Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä "epänaisellisia" ominaisuuksia sinulla on?
17.11.2017 |
Miehille vastaava ketju tuossa:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025665/mies-mita-epamiehekkaita-ominai…
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilta naisilta pitäisi kysyä, mitä naisellisia ominaisuuksia sinulla on. Jos ette usko, niin käykää joskus ulkomailla ja verratkaa siellä naisia näihin kotimaan mörköihin.
Olet väärässä.
"Naisellinen nainen"
https://pbs.twimg.com/profile_images/2659861074/e7404cfb465f204f4537d0a…
"kotimaan mörkö"
https://anna.fi/wp-content/uploads/images/ellitfi/ihmissuhteet-ja-perhe…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastihan tämäkään ei ole mitenkään "epänaisellista", mutta stereotypian vastaisesti olen täysin epäromanttinen ja romantiikka oikeastaan ällöttää.
Omaan itsekunnioituksen ja korkean statuksen enkä IKINÄ nolaisi itseäni vaihtamalla alistavasti avioliitossa nimeä. Oksettaa nämä leluämmät jotka alentavat naisia antamalla signaalin että naiset haluavat edelleen alentua miehille. Sukunimen kuuluu periytyä vanhemmilta, alennut miehesi lapseksi nimenvaihdolla.
On kyllä niin noloa olla nainen. Teillä ei ole mitään käsitystä kunniasta tai vapaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tekninen koulutus ja olen toimitusjohtajana miesvaltaisella alalla. Looginen ajattelukyky. Uskalsin erota kelvottomasta miehestä. Pidän omat rahat ja oman sukunimen nyt kun olen uudessa liitossa.
Muuten olen ilmeisesti aika viehättävän ja naisellisen näköinen. Lapsia on. Sisustan mielelläni kotia.
Aika naisellinen äitileijonan ominaisuus että uskaltaa erota. Varmaan erosit lasten takia ettei heidän tarvitse kärsiä isän käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Omaan itsekunnioituksen ja korkean statuksen enkä IKINÄ nolaisi itseäni vaihtamalla alistavasti avioliitossa nimeä. Oksettaa nämä leluämmät jotka alentavat naisia antamalla signaalin että naiset haluavat edelleen alentua miehille. Sukunimen kuuluu periytyä vanhemmilta, alennut miehesi lapseksi nimenvaihdolla.
On kyllä niin noloa olla nainen. Teillä ei ole mitään käsitystä kunniasta tai vapaudesta.
Sinulle sanoisin että miksi roikut täällä purkamassa ahdistustasi. Hakeudu terapiaan tai ylipäätään hanki jotain oikeaa elämää. Toi on tosi noloa, säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mietin vaikka äitini ikäpolvea, sen ikäisillä (n. 70 v.) tuntuu olevan jokin luontainen palvelu- ja passausalttius, joka taas minulta puuttuu. Siis se, että kun on syöty tai juotu kahvit, äiti hyppää heti ylös raivaamaan pöytää, olipa hän sitten kotonaan tai muualla. Nuorempana minusta tuntui aina, että meillä naisilta jotenkin odotettiin tuollaista käytöstä. Piti olla työteliäs, ripeä ja koko ajan tekemässä jotain. Sainkin usein kritiikkiä siitä, kun en kuulemma osallistunut kotitöihin ja siihen liittyi sellainen "epänaisellisuuden" leima.
Osaan siivota ja laittaa ruokaa mutta mikään varsinainen käytännön ihme en ole koskaan ollut. Teen asiat omaan tahtiin ja omalla tavallani. Minusta tuntuu vieläkin usein siltä, että olen äitini silmissä "epäkäytännöllinen" esim. häneen itseensä ja siskooni verrattuna, ja tämä on paheksuttavaa. Vaikka tosiasiassa monessa kodinhoitoon liittyvässä asiassa olen heitä tarkempi, huolellisempi ja kekseliäämpi.
Kyllä suomalaiset naiset muistaa sen/ne aina kertoa siinä vaiheessa, kun tarttis panohommiin ryhtyä. Ettei mies liikaa innostuisi, ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastaan meidän perheen koneiden ostosta, oli ne sitten kodinkoneita, puutarhakoneita tai autoja ja olen kuin lapsi karkkikaupassa niitä ostaessa. Rakastan koota Ikean kalusteita akkuruuvinvääntimelläni, poraan itse ruuvit seinään ja muut pikkurempat hoidan myös. Osaan vaihtaa autoon renkaat, rakastan autoani ja sillä ajoa.
Mieheni puolestaan on insinööri joka rakastaa pyöritellä numeroita excel-taulukoillaan ja jättää mielellään kaikki aiemmin mainitut hommat minulle. Häntä ei kiinnosta autoissa kuin turvallisuus ja bensankulutus.
