Lue keskustelun säännöt.
Ahaa-elämys tapahtui tänään koskien edellistä parisuhdettani!
16.11.2017 |
Olen siis eronnut taannoin, n. puoli vuotta sitten.
Olen tuntenut surua ja vihaa nyt varsinkin viimeiset viikot ja tajusin, että se johtuu siitä, etten ole osannut vielä käsitellä eroani oikein.
Eilisen jälkeen on loksahtanut monta asiaa paikoilleen. Eilen siis aloin kirjoittaa paljon asioita ylös.
Olen koko ajan tajunnut, että parisuhteessamme oli jotain pahasti pielessä, minulla oli käsittämätön huono olo suhteessa, vaikka mieheni oli kiltti ja kaikkien kehuma. Monet ihmettelivät meidän eroamme.
Nyt olen tajunnut ainakin sen, että mieheni oli läheisriippuvainen. Hän oli minulle hyvä, vähän liiankin hyvä - ainakin näennäisesti. Palveli ja kehui minua. Oli kanssani yleensä aina samaa mieltä asioista. Silti huusin rakkautta, hyväksyntää koko parisuhteemme ajan ja sairastinkin masennusta monta vuotta. Mieheni toimi tavallaan minun omaishoitajana.
Suhteemme päättyi, kun mies petti minua. Pettämisen jälkein aika oli ihan hirveää. Siis aivan kamalaa. Ex-mieheni ei voi varmaan tänäkään päivänä hyväksyä sitä, että on aiheuttanut minulle niin syvät haavat teoillaan. Hän ei varmaankaan pysty myöntämään itselleen, että pystyy satuttamaan minua niin pahasti. Hänhän on herrasmies, prinssi valkealla ratsulla, joka pelasti minut. Niin uskoin pitkään. Mutta itseasiassa minut pelasti se, että pääsin tuosta suhteesta eroon.
Mieheni hyppäsi uuteen suhteeseen lähes tulkoon heti eropäätöksemme jälkeen. Se sattui minuun kovasti. Tuntui, ettei mies rakastanut minua laisinkaan. Ja itseasiassa eilen myönsinkin tämän tosiasian itselleni ensimmäistä kertaa: todennäköisesti eksä ei rakastanutkaan minua. Hän rakasti sitä tunnetta, minkä hän sai siitä, kun sai pelastaa minut. Hän pönkitti omaa, heikkoa itsetuntoaan sillä, että sai olla pelastajani. Koko systeemi kuitenkin kaatui eromme myötä ja se tuntuu olevan eksälleni kova paikka. Hän onkin kuolevainen, ei ihmemies.
Olen saanut syntipukin leiman erossamme siitäkin huolimatta, että eksäni oli se pettäjä ja lisäksi myös epärehellinen suhteemme aikana monesta eri asiasta. Totuus paljastui kriisissämme ennen eroa. itseasiassa silloin tajusin, ettten edes tiedä millaisen miehen kanssa olen naimisissa. Olen ollut yhdessä miehen kanssa jota en tunne ollenkaan.
Totuus, jonka olen myöntänyt itselleni, kirpaisee. Olin eksälleni esine, joka oli vaihdettavissa uuteen esineeseen. Meidän suhteessa ei ollut rakkautta. Meidän suhteessa oli riippuvuutta.
Olen alkanut eron myötä meittimään asioita ihan uudessa valossa. Minussakin nimittäin on parannettavaa, enhän muuten olisi tuollaiseen suhteeseen ajautunut. Minulla on esimerkiksi todella huono itsetuntemus. Olenkin alkanut työstämään sitä, että löytäisin itseni. Minulla on toive, että joku joskus vielä rakastaisi minua ihan omana itsenäni ilman mitään itsekkäitä lähtökohtia. Se olisi ehkä kauneinta mitä voisi tapahtua. Mutta ensin minun on saatava asiat kuntoon itseni kanssa.
Jännää muuten, että eron jälkeen en ole sairastanut enää masennusta ollenkaan. Olen ollut kyllä surullinen, mutta en masentunut. Tuntuu, että eksäni jollain tavalla piti yllä masennustani. Itseasiassa suhteen loppuvaiheessa olin parantumassa masennuksesta terapian avulla ja aloin tulla enenmmän siksi ihmiseksi, mikä oikeasti olen. Silloin eksäni iski minua suroaan sydämeen pettämällä minua.
