1 h 45 min (x2) työmatka päivittäin - liian pitkä perheenäidille? Kokemuksia kaipaan

Työmatkani on 1h 5min per suunta. Asun Helsingissä ja kotoa kävelee bussipysäkille 5min, bussilla keskustaan melkein 40min. Sit kävelyä, vaihto ratikkaan ja kävelyä, joihin kuluu se 15-20min.

Terkut Koillis-Helsingistä Vantaan rajalta, työpaikka Etelä-Helsingissä. Joka päivä vituttaa työmatka.

Ottamatta kantaa lasten kanssa vietettyyn aikaan, ymmärrät varmaan itsekin että 3,5 tuntia matkustamista joka päivä on liikaa ja tulet vihaamaan sitä aika pian. Jos se on väliaikaista ok, mutta muuten alkaisin itse ainakin miettiä vaihtoehtoja ja uutta asuntoa.

Pystyisitkö tekemään neljä pitkää päivää? Asuisit työpaikkakunnalla viikot ja sitten aina torstai-iltaisin myöhään kotiin. Tällä tavalla saisit perjantait vapaaksi, mikä vähän korvaisi sitä poissaoloa muina arki-iltoina.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa lasten kanssa vietettyyn aikaan, ymmärrät varmaan itsekin että 3,5 tuntia matkustamista joka päivä on liikaa ja tulet vihaamaan sitä aika pian. Jos se on väliaikaista ok, mutta muuten alkaisin itse ainakin miettiä vaihtoehtoja ja uutta asuntoa.

Juu, tätä mietin itsekin. Arki-illat lasten kanssa ovat muutenkin niin kiireisiä (nykyään kotona klo 17 alkaen) etten ole niinkään huolissani siitä vaan jaksamisestani. Matka pitäisi kulkea omalla autolla. Kyse olisi projektista, minkä vuoksi muuttaminen ei oikein ole vaihtoehto (kakkosasunto kyllä olisi). AP

Jos kyseessä määräaikainen työ kaukana kotoa etkä halua muuttaa, kannattaako sitä ottaa vastaan? Jos vaihtoehtona on työttömyys, niin ehkä sitten. Mutta itse en haluaisi nähdä lapsia vain viikonloppuisin.

Aika paljon menee työmatkaan. Mulla on noin tunti suuntaansa ja kyllä työpäivän jälkeen on ihan poikki vaikka töistä lähtiessä olisi ihan pirteä. Mutta koska työ tuntuu sinullakin olevan tosi kiinnostava ja tulevaisuuden kannalta hyödyllinen, niin kokeile!

Älä yritäkään harrastaa, ainakaan heti alkuun, jotain sellaista jossa pitää lähteä kotoa, laske rimaa siisteyden suhteen, tee viikonlopulla valmiiksi esim. ruokia pakastimeen, laita viikon vaatteet ja erityisjutut (päiväkotiin/kouluun vietävät tavarat) valmiiksi.

Omalla kohdalla helpottaa, että miehellä on lyhyt työmatka ja enemmän liukuvatyöaika. Lähden itse aamulla aikaisin ja mies hoitaa aamulla lapset kouluun (ja aikaisemmin hoitoon). On sitten vastaavasti pidempään iltapäivästä töissä. Itse yritän lähteä heti kolmelta kotiin, joten olen neljän jälkeen kotona. Ehdin ajamaan ennen ruuhkia.

Viikolla hoidan kotona vain välttämättömän, ruuanlaiton ym. Ja olen tiiviisti lasten kanssa. Viikonloppuna sitten siivoukset ja pyykkäykset. Mies tekee kotitöitä tasavertaisesti, joten myös vapaata jää molemmille. Olen nyt pitkästä aikaa aloittanut liikuntaharrastuksen kun vanhin lapsi harrastaa omaansa, vietän odotusajan kuntosalilla.

Olen jaksanut jo kuusi vuotta, nuorin oli 2 kun aloitin. Vaikka työmatka vie tosi paljon aikaa, mielekäs työ ja hyvä palkka on vielä voittanut. Meillä on varaa lomilla lähteä kunnolla reissuun ja käytännössä ollaan vuodesta ainakin kolme viikkoa perhelomilla. Samoin säästyy aikaa kun ei tarvitse ihan jokaisen tarjouksen perässä juosta (sentinvenytysaika on vielä hyvin muistissa, rahojen riittävyyden laskemiseen menee yllättävästi aikaa ja tuo stressiä). Negatiivisena on se, että kaikki neuvolat, lääkärit, vanhempainvartit ym. tapaamiset on tosi vaikea järjestää virka-ajan puitteissa. Koti ei ole ajatuksella kauniisti sisustettu ja piha mahdollisimman helppohoitoinen. Lapset eivät ole valittaneet pitkistä päivistä, mutta tuo miehen lyhyt työmatka on auttanut ettei heidän päivästään hoidossa ja iltapäiväkerhoissa tulleet liian pitkiä.

