Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuulutko tähän ikäryhmään? ”On ollut paljon huonoa onnea”
17.11.2017 |
1980-luvun alun ja vuosituhannen vaihteen välillä syntyneillä millenniaaleilla menee merkittävästi huonommin kuin suurilla ikäluokilla, toteaa sveitsiläinen jättipankki Credit Suisse raportissaan.
Kuulutko tähän ikäryhmään? ”On ollut paljon huonoa onnea”
Julkaistu: 17.11. 21:16
Credit Suisse toteaa raportissaan, että millenniaaleilla on ollut paljon huonoa onnea ja huono-osaisuus painottuu nuorempiin ikäryhmiin.
– He kohtasivat finanssikriisin ankeudet, ja heihin ovat iskeneet korkeat ja nousevat asuntojen hinnat, kasvavat opintolainat ja lisääntyvä eriarvoisuus. Millenniaalit tulevat kokemaan edellisiä sukupolvia suurempaa eriarvoisuutta ja suurempia haasteita vaurautta rakentaessaan, raportissa todetaan.
Nuoren ikänsä puolesta millenniaaleilla on ollut vähän aikaa kerryttää omaisuutta. Credit Suissen mukaan millenniaaleilla on kuitenkin ”erityisen haastavat olosuhteet” omaisuuden kerryttämiseen.
Jokainen sukupolvi on omanlaisensa, mutta millenniaalit omistavat esimerkiksi vähemmän asuntoja kuin vanhempansa ja tienaavat vähemmän. Myös heidän eläkenäkymänsä ovat heikommat kuin vanhemmillaan.
Myös suuret ikäluokat ovat kärsineet takaiskuista. Talouden taantuma 1970-luvulla, 1980-luvun korkeat asuntolainojen korot ja muutaman vuosikymmenen kestänyt korkean inflaation aika ovat jarruttaneet suurten ikäluokkien vaurastumista.
Huonosta sukupolvionnesta huolimatta osa millenniaaleista tulee perimään merkittävän omaisuuden vanhemmiltaan. Kaikille näin ei luonnollisesti käy.
– Kokonaisuutena emme kuvailisi millenniaaleja onnekkaaksi sukupolveksi, raportissa todetaan.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005454429.html
Mitä mietteitä herättää?
Kommentit (18)
No oon vasta 26-vuotias, mutta en ole työllistynyt koulutuksellani ja oon tehnyt vain osa-aikatöitä. Näin ollen säästöjä/varallisuutta on ollut mahdoton kerryttää. Omistusasunnosta on turha haaveilla. En koe olevani erityisen huono-osainen, kun äiti on opettanut järkevää rahankäyttöä ja lapsuus oli keskiluokkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis verrataanko tässä nyt 67v eläkeläisten tilannetta heidän non 35 v ikäisiin lapsiinsa vai sitä tilannetta, mikä nyt eläkkeellä olevalla oli 35 v iässä? Eikö nyt ole aika loogista, että matkustelevalla ja omaan elämäänsä panostavalla milleniaanilla ei ole omaa asuntoa, koska hän ei arvosta omistusasumista vaan laittaa mieluummin rahansa lentolippuihin (ja muistaa aina valittaa suurista ikäluokista, jotka ajelevat kauppaan autoilla tuhoten ilmakehää...). Pätkätöitä on ollut aina, ei se ole mikään nykyisten kolmekymppisten vitsaus. Mutta se on ainakin varmaa, että huumeita milleniaalit käyttävät huomattavastit runsaammin kuin mikään aikaisempi sukupolvi.
Lapseni ovat milleniaaleja, mutta näköjään poikkeusyksilöitä, koska on sekä asunnot että työpaikat.
Ikää lähemmäs 40 eikä oma asunto tule koskaan olemaan mahdollinen. Pelkkiä pätkätöitä viimeiset kymmenen vuotta, sitä ennen opiskelut ja lapset. Perintäjäkään ei ole tulossa, että näillä mennään tai kaadutaan.
Kuulun ikäryhmään, toki vanhemmasta päästä, ja tunnistan tuon.
Vaikka olen itse ollut varsin onnekas - saanut mm. koulutustani vastaavan asiantuntijatyön ja ansiotasoni on nyt 29-vuotiaana suomalaisten keskiansion verran.
Mutta kun vertaan samalla alalla olevaan isääni, niin hänellä oli 30-vuotiaana uusi omakotitalo, vaimo, kaksi lasta ja kaksi autoa. Äiti ei ollut töissä tuohon aikaan.
Minulla ei mitenkään olisi varaa omakotitaloon tai perheeseen!