Mitä mieltä te olette tästä kertomuksestani? olenkohan yhtään oikeilla jäljillä? Ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (35)
Lisäksi miehelläni on suuria vaikeuksia vastuunotossa. Minä jouduin esimerkiksi tekemään kaikki päätökset parisuhteessamme. Nykyään hänen on vaikea selviytyä isän velvollisuuksista: hän unohteler asioita eikä voi pitää lupauksista kiinni. Välillä olen miettinyt onko se tahallista. Hän joka tapauksessa työntää vastuun kaikesta toisille. Itse hän ajelehtii naisten mukana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä yritän saada keskustelua aikaiseksi
Olet oikeassa suunnassa! Ehkä ero ja miehen pettäminen oli parasta mitä sinulle saattoi tapahtua, koska voit itse nyt paremmin ja alat löytää itseäsi. Muista rakastaa ja arvostaa itseäsi - olet kaiken sen arvoinen ❤️
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa suunnassa! Ehkä ero ja miehen pettäminen oli parasta mitä sinulle saattoi tapahtua, koska voit itse nyt paremmin ja alat löytää itseäsi. Muista rakastaa ja arvostaa itseäsi - olet kaiken sen arvoinen ❤️
Kiitos sanoistasi. Kumpa asia olisi juuri noin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suren aika paljon sitä rakkaudettomuutta. Sitä ettei eksä rakastanut minua. Tällä hetkellä pyörii päässä olenko kenenkään silmissä rakastettava. Olo on myös tosi huijattu
Sekavaa höpinää jossa ero laitettiin taas miehen syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hyvin osannut miettiä eron syitä. Todella. Hieno juttu, ettet ole enää masentunut, ero paransi!
Välillä tulee ihan hirveitä olotiloja ja tuntuu etten kestä. Sitten tulee taas parempia jaksoja. Olen miettinyt, että milloinkahan tämä loppuu. Miten pitkään toipumiseen menee? Olisi todella kiva kuulla kommentteja niiltä ihmisiltä, joilla on läheisriippuvainen ex-puoliso.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekavaa höpinää jossa ero laitettiin taas miehen syyksi.
minusta kyllä ei ollut sekavaa höpinää - päinvastoin.
Mietin juuri, että miten itsen löytää oikeasti? Milloin tietää olevansa oma itsensä? Pitäisikö esimerkiksi miettiä, millainen oli lapsena? Onko kenelläkään tähän mitään vinkkejä? Siis miten se tapahtuu, että löytää itsensä? Kirjoittamalla, lukemalla varmaankin. Niitä kumpaakin olen tehnyt. Minulla myös vaihtelee hormonitasapaino radikaalisti kierron mukaan ja sekin vaikuttaa paljon olemukseeni. Olen esimerkiksi ovulaation aikaan todella villi ja levoton. Sitten taas ennen kuukautisia hyvin herkkä, itken helposti jne. Tämä jotenkin sekoittaa käsitystäni itsestäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suren aika paljon sitä rakkaudettomuutta. Sitä ettei eksä rakastanut minua. Tällä hetkellä pyörii päässä olenko kenenkään silmissä rakastettava. Olo on myös tosi huijattu
Tämä oli yksi suurimmista kipupisteistäni sen jälkeen, kun erosin narsistisesta ex-kumppanista. Olo tuntui huijatulta, nöyryytetyltä ja epävarmalta, kun kaikki se ylitsevuotava rakkaus oli ollut pelkkää valetta. Asiaan auttoi aika, keskustelut ystävien kanssa ja myös armollisuus itselle. Vaikka kumppanin tunteet eivät olleetkaan aitoja, niin minun olivat. Ja vaikka hän ei minua rakastanutkaan, niin se ei tarkoita että kukaan ihminen maailmassa ei ikinä voisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suren aika paljon sitä rakkaudettomuutta. Sitä ettei eksä rakastanut minua. Tällä hetkellä pyörii päässä olenko kenenkään silmissä rakastettava. Olo on myös tosi huijattu
Tämä oli yksi suurimmista kipupisteistäni sen jälkeen, kun erosin narsistisesta ex-kumppanista. Olo tuntui huijatulta, nöyryytetyltä ja epävarmalta, kun kaikki se ylitsevuotava rakkaus oli ollut pelkkää valetta. Asiaan auttoi aika, keskustelut ystävien kanssa ja myös armollisuus itselle. Vaikka kumppanin tunteet eivät olleetkaan aitoja, niin minun olivat. Ja vaikka hän ei minua rakastanutkaan, niin se ei tarkoita että kukaan ihminen maailmassa ei ikinä voisi.