Meillä on kolme lasta, 2 poikaa ja tyttö. Tyttö on tullut äitiinsä ja pojat isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Omaan itsekunnioituksen ja korkean statuksen enkä IKINÄ nolaisi itseäni vaihtamalla alistavasti avioliitossa nimeä. Oksettaa nämä leluämmät jotka alentavat naisia antamalla signaalin että naiset haluavat edelleen alentua miehille. Sukunimen kuuluu periytyä vanhemmilta, alennut miehesi lapseksi nimenvaihdolla.
On kyllä niin noloa olla nainen. Teillä ei ole mitään käsitystä kunniasta tai vapaudesta.
Oot sä poka sakia. Lues ny mitä kirjootit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilen, piereskelen, tykkään penkkiurheilusta, jutella ja urheilla miesporukassa. En jaksa ihastella uusia verhoja tai mattoja tai sisustusta. Ei myöskään kiinnosta keskustella meikeistä ja vaatteista, vaikka itsekin meikkaan ja tykkään pukeutua nätisti:)
Vierailija kirjoitti:
Omaan itsekunnioituksen ja korkean statuksen enkä IKINÄ nolaisi itseäni vaihtamalla alistavasti avioliitossa nimeä. Oksettaa nämä leluämmät jotka alentavat naisia antamalla signaalin että naiset haluavat edelleen alentua miehille. Sukunimen kuuluu periytyä vanhemmilta, alennut miehesi lapseksi nimenvaihdolla.
On kyllä niin noloa olla nainen. Teillä ei ole mitään käsitystä kunniasta tai vapaudesta.
Sinun mätisäkin korkein "status" on se röllykkämaha kun röhnötät hetekalla piereskelemässä. Äläkä unta näe, että miehen joskus löytäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos mietin vaikka äitini ikäpolvea, sen ikäisillä (n. 70 v.) tuntuu olevan jokin luontainen palvelu- ja passausalttius, joka taas minulta puuttuu. Siis se, että kun on syöty tai juotu kahvit, äiti hyppää heti ylös raivaamaan pöytää, olipa hän sitten kotonaan tai muualla. Nuorempana minusta tuntui aina, että meillä naisilta jotenkin odotettiin tuollaista käytöstä. Piti olla työteliäs, ripeä ja koko ajan tekemässä jotain. Sainkin usein kritiikkiä siitä, kun en kuulemma osallistunut kotitöihin ja siihen liittyi sellainen "epänaisellisuuden" leima.
Osaan siivota ja laittaa ruokaa mutta mikään varsinainen käytännön ihme en ole koskaan ollut. Teen asiat omaan tahtiin ja omalla tavallani. Minusta tuntuu vieläkin usein siltä, että olen äitini silmissä "epäkäytännöllinen" esim. häneen itseensä ja siskooni verrattuna, ja tämä on paheksuttavaa. Vaikka tosiasiassa monessa kodinhoitoon liittyvässä asiassa olen heitä tarkempi, huolellisempi ja kekseliäämpi.
Just tämä! Minäkään en ole mikään suuri käytännön ihminen tai kodinhengetär. En ymmärrä miksi pitää koko ajan hyöriä ja pyöriä ja passata - yleensä sitä miestä. Ihan kohteliaisuudesta autan raivaamaan pöytää vaikka jossain sukulaisissa jne.mutta oudoksuttaa jos oletetaan, että se on minun tehtävä, koska satun olemaan nainen. Mieheni isän vaimo on juuri tällainen hyöriä ja pyörijä ja voitelee mieheni isän leivätkin ja latoo ruuan valmiiksi lautaselle. Hyvä, ettei syötäkin. MIKSI? Itse en ala kellekään piiaksi. Toki voin joskus passatakin ja passaankin, mutta kyllä aikuisen ihmisen kuuluisi itse leipänsä voidella.
Vierailija kirjoitti:
Pieren ihan helvetisti! Jopa unissani. Hävettää. Onneksi ei usein miehiä käy yökylässä.
Eihän tuo ole epänaisellista vaan epätervettä. Epäsopiva ruokavalio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen DI, työskentelen miesvaltaisella alalla, palkka on iso verrattuna naisten ja myös miesten keskipalkkaan.
En käytä koskaan hameita enkä sen puoleen enää korkkareitakaan. Vaatteissani ei ole krumeluureja ja valitsen mieluummin klassikkoja kuin pintamuotia. Meikkaan harvoin. Kiharat on ei-ei. Hiuksissa on sentään raidat. Koruja en juuri vaihtele, mutta rannekelloja kyllä. Kelloni ovat miestenkelloja.
Kiroilen.