Olen syntynyt -80. Mulla on työpaikka, omistusasunto, auto, sijoitusasunto. No työpaikka on vakituinen taas seuraaviin yt-neuvotteluihin saakka, osallistunut 4 yt neuvotteluun, joista yhdessä tuli myös kenkää. Koulutuksia on kolme (yliopistotasoisia, tekniikkaa, taloutta, oikeistiedettä). Että ehkä joku toinen on päässyt helpommalla, mutta tuntuu että koko ajan saa tehdä vähän enemmän ja joutuu miettimään suunnitelmaa 5v syklillä eteen päin, jotta jotenkuten varmistelee jatkuvuutta työpaikan yms suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nelikymppinen ja mulla on samat omistukset ja enemmänkin kuin vanhemmillani. Mulla on ollut tuuria. Moni ikäisistäni on työtön vaikka koulutusta ja kokemusta löytyy enemmän kuin multa. Ei vaurastuminen vaadi kuin malttia ja vakituisen tulonlähteen, oli se sitten työpaikka tai pääomatulot. Lisäksi suvussamme joka sukupolvessa, tällä hetkellä neljännessä, on vain yksi lapsi jolle perintö kasaantuu ja omaisuutta opetetaan hoitamaan jo varhain.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tota ihmettelemään. Kyse ei ole onnesta , ei edes huonosta sellaisesta. Tarkoituksellisen politiikan tulosta, kaikki vauraus pyritään ohjaamaan sille 1 %:lle. Hyvin on onnistuttukin jo, Suomessakin.
Ei pidä paikkaansa. kyse on ennemminki 0,1 % sta. Tosi rikkaat on muutaman tuhannen ryhmä koko planeetalla, ja pienemmät nilkit läähättää ja palvelee niitä häntä heiluen ja kieli lipoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun myöskin kyseiseen ikäryhmään, mutta lähipiirissäni en ole mainittuja ongelmia havainnut. Toki tiedän, että ollaan onnekkaita. Valmistuin yliopistosta 23-vuotiaana ja sain heti oman alan vakityön. 25-vuotiaana ostettiin miehen kanssa asunto pk-seudulta. Nyt 30-vuotiaana asunnosta on lähes puolet maksettu ja sekä miehen että minun palkka yli suomalaisen keskipalkan (>4000e/kk). Tilanne on paljon parempi kuin omilla vanhemmillani tässä iässä.
Minä -87 kuulun tähän mielenterveysongelmaiseen joukkoon. Olen ollut mm. vaikeasti masentunut koko aikuisikäni, 23-vuotiaasta asti sairauslomilla, kuntoutustuella, hoidon piirissä. Pudonnut kelkasta, ei opiskeluja, ei töitä. Eikä tarvitse tällä taustalla varmaan kuvitellakaan mitään työllistymistä tai (hah hah) vaurastumista jatkossakaan.
No, vanhempani kuoli nuorena, sen myötä sain omistusasunnon osan / lainan alun ja irtaimistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis verrataanko tässä nyt 67v eläkeläisten tilannetta heidän non 35 v ikäisiin lapsiinsa vai sitä tilannetta, mikä nyt eläkkeellä olevalla oli 35 v iässä? Eikö nyt ole aika loogista, että matkustelevalla ja omaan elämäänsä panostavalla milleniaanilla ei ole omaa asuntoa, koska hän ei arvosta omistusasumista vaan laittaa mieluummin rahansa lentolippuihin (ja muistaa aina valittaa suurista ikäluokista, jotka ajelevat kauppaan autoilla tuhoten ilmakehää...). Pätkätöitä on ollut aina, ei se ole mikään nykyisten kolmekymppisten vitsaus. Mutta se on ainakin varmaa, että huumeita milleniaalit käyttävät huomattavastit runsaammin kuin mikään aikaisempi sukupolvi.
Lapseni ovat milleniaaleja, mutta näköjään poikkeusyksilöitä, koska on sekä asunnot että työpaikat.
Minä olen milleniaali, eikä ole varaa sen enempää asuntoon kuin matkoihinkaan. En usko että lapsesi ovat poikkeusyksilöitä. Uskon että heillä on ollut ihan helvetin hyvä tuuri.
Kuten aiemmin mainittu, kyseessä on järjestelmällisen politiikan harkittu lopputulema.
Jos nyt otetaan esimerkiksi Suomi; meillä oli vielä 80-luvullakin suuria "valtion takaamia" vientiyrityksiä, jotka jauhoivat hyvinvointia kansantalouteen. Eräänlaisia ankkuriyrityksiä, jotka toivat vakautta kansantalouteen. Kauppasuhteet hoidettiin niin, että ne hyödyttivät maksimaalisesti Suomen valtiota ja kansaa, eivät amerikkalaisen eliitin valtapyrkimyksiä.
Sitten 90-luvun loppu ja 00-alku selvittiin vielä Nokian ihmeen avulla, vaikka Outokummut, Kemirat, Ruukit ja telakat olikin jo pistetty lihoiksi valtion "housuun kuseminen pakkasella" -politiikan mukaisesti. Oltiin yhden kortin varassa. Ja kuten tunnettua, se kuihtui aikanaan. Viimeiset 10 vuotta Suomi onkin sitten elänyt velaksi ja olemme tilanteessa jossa emme omista enää edes sähkönjakeluverkkoamme... pohjolan japanista pohjolan kongoksi.