Kiitos viestistä. Narsismi ja läheisriippuvuus taitavat olla loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan. Kumpaankin liittyy valheellisuutta, hyväksikäyttöä. Minä voin myös sanoa, että todella rakastin ex-kumppania.
Ap
Ap:n vuodatus pähkinänkuoressa: olin miehelleni varsinainen bitch masennukseeni vedotin, aikansa mies jaksoi ymmärtää mutta sitten kamelin selkä katkesi ja hän ihastui toiseen naiseen. Nyt nimittelen tätä naista pirttihirmuksi, koska olen vasta tajunnut että sellainen olin itse.
Tuo kuulostaa kyllä uskottavalta ja järkeenkäyvältä. Hyvin olet asioita pohtinut.
Minullekin on tullut viime aikoina ahaa-elämyksiä entisistä suhteista, itse asiassa oikein saavista kaataen. Kokemukseni ovat ehkä toisentyyppisiä kuin sinulla, mutta asioiden oivaltaminen tuntuu hyvältä (vaikkakin samalla myös tuskalliselta).
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa kyllä uskottavalta ja järkeenkäyvältä. Hyvin olet asioita pohtinut.
Minullekin on tullut viime aikoina ahaa-elämyksiä entisistä suhteista, itse asiassa oikein saavista kaataen. Kokemukseni ovat ehkä toisentyyppisiä kuin sinulla, mutta asioiden oivaltaminen tuntuu hyvältä (vaikkakin samalla myös tuskalliselta).
Kyllä, oivaltaminen tuntuu hyvältä ja tosiaan myös tuskalliselta. Tuntuu, että nyt kun olen vihdoinkin myöntänyt itselleni totuuden, toipuminen voi todella alkaa. Olen alkanut tehdä surutyötä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vuodatus pähkinänkuoressa: olin miehelleni varsinainen bitch masennukseeni vedotin, aikansa mies jaksoi ymmärtää mutta sitten kamelin selkä katkesi ja hän ihastui toiseen naiseen. Nyt nimittelen tätä naista pirttihirmuksi, koska olen vasta tajunnut että sellainen olin itse.
Voihan ap ollakin entinen pirttihirmu, kuka tietää. Mutta nyt hän on löytämässä itsensä. Eikö se ole tärkeintä?
Mihin muuten pyrit tuolla negatiivisuudella? Luultavasti projektoit omia ahdistavia tunteita toiseen ihmiseen. Mikä hätänä?
Minä olen eronnut jo vuosia sitten, mutta samantapaisen oivalluksen silloin löysin. Eli kyseessä oli riippuvuussuhde.
Minä olen lukenut aivan hirveästi, ja tykkäsin alussa eniten Tommy Hellstenin kirjoista, suosikki oli Saat sen mistä luovut. Hellsten valoittaa hyvin minuutta.
Itsensä löytäminen vaatii myös hiljaisuutta, ei sitä kiireessä löydä. Eli sen kuuntelemista, miksi minä teen mitä teen? Haluanko tätä oikeasti, vai luulenko vain, että tätä pitää haluta?
Luulen, että eksäni hakee nykyisestä naisestaan jonkinlaista äitihahmoa. Tiedän tämän naisen jollain tapaa ja hän vaikuttaa sellaiselta perinteiseltä pirttihirmulta. Tavallaan siis systeemi on kääntynyt päälaelleen. Siis miehen nyksä voi pelastaa ex-mieheni, kun hän on joutunut olemaan minun, hirveän eksän kanssa. Luulen tuohonkin suhteeseen liittyvän riippuvuutta.
Ap