Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi joululahjapettymykset?
17.11.2017 |
Itse toivoin baby born nukkea, sain jonkun halpahallin alelaarinuken, joka hajosi jo joulupyhien aikana. Samoin oli muidenkin toiveiden kanssa. Sain aina sen halpaversion toivomastani lahjasta ja tätä halpakrääsää paljastui paketeista sen verran paljon, että niiden yhteissummalla olisin takuulla saanut sen, mitä milloinkin toivoin. Olisin mieluummin tyytynyt siihen yhteen kunnolliseen ja toivomaani lahjaan, kuin saanut krääsää.
Kommentit (56)
Mieheni ei ole ymmärtänyt, että lapsemme on tyttöjä. Osteli joululahjaksi jääkiekkopeliä ja autorataa ja ne eivät hurraa-huutoja herättäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat muistikuvat lapsuuden joululahjoista oli nuken rattaat ja iso koristenukke, jonka päältä ei saanut vaatteita riisuttua, sekä mummolta saadun peili-harjasetin. Sitten vähän isompana rupesin pyytämään lahjaa esim. Rannekellon. Leluja mulla ei hirveästi ollut koskaan, ei barbeja ym. sen aikaisia hittijuttuja. Tosi ankeaa oli silloin ja vielä nytkin ajateltuna. Eikä kyse ollut siitä, etteikö rahaa olisi ollut.
Useamman joulun toiveet, Brion puinen junarata ja aidot, värikkäät Legot. sain synkän värisiä feikkilegoja ja pienen muovisen, paristoilla toimivan junaradan joka hajosi nopeasti. Muutenkin taisin toivoa enemmän "poikien leluja" ja sainkin barbeja ja muita nukkeja joita inhosin. Onkohan mullakin jäänyt joku "trauma" kun edelleen haluan Brion junaradan ja värikkäitä Legoja?
Meillä ei koskaan vietetty joulua eikä mitään muutakaan. Ei ollut kuusta eikä jouluruokia tms. Ei sitä osannut kaivata, kun ei muusta tiennyt.
Nyt aikuisena en tykkää vieläkään joululauluista, koristekrääsästä, ällöttävistä tontuista tai edes räikeästä punaisesta väristä.
Kerran sain joululahjan kuitenkin jotain kuusivuotiaana. Olin vallan tohkeissani. Paketissa oli ruma herätyskello. Pakko oli olla kiitollinen vaan.
Ja ei ollut köyhyydestä kyse tms. Luulen, että iäkäs isäni yritti näin kasvattaa meitä ? En kyllä tajua, mihin pyrki ☺
Mitä välii ☺ nyt isona saa ostaa itselleen kaikkea kivaa eikä tartte edes olla joulu ☺
Toivoin vuosikaudet kampauspäätä ja mikroskooppia, en koskaan saanut kumpaakaan, olivat turhia ja kalliita. Ehkä pitäisi ostaa nyt, lelukuvastojen perusteella ovat ihan kohtuuhintaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole ymmärtänyt, että lapsemme on tyttöjä. Osteli joululahjaksi jääkiekkopeliä ja autorataa ja ne eivät hurraa-huutoja herättäneet.
Tämä kyllä riippuu lapsesta. Oma tyttöni pitää kovasti pikkuautoista ja parkkihalleista, ja viimeksi toivoi nimipäivälahjaksi junan. Puinen Brion juna oli jo, joten sai junalautapelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keltainen ringo v. 1998. Siihen sai muistiin 10 numeroa. Tekstiviestejä ei voinut lähettää. Ette usko sitä pettymyksen määrää, vieläkin vituttaa kun muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Keltainen ringo v. 1998. Siihen sai muistiin 10 numeroa. Tekstiviestejä ei voinut lähettää. Ette usko sitä pettymyksen määrää, vieläkin vituttaa kun muistelen.
Minäkin sain keltaisen Ringon :) mutta olin siitä aivan ymmyrkäisen tohkeissani ja innoissani. Olin juuri aloittanut opinnot kauppakoulussa, ja oli tosi hieno saada kännykkä. En ollut koskaan saanut niin hienoa lahjaa.
Lapsena aina niitä sinnepäin-lahjoja mistä täälläkin on kerrottu . Muistan hyvin kun toivoin oikean vauvan kokoista vauvanukkea, kuten kaverillani. Sain nukkekodin nuken!!! Siis sellaisen 5 cm korkean.