Sama se on monessa muussakin maassa tietysti. Näillä "peliliikkeillä" on päädetty tilaan jossa muutama ihminen omistaa enemmän kuin 50% maailman väestöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis verrataanko tässä nyt 67v eläkeläisten tilannetta heidän non 35 v ikäisiin lapsiinsa vai sitä tilannetta, mikä nyt eläkkeellä olevalla oli 35 v iässä? Eikö nyt ole aika loogista, että matkustelevalla ja omaan elämäänsä panostavalla milleniaanilla ei ole omaa asuntoa, koska hän ei arvosta omistusasumista vaan laittaa mieluummin rahansa lentolippuihin (ja muistaa aina valittaa suurista ikäluokista, jotka ajelevat kauppaan autoilla tuhoten ilmakehää...). Pätkätöitä on ollut aina, ei se ole mikään nykyisten kolmekymppisten vitsaus. Mutta se on ainakin varmaa, että huumeita milleniaalit käyttävät huomattavastit runsaammin kuin mikään aikaisempi sukupolvi.
Lapseni ovat milleniaaleja, mutta näköjään poikkeusyksilöitä, koska on sekä asunnot että työpaikat.
Samaa ihmettelen minäkin. meillä ei ole koskaan ollut niin hyviä tuloja ja elintasoa kuin lastemme perheillä.
Esimerkkinä ihan vaan, että, kun olimme nuori perhe, niin pesukone maksoi kuukausipalkan verran ja nyt sen saa jopa alle 300 e, joka ei kyllä ole kenenkään palkansaajan kk-palkka.
Vierailija kirjoitti:
Kuten aiemmin mainittu, kyseessä on järjestelmällisen politiikan harkittu lopputulema.
Jos nyt otetaan esimerkiksi Suomi; meillä oli vielä 80-luvullakin suuria "valtion takaamia" vientiyrityksiä, jotka jauhoivat hyvinvointia kansantalouteen. Eräänlaisia ankkuriyrityksiä, jotka toivat vakautta kansantalouteen. Kauppasuhteet hoidettiin niin, että ne hyödyttivät maksimaalisesti Suomen valtiota ja kansaa, eivät amerikkalaisen eliitin valtapyrkimyksiä.
Sitten 90-luvun loppu ja 00-alku selvittiin vielä Nokian ihmeen avulla, vaikka Outokummut, Kemirat, Ruukit ja telakat olikin jo pistetty lihoiksi valtion "housuun kuseminen pakkasella" -politiikan mukaisesti. Oltiin yhden kortin varassa. Ja kuten tunnettua, se kuihtui aikanaan. Viimeiset 10 vuotta Suomi onkin sitten elänyt velaksi ja olemme tilanteessa jossa emme omista enää edes sähkönjakeluverkkoamme... pohjolan japanista pohjolan kongoksi.Sama se on monessa muussakin maassa tietysti. Näillä "peliliikkeillä" on päädetty tilaan jossa muutama ihminen omistaa enemmän kuin 50% maailman väestöstä.
Satuitko huomaamaan semmoista juttua kuin Neuvostoliiton romahtaminen? Nuo 80-luvun firmat olivat kilpailukyvyttömiä koska oli totuttu tekemään kauppaa Neuvostoliiton kanssa muuten kuin bisneksen ehdoilla. Kun Neuvostoliitto meni nurin niin niiltä katosi ainoa asiakas. Kommunismi katosi mutta valtiollisen omistuksen haikailu jäi, ja pari sukupolvea jäi jumiin vanhojen hyvien aikojen muisteluun eteenpäin menemisen sijasta.
Milleniaalien päivityksiä näistä asioista on paljon ympäri sosiaalista mediaa ja tottahan ne on.
Just hiljattain äiti sanoi 24-vuotiaalle minulle, että on musta huolissaan koska hänellä oli tässä iässä jo vakityö ja mitä vielä. Joo varmasti, mutta ajat ovat aika erilaiset nykyään.
Olen syntynyt vuonna 1980. Lapsuuttani varjosti laman aiheuttamat taloudelliset ongelmat (mm. isän yrityksen konkurssi) ja isän alkoholismi. Lähtökohdat olivat ehkä kehnot.
Nyt, 37v ikäisenä minulla on korkeakoulututkinto, vakituinen työ ollut jo 13 vuotta, omistusasunto, auto, matkustelua jne. Palkkani on reilut 5 000€/kk. Koen, että taloudellisesti ja työrintamalla olen ollut onnekas, toki siis olen itse tehnyt valtavasti työtä ja järkeviä päätöksiä onnistumisen eteen
Alue: Aihe vapaa
Mitäs tota ihmettelemään. Kyse ei ole onnesta , ei edes huonosta sellaisesta. Tarkoituksellisen politiikan tulosta, kaikki vauraus pyritään ohjaamaan sille 1 %:lle. Hyvin on onnistuttukin jo, Suomessakin.