Mulla noin 1 1/2 tuntia suuntaansa. Raskasta on. Ruuhkainen moottoritie, jossa päivittäin vähintään yksi kolari ja huonolla tuurilla matka-aika pitenee kolarin vuoksi entisestään. Pahimmillaan mennyt 2 ja 1/2 tuntia kotimatkaan. Kesällä saattaa selvitä tunnissa, kun on loma-aika.

Mielekäs työ, hyvä ilmapiiri ja ihan ok palkka saavat jaksamaan. Mahtava paikka olla töissä matkasta huolimatta. Tykkään työstä, mutta ajomatka on kyllä tosi raskas. Muutto lähemmäs ei ole tässä vaiheessa mahdollinen. Lapset on onneksi jo teinejä.

Kyllä mä silti suosittelen. Aina mukava työ kotona lahoamisen voittaa.

Liian pitkä työmatka. Elämästäsi tulee yhtä työtä. Jaapa päiväpalkkasi tuolla 11 tunnilla niin saat todellisen päiväpalkkasi

Mulla menee kans noin puolitoista tuntia suuntaansa. Harrastuksille ei ole aikaa ja iltaisin tulee vain syötyä, ja hengattua hetki lapsen kanssa. Sitten iltatoimet ja nukkumaan. Haen koko ajan töitä lähempää, mutta niin kauan kun ei tärppää, jatkan tuolla. Työpaikka on ihana, ja antaisin melkein mitä vain, että työmatka olisi vain korkeintaan puoli tuntia. Mutta emme halua muuttaa ja miehen työ on täällä, niin näillä mennään.

Eli mun neuvo on, ota se työ, jos se on todella tärkeää sun uralle. Uraa on myös turha yrittää tehdä sitten, kun lapset on ohittaneet teini-iän.

Perheemme muutti minun työn perässä Lappeenrannasta Espooseen vuonna 2007 (mies työtön, sai määräaikaisen työn). Tuolloin työmatkani oli kävelymatka! Sattui pari muuttujaa...2010 alussa yt-neuvottelut ja muuttomme Tuomarilaan, työpaikka puolestaan muutti Itäkeskukseen ja samassa yhteydessä nimikkeni muutttui (aleni) ja palkkani putosi muutamia satasia ynnä työmäärä kaksinkertaistui...työmatka julkisilla suunnilleen tunti/suunta, työpäivä (ilman matkoja n. 10 tuntia)...en saanut burn out-diagnoosia, mutta sain siirron Lappeenrantaan lokakuussa 2011, tosin vain määräaikaiseen tehtävään. Tuossa yhteydessä 16-vuotias poikani "katosi" tyttöystävänsä luokse ja 9-vuotias yhteinen tyttäremme jäi viikoiksi isän kanssa yhteiseen kotiimme, johon tulin viikonlopuiksi.

Nyt olen elänyt reppuelämää 6 vuotta, mies on pitkäaikaistyötön, tyttäremme on isin kanssa asuva kiltti teini ja minä olen aivan väsynyt matkusteluun. Minä todellakin toivon sinulle jaksamista, mutta käytännössä en usko tuon toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen elänyt reppuelämää 6 vuotta, mies on pitkäaikaistyötön, tyttäremme on isin kanssa asuva kiltti teini ja minä olen aivan väsynyt matkusteluun. Minä todellakin toivon sinulle jaksamista, mutta käytännössä en usko tuon toimivan.

Jos mies on pitkäaikaistyötön, miksi ette ole aikaa sitten muuttaneet lähemmäksi sinun työpaikkaa? Lappeenrannassa asumiskulutkin on murto-osa pääkaupunkiseudusta.

Itse tein vastaavaa työmatkaa 1,5 vuotta silloin kun oli vasta yksi lapsi, ja meni ihan hyvin. Työmatkan pituus sinänsä oli ok, mutta vaati kyllä suotuisat speksit: mies, joka pystyy hakemaan ja viemään lasta ja hoitamaan arjen pyöritystä, hyvät tukiverkot jotka paikkaa miestä esim. työmatkojen aikana, yksi tai kaksi etäpäivää viikossa, motivaatio kunnossa (mieleinen työ ja väliaikainen vaihe, joka vie uralla eteenpäin), palkka ja työnantajan asenne kunnossa jne. Itsellä hyvin merkittävä tekijä oli se, että kuljin matkat junalla joten matka-ajan pystyi hyödyntämään nukkumiseen, töiden tekoon tai omaan aikaan. Lisäksi aikataulutin kulkemiset mahdollisimmat aikaisiksi, joten juna lähti jo ennen kuutta ja olin kotona illalla viiden jälkeen, joten lapsen kanssa jäi illalla ihan normaalisti aikaa. En kokenut tuota vaihetta erityisen raskaaksi, suoraan sanottuna raskaampaa olisi ollut ottaa enemmän vastuuta arjesta erittäin temperamenttisen uhmiksen kanssa.