Toivoin joskus jotain kirjoja ja ne menivät aina veljen paketteihin. Minulle sanottiin, että veli varmaan sitten lainaa minulle, kun on ensin ne itse lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusen alla oli kaksi valtavaa pakettia ja niissä ei ollut nimeä. Oletin että toinen on ainakin minulle mutta molemmat meni veljelleni. Toinen oli kitara ja toinen siihen vahvistin. Omat lahjat oli myös rahassa mitattuna yhtä arvokkaita mutta olisin minäkin halunnut yhden valtavan paketin. Nykyään tämä naurattaa.
Toinen oli kuten monella muullakin kaikki lahjat jotka oli "sinne päin". Esim. Olin toivonut Disney leffoja ja sain jotkut halpis leffat niistä Disneyn leffoista joita toivoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Mulla se oli Wienernougat-rasia. Joka vuosi. Koskaan en sitä edes avannut. Ja tämä jatkui siihen saakka kunnes lahjan antaja kuoli, kun oli olin vajaa 40v. Vaikka asiasta sanoin JOKA vuosi. Ei vaan mennyt perille.
Rankkaa!
No mielestäni lähinnä turhaa, kun loota lensi muoveissaan roskiin joulun jälkeen. Ilmankin olisi pärjätty erinomaisesti.
Et olisi voinut antaa suklaata jollekin joka pitää wienernougatista? Kallis tuote, itse en ole edes raskinut ostaa hinnan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden lahjapettymyksiä en muista, mutta sen muistan elävästi, kuinka esiteininä ja teininä rupesi saamaan ns. käytännöllisiä lahjoja, ja kuinka kamalaa ja tylsää se oli! Ihmettelen vieläkin, kenen mielestä on hyvä idea ostaa 13-vuotiaalle kahvikuppeja tai joku joulukynttelikkö?!
Äitini on aina ollut huono ostamaan lahjoja. Hän ostelee sekalaista sälää kirppareilta ja säilöö niitä sitten muutaman vuoden kaapissa, kunnes antaa jollekin. Itse olen saanut häneltä joululahjaksi mm. Käytetyn ruuvimeisselin ja taaperoikäinen poikani lasiset shakkinappulat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jokavuotinen rasia vihreitä kuulia. Ajatuskin saa kylmät väreet liikkeelle.
Mulla se oli Wienernougat-rasia. Joka vuosi. Koskaan en sitä edes avannut. Ja tämä jatkui siihen saakka kunnes lahjan antaja kuoli, kun oli olin vajaa 40v. Vaikka asiasta sanoin JOKA vuosi. Ei vaan mennyt perille.
Rankkaa!
No mielestäni lähinnä turhaa, kun loota lensi muoveissaan roskiin joulun jälkeen. Ilmankin olisi pärjätty erinomaisesti.
Miksei sitä voinut antaa eteenpäin jollekin, joka olisi osannut arvostaa?
Mä tuon kaikki lahjakarkit töihin, hyvin tekee kauppansa.
No eka vakituinen työ mulla oli vasta 28 vuotiaana, kun sain opiskelut päätökseen, ei niihin iltasiivousfirmojen kahvipöytiin viitsinyt tuuraajasiivooja mitään jättää. Ja kouluun ei 70-80 luvulla viety mitään, edes synttärinä, yliopistolle vielä vähemmän. Lahjan antaja kuoli kun olin reilu kolmikymppinen, eli montaa pakettia en ehtinyt luiskaan laittamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinänsä pettymys, sain kaiken aina vaaleansinisenä, siskoni saivat pinkkinä/vaaleanpunaisena. Hyvä juttu kun kannatan värien neutralisoimista lapsille mutta poikatyttöleima oli tuolloin super länsä :D olisin minäkin joskus halunnut tyttömäisiä juttuja. Sain rakenteluleluja yms...
No, nykyään vihaan vaaleanpunaista ja pinkkiä. Ei vanhemmat kovin väärässä olleet :D
Mummulla oli tapana antaa vain hyötylahjoja. Niinpä paketista löytyi alusvaatteita, juomalaseja, kerrostarjotin... Kyllä noin 10v noista ilahtuu. "Kyllä sinä näitä joskus arvostat" sanoi mummu astioista. Olisin toivonut ikätasoni mukaisia lahjoja enkä sellaisia, joista on minulle iloa yli 10v myöhemmin. Vaatteetkin oli ns. mummotyyliä eli alushousuissa lahkeet polviin asti jne.