Finlandia-hiihtoa, Tunturisuunnistusta tai jotain kestävyysurheilua harrastavien puolisot??
Tapasin tosi ihanan miehen. Nyt vaan ei itseluottamus riitä!
Liikun, mutta aika vähän. Olen hoikka joten voisin olla spottinen. Hänen intohimoina on joku Tunturisuunnistus (nevahööd)... ja Finlandia-hiihto. Iski paniikki koska kerroin olevani liikunnallinen. On noissa lajeissa naistenkin nimiä tuloslistoilla mutta minusta ei noihin olisi.
Onko täällä sellaisia joilla kumppani on tuollainen himokuntoilija? Miten vietätte yhdessä vapaata aikaa? Viekö toisen urheilu kaiken ajan? Onko teillä oma liikunta lisääntynyt? Saatteko kuulla omasta liikkumisestanne?
Kommentit (28)
"harrastaa finlandia-hiihtoa". Mitä vit. "en mä muuten hiihdä, mut käväsen aina vetämässä finlandia-hiihdon". Miksei voi sanoa että harrastaa hiihtoa.
No mikäs tuossa. En ole tällaisen puoliso vaan harrastan itse kestävyysurheilua. Mieheni taas tykkää käydä salilla.
Minä ainakin nautin treenaamisesta yksinkin, en edes kaipaa mitään seuraa yleensä, koska työ on minulla jatkuvaa ihmisten kanssa olemista ja puhumista.
Ei suhde varmasti siihen kaadu ainakaan, ettet osallistu Finlanduahiihtoon tai tunturisuunnistukseen.
Sen vaan sanon, että jotkut ovat kyllä tosi fanaattisia sen treenaamisen ja kaikkeen siihen liittyvän suhteen, leikitään vähän niinkuin ammattiurheilijaa. Se voi olla tosi rasittavaa.
Sitten on paljon meitä, jotka vaan tykkää liikkua eikä se ole mitään elämää suurempaa.
Itsekin tykkään treenata yksin mutta sitten nämä itse tapahtumat on mukavan sosiaalisia.
Rohkeasti vaan tutustumaan mieheen paremmin!
Vierailija kirjoitti:
"harrastaa finlandia-hiihtoa". Mitä vit. "en mä muuten hiihdä, mut käväsen aina vetämässä finlandia-hiihdon". Miksei voi sanoa että harrastaa hiihtoa.
Eiköhän mies niin ole sanonutkin. Ap vain antaa tapahtumat esimerkkeinä, että tajuaisimme ettei hiihto harrastuksena tarkoita tässä tapauksessa 10 km sunnuntailenkkejä vaan mahdollisesti jopa pitkiksiä putkessa.
Otan todella osaa.
Tunturisuunnistus? Ei helv... voiko juntimmaksi enää mennä?
Miksi kusetat että olet liikunnallinen jos et ole? Vähän samoin kävi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa: Petri kertoi etsivänsä liikunnallista puolisoa ja Mari kertoi haluavansa liikkua enemmän. Tosiasiassa ei sitten halunnutkaan ja nämä kaksi olivat jatkuvassa konfliktissa.
Hyvä suhde perustuu tosiasioiden myöntämiseen. Minäkin "voisin olla juristi", mutta en ole, niin en kerro ihmisille olevani.
Vierailija kirjoitti:
Otan todella osaa.
Tunturisuunnistus? Ei helv... voiko juntimmaksi enää mennä?
Helposti. Voisihan mies olla joku Rakkausdieettejä toljottava sohvaperuna.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kusetat että olet liikunnallinen jos et ole? Vähän samoin kävi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa: Petri kertoi etsivänsä liikunnallista puolisoa ja Mari kertoi haluavansa liikkua enemmän. Tosiasiassa ei sitten halunnutkaan ja nämä kaksi olivat jatkuvassa konfliktissa.
Hyvä suhde perustuu tosiasioiden myöntämiseen. Minäkin "voisin olla juristi", mutta en ole, niin en kerro ihmisille olevani.
Petri myös jätti kertomatta - tai ei tajunnut kertoa - että sen liikkuminen oli niin fanaattista, että se ei voinut lipsua päivärytmistään tai ruokavaliostaan hetkeksikään.