Kahden lapsen kanssa en varmaan enää jaksaisi tuohon lähteä, ainakaan kun miehen työ on muuttunut niin että reissaa enemmän, ja tukiverkostotkin muuttuneet. Enkä ikinä voisi kuvitella ajavani noin pitkää matkaa, koska se on ihan eri tavalla hukkaan heitettyä aikaa kuin junassa istuminen.

Vierailija kirjoitti:

Perheemme muutti minun työn perässä Lappeenrannasta Espooseen vuonna 2007 (mies työtön, sai määräaikaisen työn). Tuolloin työmatkani oli kävelymatka! Sattui pari muuttujaa...2010 alussa yt-neuvottelut ja muuttomme Tuomarilaan, työpaikka puolestaan muutti Itäkeskukseen ja samassa yhteydessä nimikkeni muutttui (aleni) ja palkkani putosi muutamia satasia ynnä työmäärä kaksinkertaistui...työmatka julkisilla suunnilleen tunti/suunta, työpäivä (ilman matkoja n. 10 tuntia)...en saanut burn out-diagnoosia, mutta sain siirron Lappeenrantaan lokakuussa 2011, tosin vain määräaikaiseen tehtävään. Tuossa yhteydessä 16-vuotias poikani "katosi" tyttöystävänsä luokse ja 9-vuotias yhteinen tyttäremme jäi viikoiksi isän kanssa yhteiseen kotiimme, johon tulin viikonlopuiksi.

Nyt olen elänyt reppuelämää 6 vuotta, mies on pitkäaikaistyötön, tyttäremme on isin kanssa asuva kiltti teini ja minä olen aivan väsynyt matkusteluun. Minä todellakin toivon sinulle jaksamista, mutta käytännössä en usko tuon toimivan.

Kyseessä on projekti joten apn tuskin tarvii tehdä tuota 6 vuotta.

Ja jos miehesi on työtön, miksi ette muuta lähemmäs työpaikkaasi? Kuulostaa älyttömältä.

Miten kukaan voi edes harkita tuollaista työmatkaa? :D Siinä on ainakin 90 minuuttia liikaa.

Ja miten v#tussa JÄLLEEN KERRAN tähänkin saatiin tungettua mukaan pienetlapsetpienetlapset?! Mitä hiton väliä onko saatana lapsia vai ei. Minä olen lapseton ja työmatkani saisi olla vain puolisen tuntia yhteen suuntaan maksimissaan.

Muutaman vuotta muuttamattomuus johtui määräaikaisesta työsuhteestani (vakipaikka Itiksessä). Lapsena mieheni perhe muutti lähes joka vuosi, ja joka syksy mies, silloin siis lapsi, oli luokallaan joku uusi, outo poika; vastaavalta kohtalolta olemme halunneet lastamme suojella, nyt on käsillä yhteishaku ja asuinpaikka täytyy lukita, todennäköisesti Lappeenrantaan, vaikka lapsemme menettää näin kaikki kaverinsa... ei siis helppo valinta

On se kuule ihan sinkullekin liian pitkä aika. Ei mitään järkeä.

Mulla oli kolmen vuoden ajan samoin. Tai menomatka 1h30min ja paluumatka 2h. En tajua miten jaksoin, kai sitä oli jotenkin pakko. Mutta mun lapset oli kotona isänsä kanssa, en olisi kyllä heitä vuoropäiväkotiin laittanut tai päiväkotia vaihtanut...

On liian pitkä matka. Käytännössä matka-aikasi voi olla paljon pidempi, kun huomioit ruuhkat, onnettomuudet, tietyöt, talvinopeudet, huonon kelin jne. Eli sulla työpäivä 12-14 h ja miehelläsi 11 h. Lisäksi olisi tarhaikäisiä lapsia? Kova yhdistelmä. Jos mies tekisi lyhennettyä päivää ja sä saisit lisäksi etäpäiviä, niin voisi alkaa olla jo tasapainoa. En itse jaksaisi matkustaa noin pitkään. Puolituntiakin on rajoilla.

Ketjua luettuani, osaanpa taas arvostaa omaa 5 km: työmatkaa, mukavan työn lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi edes harkita tuollaista työmatkaa? :D Siinä on ainakin 90 minuuttia liikaa.

Ja miten v#tussa JÄLLEEN KERRAN tähänkin saatiin tungettua mukaan pienetlapsetpienetlapset?! Mitä hiton väliä onko saatana lapsia vai ei. Minä olen lapseton ja työmatkani saisi olla vain puolisen tuntia yhteen suuntaan maksimissaan.

Samaa mieltä. 3,5 tuntia on kenelle tahansa liikaa. Mutta se on vaan fakta että kun on lapsia on sitä suurempi syy tulla nopeasti töistä kotiin huolehtimaan jälkikasvusta. Eihän sitä lapsettomalla ole väliä vaikka nukkuisi toimistolla silloin tällöin.