Voiko yhdestä ahdistelukerrasta traumatisoitua?
Olin 17-vuotiaana omassa huoneessani nukkumassa kun heräsin siihen että joku isän ryyppykaveri puristeli rintojani. Aloin huutaa ja potkia, jolloin tyyppi häipyi mutta yhä vielä kolmekymppisenä tapaus ahdistaa.
Jollain tapaa olen sulkenut asian mielestänikin mutta metoo-kampanja toi sen taas mieleen:(
Miten tuota voi käsitellä; tuntuu lopulta niin pieneltä tapahtumalta.
Kommentit (15)
Kyllä voi. Ihmiset ovat erilaisia mutta herkkäkin saa olla! Pirullista näissä on juuri se että ne jäävät alitajuisiksi vaikuttamaan.
Niin, ei kai mikään pikkujuttu mutta siitä on jo niin kauan aikaa että tuntuisi hullulta soittaa jonnekin ja sanoa että ahdistaa. Ja ei minua raiskattu
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei kai mikään pikkujuttu mutta siitä on jo niin kauan aikaa että tuntuisi hullulta soittaa jonnekin ja sanoa että ahdistaa. Ja ei minua raiskattu
Ap
Ei ole tarvinnutkaan raiskata todellakaan kyllähän tuo yrityksestä käy! Törkeää ! Soitat koko jutun ja kerrot.
Voi kun Suomessa tajuttaisiin paljonko nämä MYÖS maksavat.
Tuo ei todellakaan ole pieni tapahtuma. Kimppuusi on käyty kesken unien omassa kodissasi, jossa sinun pitäisi olla turvassa. Tekijä on ollut isäsi ikäinen mies, jolta et varmaan olisi moista odottanut ja itse olet ollut liki lapsi. Varmasti koet myös, että isäsi on epäonnistunut suojelemisessasi.
Miksi vähättelet tapahtunutta? Siksi varmaan, koska naisena olet siihen kasvatettu. Joka paikassa hoetaan, että ahdistelu voi olla vahinko ja että saahan sitä yrittää iskeä tai että eihän nyt yksi kouraisu ketään haittaa, paitsi ankeaa nipottajaa.
Sinun perusturvallisuutesi järkkyi tuona yönä. Koskemattomuuttasi loukattiin, kun olit puolustuskyvytön.
Kuulostaa että lapsuudessa on voinut olla muutakin jälkiä jättävää jos kotona pyörii tuollaisia tyyppejä ryypiskelemässä isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei kai mikään pikkujuttu mutta siitä on jo niin kauan aikaa että tuntuisi hullulta soittaa jonnekin ja sanoa että ahdistaa. Ja ei minua raiskattu
Ap
Älä vähättele omaa kokemustasi. Tuollainen voi traumatisoida ja aiheuttaa erilaisia lukkoja elämässä. Mene terapiaan jos yhtään tuntuu siltä tai juttele asiasta muutoin vertaistuella.
Ei oo mitään hullua. Itse kävin kesällä juttelemassa asioista, joista 20 vuotta. Ja oon niistä jo silloin tuoreeltaan puhunut ammattilaisen kanssa, tietty elämäntilanne kuitenkin nosti muistot taas pintaan.
Ja 17-vuotiaana oot ollu tosi nuori, silloin traimatisoituu vähemmästäkin. Musta tuo sun kokema on paha asia eikä sitä pidä vähätellä, vaikka itse oon kokenut raiskauksen.
Kiitos järkipuheesta! Aviomieheni joskus huomauttaa että vetäydyn välillä hänen kosketuksestaan ja menen täysin kuoreeni. Ja olen huomannut itsekin että joissain tilanteissa mieheni koskettelu ällöttää. En osaa vielä sanoa mikä ällöttävyyden laukaisee koska yleensä suhtaudun "normaalisti".
Mieheni on kuitenkin ihana, hellä, rakastava ja olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että lapsuudessa on voinut olla muutakin jälkiä jättävää jos kotona pyörii tuollaisia tyyppejä ryypiskelemässä isän kanssa.
Tätäkin joskus mietin.. mutta en muista muuta kuin tuon tapauksen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noh, joissain maissa tulee raiskatuksi joka päivä ja silti vaan täytyy jatkaa elämistä. Sinun pitäisi päästä yli asiasta. Nämä metoo-kampanjoijat eivät edes tiedä kuinka hyvin heillä on asiat. Vihanlietsontaa ja draamanhakua minun mielestä. Opetelkaa sanomaan ei heti eikä vuosia myöhemmin.
Sinä itsekään et sitten varmaan koskaan valita yhtään mistään koska aina löytyy joka jolla on huonommin? Ja aloittajahan sanoi ei.
Kehomuistiin se jää. No, onpa tullut hakattua säkkiä. Nyt pärjäisin.
Vierailija kirjoitti:
Noh, joissain maissa tulee raiskatuksi joka päivä ja silti vaan täytyy jatkaa elämistä. Sinun pitäisi päästä yli asiasta. Nämä metoo-kampanjoijat eivät edes tiedä kuinka hyvin heillä on asiat. Vihanlietsontaa ja draamanhakua minun mielestä. Opetelkaa sanomaan ei heti eikä vuosia myöhemmin.
Niinhän ap sanoi. Jopa huusi ja puolustautui.
Eihän tuo ole mikään pikkujuttu!