Ei ole pakko harrastaa samaa kuin puoliso. Mieheni pyöräilee 60-100 kilometrin lenkkejä ja käy uimassa ja ne on tasan ne kaksi lajia jotka minua ei kiinnosta pätkääkään. Itse tykkään ryhmäliikuntatunneista, jotka taas olisi miehelle kauhistus. Ehkä tärkeintä on se, että tajuaa ja hyväksyy puolison harrastukseen kuluman ajan. Meillä ei miestä paljon sunnuntaisin kotona näy koska pyöräily tai uinti, mutta näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kusetat että olet liikunnallinen jos et ole? Vähän samoin kävi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa: Petri kertoi etsivänsä liikunnallista puolisoa ja Mari kertoi haluavansa liikkua enemmän. Tosiasiassa ei sitten halunnutkaan ja nämä kaksi olivat jatkuvassa konfliktissa.
Hyvä suhde perustuu tosiasioiden myöntämiseen. Minäkin "voisin olla juristi", mutta en ole, niin en kerro ihmisille olevani.
Petri myös jätti kertomatta - tai ei tajunnut kertoa - että sen liikkuminen oli niin fanaattista, että se ei voinut lipsua päivärytmistään tai ruokavaliostaan hetkeksikään.
Mielestäni ei ollut fanaattista, vaan ihan normaalia urheilullisen ihmisen elämää. Miksi elämäntavoistaan tai ruokavaliostaan pitäisi "lipsua"? Jos on kasvissyöjä, niin pitääkö silti välillä syödä lihaa (lipsua)? Toisaalta jos "lipsuu" niin silloinhan kyseessä ei ole elämäntapa vaan keinotekoisesti ylläpidetty tila. Mieluummin on rehellisesti oma itsensä ja elää sen mukaan kuin yrittää esittää jotain muuta kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kusetat että olet liikunnallinen jos et ole? Vähän samoin kävi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa: Petri kertoi etsivänsä liikunnallista puolisoa ja Mari kertoi haluavansa liikkua enemmän. Tosiasiassa ei sitten halunnutkaan ja nämä kaksi olivat jatkuvassa konfliktissa.
Hyvä suhde perustuu tosiasioiden myöntämiseen. Minäkin "voisin olla juristi", mutta en ole, niin en kerro ihmisille olevani.
Petri myös jätti kertomatta - tai ei tajunnut kertoa - että sen liikkuminen oli niin fanaattista, että se ei voinut lipsua päivärytmistään tai ruokavaliostaan hetkeksikään.
Mielestäni ei ollut fanaattista, vaan ihan normaalia urheilullisen ihmisen elämää. Miksi elämäntavoistaan tai ruokavaliostaan pitäisi "lipsua"? Jos on kasvissyöjä, niin pitääkö silti välillä syödä lihaa (lipsua)? Toisaalta jos "lipsuu" niin silloinhan kyseessä ei ole elämäntapa vaan keinotekoisesti ylläpidetty tila. Mieluummin on rehellisesti oma itsensä ja elää sen mukaan kuin yrittää esittää jotain muuta kuin on.
Tämä, en tajua miksi pitäisi syödä jotain mitä ei halua toisen mieliksi. Jos olen tyytväinen rahkapurkilliseen, ei puolison tarvitse loukkaantua ja mököttää kun en syö lihapiirakkaa.
Miehen harrastuksella teidän suhteeseen ei tod. näk. ole pitemmällä tähtäimellä muuta merkitystä kuin se, että jos et itse harrasta samoja tai vastaavia lajeja ja jos hän on kovin vihkiytynyt kehittämään itseään, niin yksinäisiä iltoja ja viikonloppuja sinulla on tiedossa. Kuinka usein hän tuota tunturisuunnitusta harrastaa? Vie varmasti kokonaisia viikonloppuja ja maksaa myös, koska joutuu matkustamaan. Aika vaativia lajeja vielä. Edellyttää jatkuvaa kunnon ylläpitämistä, ehkä vaatii useampia kertoja viikossa reenaamista. Jos maltillista harrastamista, niin ainoastaan hieno juttu, mutta jos lähes ammattimaista, niin voi olla hankalaa, jos ei ole itsellä vastaavia. Kerron tämän omasta hermoja raastavasta kokemuksesta. Tilanne on erityisen hankala silloin kun on vauva talossa ja ukko on päivät töissä ja reenaa illat ja viikonloput. Ei sitä siedä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kusetat että olet liikunnallinen jos et ole? Vähän samoin kävi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa: Petri kertoi etsivänsä liikunnallista puolisoa ja Mari kertoi haluavansa liikkua enemmän. Tosiasiassa ei sitten halunnutkaan ja nämä kaksi olivat jatkuvassa konfliktissa.
Hyvä suhde perustuu tosiasioiden myöntämiseen. Minäkin "voisin olla juristi", mutta en ole, niin en kerro ihmisille olevani.
Naisille urheilullinen/liikunnallinen tuntuu olevan kiertoilmaus timmille/hyvännäköiselle kropalle. Tämä näkyy ap:n viestissäkin: voisi olla liikunnallinen, koska on hoikka.
