En pidä isää isänäni

En tunne sitä ihmistä isäkseni. Koko lapsuuden hän suhtautui minuun välinpitämättömästi ja kylmästi, jopa julmasti. Henkinen väkivalta oli päivittäistä ainakin jollain tasolla. Hän ei ole ikinä ollut kiinnostunut asioistani, ei kysynyt, miten menee. Ei siis mitään sellaista normaalia vanhemmuuden tunnetta.

Oikeastaan päinvastoin, hän kaatoi omat ongelmansa meidän muiden niskaan. Luonteeltaan itsekeskeinen ja hermoheikko, säälittävä ja ilkeä. Hän ei osallistunut kasvatukseen, eikä tarjonnut sitä vanhemmuutta. Miten sellaista ihmistä edes voisi pitää isänä?