jolloin hän tosiaan yrittää tunkea sulle töitään, vai tekeekö kuitenkin itse? Ekassa tapauksessa tapaamiset varmasti kannattaa tosiaan lopettaa, jälkimmäisessä voi olla että hän on niin tottunut ohjeistamaan esim. puolisoaan, että sama "töidenjako" -mode menee sunkin kanssa päälle.
Ymmärrän hyvin.
Harvassa ovat ne ihmiset, jotka näkevät mammahalonsa ulkopuolelle.
Varsinaisia hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lasten jutut ei kiinnosta kaikkia ihan niin paljoa myöskään kuin narsistiäidit kuvittelevat!
mistähän voisi tunnistaa ketä kiinnostaa oikeasti ja kuka kuuntelee pakosta kohteliaisuuttaan? Mulla ei ole lapsia mutta kyllä kiinnostaa muiden lapsijutut, kuulostaa niin vieraalta elämältä että jopa kiinnostaa kun ei ole mitään hajua itsellä niistä asioista. Ehkä sitten jos olis omia lapsia ja joku haluais puhua koko ajan vaan omista lapsista, perhe-elämästä ja näkemyksistään niin vois vähän tympiä :D
Kun äidit tapaavat, perhe- ja lapsijuttuakin riittää, koska ovat vähän niin kuin ammattiasoita. Kun olin pienten lasten äiti -vaiheessa, kiinnosti kyllä hirveästi myös sinkkukavereiden ihmissuhdekuviot - on hauskat muistot monista tapaamisista. Lapseni olivat mukana kylässäkin, koska en voinut heitä kellariinkin lukita siksi aikaa, mutta olivat rauhallista sorttia ja osasivat leikkiä keskenään :)
Mut kutsuttiin kerran kaverin mökille yöksi. Olin 18-vuotias, juuri ajokortin saanut. Sain vanhempieni auton lainaksi ja ajoimme sen vähän yli 100 km matkan sinne mökille isäni piffaamilla bensoilla. Olin ottanut mukaan oman teltan, makuupussin, evästä makkaranpaistoa varten, juomia jne, kuten kaverini minua ohjeisti, ja kaverin vanhemmille tuliaisen.
Kun saavuimme perille, kävi ilmi, että siitä hyvästä, että saamme käydä saunan jälkilöylyissä (mikä kävi ilmi myöhemmin) meidän pitäisi tehdä tuntikausia risusavottaa, maalata vaja ja siirtää yhden halkopinon paikka. Kun nämä oli tehty ja ilta jo hämärsi ja mökin isäntäväki kuivatteli itseään saunan terassilla, meille huikattiin, että löylyä on vielä hiukan. No ei ollut, mutta järvivesi oli melkein uimalämmintä.
No kun se mini- me on niin ihmeellinen....! Niin koko maailman on oltava niin kiinnostunut juuri nyt hänestä....
Sopikaa tapaaminen jonnekin kahvilaan tms. jonne hän tulee yksin, kun lapset ovat isänsä kanssa.
Ihan oikein. Maksakoon töistä apulaiselle. Juntti kaveri joka ei hallitse vierailuetikettiä. On ihan eri asia saada itse osallistua vapaaehtoisesti kuin joutua silkkaan työhön!