Me miehet taas ymmärrämme sen tarkoittavan elämäntapaa: urheilullinen/liikunnallinen pitää urheilusta, liikkuu paljon ja yleensä myös elää terveellistä elämää.
Mä juoksen maratoneja, mieheni taas ei harrasta mitään liikuntaa.
Ei haittaa, vaikka molemmilla on omat harrastuksensa! Aikaa vietämme silti paljon yhdessä, sillä yhteisiä mielenkiinnonkohteita löytyy paljon. Silloin tällöin mies lähtee mukaan huoltajaksi ja kuluttaa aikaansa tutustuen kyseiseen kaupunkiin ja käymällä vaikkapa oluella. Ulkomaan maratoneille lähdemme aina yhdessä ja teemme samalla lomamatkan.
Vierailija kirjoitti:
Otan todella osaa.
Tunturisuunnistus? Ei helv... voiko juntimmaksi enää mennä?
Kyllä tuo AP:n käyttämä "nevahööd" on tämän ketjun juntein asia.
Vierailija kirjoitti:
Otan todella osaa.
Tunturisuunnistus? Ei helv... voiko juntimmaksi enää mennä?
Oho. No toisaalta, kun tätä palstaa lukee, niin kyllä yllätä tällainen kommentti. Onhan se paljon fiksumpaa ottaa kuvia naamastaan ja perseestää ja laittaa niitä instaan peukutettavaksi.
Tämä ei ehkä ole kovin tyypilline tarina, ja minä en alunperinkään ole väittänyt olevani liikunnallinen. Niin meillä on systeemi, jossa matkustetaan yhdessä vuoronperään sellaisiin tapahtumiin, joissa minä haluan köydä (esim tieteekkisiä konferensseja, kulttuurinatkoja) ja sitten niihin joissa mies hakuaa käydä (joku tukholmanmaratoni tai jms). Toinen osallistuu tapahtumaansa, toinen shoppaa, istuu puistossa, terassilla lukee kirjaa hotellihuoneessa.
Kotona kukin harrastaa mitä harrastaa. Ei juosta yhdessä, koska vaikka mäkin nyt toki vähän liikun, tavoitteet ja vauhdit ja tyylit on niin erilaiset, ettei siitä yhessä mitään tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Otan todella osaa.
Tunturisuunnistus? Ei helv... voiko juntimmaksi enää mennä?
Tää oli hauska kommentti, kun ottaa huomioon että suunnistus ja kestävyysurheilu ovat korkeasti kouluttautuneiden kaupunkilaisten hittiharrastuksia.
Meidän perheessä minä olen se himourheilija, joka mielellään osallistuisi vaikka ap:n mainitsemiin tapahtumiin. Mies harrastaa lähinnä hyötyliikuntaa, joka on mulle ihan fine. Mutta tiettyjä ongelmia tämä mun liikkuminen on 20 vuotta kestäneessä parisuhteessa aiheuttanut. Miehellä on toki omat mielenkiinnon kohteensa, ja on meillä jokunen yhteinenkin harrastus, mutta ei sellaisia useita kertoja viikossa aikaa vieviä juttuja. Itse liikun 4-5 kertaa viikossa, mistä mies on osoittanut olevansa jollain tavalla kateellinen. Tai ainakin hän kokee ettei hänellä ole mahdollisuutta harrastaa samalla tavalla. Minun on vaikea ymmärtää tätä, sillä pääsääntöisesti lenkkeilen lähimaastoissa ja jumppaan kotona enkä yleensä koskaan estä häntä menemästä omiin harrastuksiinsa.
Mies ei myöskään huomioi juurikaan mun kuntoilua tai esim. kysäise missä kävin lenkillä. Joskus aiemmin olisin kaivannut enemmän arvostusta, mutta nyt olen oppinut elämään asian kanssa. Monet riidat on kyllä käyty siitä kun olen tuntenut miehen syyllistävän minua harrastuksesta, joka on mulle tärkeä paitsi ns. omana aikana myös painonhallinnan, terveyden ja mielenterveyden kannalta. Myös se mietityttää, että lapset ovat selvästi huomanneet että liikunta äidin tapaan ei ole isän mielestä kannustettava asia.
Kamala miten tulikin surullinen olo tätä kirjoittaessa. Ero on ollut meillä esillä viimeisen vuoden aikana, mutta suhteessa on paljon muitakin ongelmia, joten ei tämä harrastusasia eroa ole aiheuttamassa. Ap:n aloitukseen tämä ei juuri liittynyt, kunhan vuodatin...
Eihän sitä pakko ole olla kaikki harrastukset samoja.