Erityislapsen vanhempi

Ei pelota, olen varma että lapseni tulee pärjäämään elämässään erinomaisesti.

Kun hän oli lapsi, ja kaikki oli auki, tulevaisuus pelotti. Välillä todella pahasti, niin ettei tiennyt, uskaltaako sitä ottaa vastaankaan. Nyt tiedän, että kyllä hän pärjää.

Ja tosiaan toivon, että hän saa tilaisuuden perustaa perheen. Hän olisi hyvä, sitoutunut isä, ihan niin kuin omansa samassa diagnoosilla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua pelota miten lapsesi pärjää aikuisena? Entä jos hän perustaa perheen?

Sellaisia ei olekaan kuin erityislapset, on vain vammaisia lapsia, ja sitten vanhempia jotka eivät osaa kasvattaa. Huonosti kasvatettuja lapsia ei kutsuta oikealla nimellä, vaan newspeack nimellä erityislapset. Alkuperäinen ongelma hämärtyy sanakikkailun alle.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua pelota miten lapsesi pärjää aikuisena? Entä jos hän perustaa perheen?

Sellaisia ei olekaan kuin erityislapset, on vain vammaisia lapsia, ja sitten vanhempia jotka eivät osaa kasvattaa. Huonosti kasvatettuja lapsia ei kutsuta oikealla nimellä, vaan newspeack nimellä erityislapset. Alkuperäinen ongelma hämärtyy sanakikkailun alle.

Ai sun mielestäsi mun lapseni, jolla on lievä keskittymishäiriö, dysfasia ja lukihäiriö, on huonosti kasvatettu lapsi? Vammainenkaan hän ei ole, koska fyysisessä suoriutumisessa tai järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa. Erityisluokalla hän silti istuu. Eikä käyttäydy huonosti. On ns. hajamielinen professori, jolta ei suju kielet.

Oi tätä viisautta.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua pelota miten lapsesi pärjää aikuisena? Entä jos hän perustaa perheen?

Sellaisia ei olekaan kuin erityislapset, on vain vammaisia lapsia, ja sitten vanhempia jotka eivät osaa kasvattaa. Huonosti kasvatettuja lapsia ei kutsuta oikealla nimellä, vaan newspeack nimellä erityislapset. Alkuperäinen ongelma hämärtyy sanakikkailun alle.

Kaikki eivät ole täysin kehitysvammaisia. Se tutkitaan, ja moni jää kehitysvammaisen määritelmän ulkopuolelle. Silti he ovat erilaisia kuin muut lapset, eikä heiltä voi vaatia samaa kuin muilta lapsilta. He ovat raskaita vanhemmilleen.

Huonosti kasvatetut tavalliset väkivaltaiset lapset ovat sitten erikseen.

Eivät erityislapset voi perustaa perhettä. He ovat melkein kehitysvammaisia tai kehitysvammaisia.

En pelkää. Johtuu ehkä siitä että lapsellani on "vain" asperger kuten itsellänikin. Ja minä olen pärjännyt elämässäni oikein hyvin, en näe mitään syytä miksi lapsikin ei pärjäisi. Samanlainen nörtti siitä varmaan tulee kuin minusta, mutta nörttinä on hyvä olla, it-alalta tienaakin hyvin :D

Pelkään miten koulussa pärjää, kun lukuaineita ja muuta haastavaa tulee lisää. On erittäin taitava ihmisten kanssa ja sosiaalinen, uskon että pärjää hyvin ammattiin opiskelussa ja työelämässä, ja luonteensa puolesta saa lisääntymiskumppanin jos perheen haluaa.

Pelkään. Tulee olemaan aina muista riippuvainen eikä pysty ikinä itsenäiseen elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua pelota miten lapsesi pärjää aikuisena? Entä jos hän perustaa perheen?

Tottakai se erityiseen kohdallani mietityttää miten hän pärjää aikuisena samalla tavalla kuin normaali lapsen suhteenkin. Sen lisäksi tietysti mietityttää miten hän aikuisena pärjää vammansa kanssa ja tarvitseeko hän sen suhteen erityistätukea myös aikuisena. Perheen perustaminen ei pelota ja jos hän perustaa perheen suhtaudun siihen samalla tavalla kuin silloin jos hän olisi ei erityislapsi.

Minunkin poikani on "vain" Asperger, jolla sosiaaliset kuviot sujuvat vieläpä aika hyvin. Ongelmana on valtava uupumus, ei jaksa painaa nyt yläkoulussakaan mitään tavallisia koulupäiviä. Tuohon ollaan nyt kohta saamassa toivottavasti apua. Toki on laittanut miettimään, mitä kykenee peruskoulun jälkeen tekemään. Älyssä ei ole mitään vikaa, on päinvastoin joissain jutuissa varsin nokkelakin, mutta jos opiskelu- ja työelämän vaatimukset ovat tyyliin "tukka putkella klo 8-16", niin sitten poikani syrjäytyy. Toivon, ettei hänestä tule yksinäistä ihmistä, mutta en oikeasti tiedä, onko se perhe nyt niin "must" elämässä, pääasia, että olisi hyviä ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua pelota miten lapsesi pärjää aikuisena? Entä jos hän perustaa perheen?

Sellaisia ei olekaan kuin erityislapset, on vain vammaisia lapsia, ja sitten vanhempia jotka eivät osaa kasvattaa. Huonosti kasvatettuja lapsia ei kutsuta oikealla nimellä, vaan newspeack nimellä erityislapset. Alkuperäinen ongelma hämärtyy sanakikkailun alle.

Ai sun mielestäsi mun lapseni, jolla on lievä keskittymishäiriö, dysfasia ja lukihäiriö, on huonosti kasvatettu lapsi? Vammainenkaan hän ei ole, koska fyysisessä suoriutumisessa tai järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa. Erityisluokalla hän silti istuu. Eikä käyttäydy huonosti. On ns. hajamielinen professori, jolta ei suju kielet.

Oi tätä viisautta.

Dysfasia=vamma. Lukihäiriö, kuten nimenkin jo pitäisi kertoa, on häiriö ja menee luokkaa vamma. Lievä keskittymishäiriö paranee kasvattamisella, jollei parane, pitäisi nimen häiriö kertoa että kyseessä on vamma. En puhu vammaisuudesta pahalla tai halventavasti, mutta tosiasia on että lapsesi ei ole ns. normaali. Normaali ihminen oppii kieliä, hänellä ei ole kielellistä erityisvaikeuksia ja normaali ihminen pystyy keskittymään, jollei pysty kysymyksessä on poikkeama/vamma. Asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä, eikä peitellä totuutta ja valehdella itselle sekä muille newspeckin avaulla.