En voisi kuvitellakaan itseäni hoiva-ammatissa. En tykkää vanhuksista enkä pienistä lapsista, paitsi omistani tykkäsin silloin kun he olivat pieniä.
En jaksa yrittää lukea muiden ajatuksia tai olettaa, että muut lukevat minun ajatuksiani, vaan sanon, jos esimerkiksi haluan jotain tehtäväksi.
Mutta: olen pahimman lajin itku-iita - esim. kaikissa koulun juhlissa pääsee parku, vaikkeivät omat lapset edes esiintyisi, ja tykkään tehdä mm. käsitöitä ja palapelejä.
Vierailija kirjoitti:
Omaan itsekunnioituksen ja korkean statuksen enkä IKINÄ nolaisi itseäni vaihtamalla alistavasti avioliitossa nimeä. Oksettaa nämä leluämmät jotka alentavat naisia antamalla signaalin että naiset haluavat edelleen alentua miehille. Sukunimen kuuluu periytyä vanhemmilta, alennut miehesi lapseksi nimenvaihdolla.
On kyllä niin noloa olla nainen. Teillä ei ole mitään käsitystä kunniasta tai vapaudesta.
Miksi naiset menevät aina puolustuskannalle alistumisensa kanssa sen sijaan että käyttäisvät oikeuksiaan? Naurettavaa. Ja se nimi tulee mieheltä vaimolle koska vaimo on miehen omaisuutta. Pelkkiä leluja.
En tykkää lapsista ja kiroilen ihan vitukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mietin vaikka äitini ikäpolvea, sen ikäisillä (n. 70 v.) tuntuu olevan jokin luontainen palvelu- ja passausalttius, joka taas minulta puuttuu. Siis se, että kun on syöty tai juotu kahvit, äiti hyppää heti ylös raivaamaan pöytää, olipa hän sitten kotonaan tai muualla. Nuorempana minusta tuntui aina, että meillä naisilta jotenkin odotettiin tuollaista käytöstä. Piti olla työteliäs, ripeä ja koko ajan tekemässä jotain. Sainkin usein kritiikkiä siitä, kun en kuulemma osallistunut kotitöihin ja siihen liittyi sellainen "epänaisellisuuden" leima.
Osaan siivota ja laittaa ruokaa mutta mikään varsinainen käytännön ihme en ole koskaan ollut. Teen asiat omaan tahtiin ja omalla tavallani. Minusta tuntuu vieläkin usein siltä, että olen äitini silmissä "epäkäytännöllinen" esim. häneen itseensä ja siskooni verrattuna, ja tämä on paheksuttavaa. Vaikka tosiasiassa monessa kodinhoitoon liittyvässä asiassa olen heitä tarkempi, huolellisempi ja kekseliäämpi.
Just tämä! Minäkään en ole mikään suuri käytännön ihminen tai kodinhengetär. En ymmärrä miksi pitää koko ajan hyöriä ja pyöriä ja passata - yleensä sitä miestä. Ihan kohteliaisuudesta autan raivaamaan pöytää vaikka jossain sukulaisissa jne.mutta oudoksuttaa jos oletetaan, että se on minun tehtävä, koska satun olemaan nainen. Mieheni isän vaimo on juuri tällainen hyöriä ja pyörijä ja voitelee mieheni isän leivätkin ja latoo ruuan valmiiksi lautaselle. Hyvä, ettei syötäkin. MIKSI? Itse en ala kellekään piiaksi. Toki voin joskus passatakin ja passaankin, mutta kyllä aikuisen ihmisen kuuluisi itse leipänsä voidella.
Niinpä. Itse olen yrittänyt opetella käytännöllisemmäksi ja aloitteellisemmaksi ja autan kyllä ihan mielelläni ihmisiä erilaisissa asioissa, mutta tuo "hyöriminen ja pyöriminen" puuttuu minulta kokonaan. Monet äitini ikäiset ihmiset tuntuvat todellakin ajattelevan, että naisten kuuluu toimia niin.
Sain teininä tosi paljon moitteita "laiskuudestani" mutta sentään siivosin huoneeni, opettelin pesemään pyykkiä ym. Satun tietämään, että joiltakin kavereiltani ei odotettu kotona mitään ja omilleen muuttaessa he eivät osanneet käyttää pyykinpesukonetta tai tehdä oikein mitään muutakaan.
- tuo jolle vastasit
En ikinä alistuisi miehelle. Naurattaa nämä avioituivat ämmät jotka esineellistävät itsensä miehelle.
En ikinä alistuisi miehelle. Naurattaa nämä avioituivat ämmät jotka esineellistävät itsensä miehelle.
Ja itse nyt ajattelin siis stereotyyppistä naisen käsitettä, koen kyllä ihan nainen olevani ominaisuuksistani huolimatta :D
T: numero 20.