Kertovatko tatuoinnit mielestäsi jotakin ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut sanoa lapsilleni, että sinä päivänä kun kuulen heidän ottaneen tatuoinnin, menen kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.  Ei ole tatuointeja näkynyt.

Luultavasti ei näy kohta niitä lapsiakaan enää. Toivottavasti ainakaan. Tuollainen tyrannimutsi joutaakin raiteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ajattelee vaikka julkkiksia joilla on tatuointeja niin ei ne kyllä kerro yhtään mitään minkälainen ihminen tämä julkisuuden ihminen on.

Entäs toisinpäin, jos ihminen on julkisuudessa niin onko hänellä keskivertoa todennäköisemmin tatuointeja?

Tuskin. Toisn varmaan riippuu siitä, minkä "tason" julkkiksia seuraa. - Jollain julkkis näyttelijällä  voi toisaalta aivan hyvin olla vain hennatatuointi roolinsa seurauksena...  

Tulee mieleen, että henkilö ei ole kovin älykäs, käyttää päihteitä, mahd. rikollinen tausta, ei juuri koulutusta, kuuluu tai kuulunut johonkin jengiin tai muuhun pieneen ryhmään, yrittää roikkua nuoruudessa vaikka ikä painaa jo. En hämmästy, jos kuulen tatuoidulla naisella olevan 4 lasta joilla kaikilla eri isät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkoitan nyt lähinnä niitä, joilla tatuointeja on reilummin ja/tai näkyvämmin, enkä niitä keillä on joku yksi pieni tekstitatuointi tmv,

Eräässä englantilaisessa tv-ohjelmassa vahvasti tatuoitu henkilö kertoi, että ottaa koko ajan uusia kuvia ihoonsa, koska ei tunne milloinkaan olevansa täysin tyytyväinen siihen, miltä näyttää. Sitten hän valitti siitä, että muut kiinnittävät huomiota hänen ulkomuotoonsa, eivätkä hyväksy häntä sellaisena kuin on.

Siis vaikka hän ei itsekään hyväksynyt itseään, niin vaati muita hyväksymään.

Minusta tämä kuvastaa hyvin tatuoituja. Ei kai heistä kukaan kuvittaisi ihoaan, jos olisivat tyytyväisiä siihen, mitä näyttävät luonnollisina. Näin ollen heillä ei ole oikeutta pyytää muilta yhtään avarakatseisempaa näkökulmaa kuin itsekään osoittavat.

Kuten tuossa edellä joku kommentoi, tatuoidut näyttävät sottaisilta.

Sillä tatuoiduilla miehellä oli pakko-oireita. Joku nyppii hiukset päästään, toinen syö vessapaperia ja tämä sitten tatuoi kehoaan.

On kyllä kieltämättä aika wt:tä pohtia, mitä muilla ihollaan on. Yksikään koulutettu ihminen ei käytä aikaansa toisten ihmisten ihon tatuointien tai tatuoimattomuuden miettimiseen.

No jaa, nykyäänhän tatskat on jo aika normijuttu? Ehkä jollekin mummuikäiselle kauhistus. Itse olen ihan akateemisesti koulutettu ja otin nuorempana tatuoinnin. Kaduttaa, ja meneillään oleva poisto-operaationi laserilla on kallista, hidasta ja hemmetin kivuliasta :(

Vierailija kirjoitti:

No jaa, nykyäänhän tatskat on jo aika normijuttu? Ehkä jollekin mummuikäiselle kauhistus. Itse olen ihan akateemisesti koulutettu ja otin nuorempana tatuoinnin. Kaduttaa, ja meneillään oleva poisto-operaationi laserilla on kallista, hidasta ja hemmetin kivuliasta :(

Onnistut tunkemaan lyhyen kommenttisi täyteen ristiriitaisuuksia: halveksit ihmisiä jotka eivät pidä tatuoinneista (kauhistelevia mummoja). Itse otit nuorena tatuoinnin, mutta nyt kaduttaa niin että se pitää saada pois, vaikka on kallista ja sattuu.

Where's the beef?

Otin aikuisena ison tatuoinnin arven päälle. Arpea ei pystynyt poistamaan ja se muistutti jatkuvasti ikävästä tapahtumasta jonka halusin unohtaa. En ajattele mitään tatuoinneista (paitsi hakaristeistä ym.), hyvin tehtyjä ihailen kuten mitä tahansa taidetta tai korua.

Olen korkeasti koulutettu nainen ja moni ei tiedä, että olen myös melko raskaasti tatuoitu. Etenkään asiakkaat eivät aavista mitään. Uskoisin, että yllättävän useiden ihmisten vaatteiden alta löytyy kuvia.

Täällä myös akateemisesti koulutettu täti-ihminen jolla suurehko kokoelma tarkoin harkittuja tatuointeja. Kertovat minusta ihmisenä hyvin paljon, mutta vain minulle läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet tuntevat kuvien takaa löytyvän symbolismin.

Miehelläni, joka sattuu olemaan keuhkosairauksien erikoislääkäri ja professori, on myös useampi tatuointi (mukaanlukien puolet selästä peittävä, eli ei ole ihan pieniä kuvia).

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös akateemisesti koulutettu täti-ihminen jolla suurehko kokoelma tarkoin harkittuja tatuointeja. Kertovat minusta ihmisenä hyvin paljon, mutta vain minulle läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet tuntevat kuvien takaa löytyvän symbolismin.

Miehelläni, joka sattuu olemaan keuhkosairauksien erikoislääkäri ja professori, on myös useampi tatuointi (mukaanlukien puolet selästä peittävä, eli ei ole ihan pieniä kuvia).

Mahtavaa :D

Unohdin ensimmäisessä viestissäni mainita, että myös miehelläni on paljon tatuointeja, mutta hän onkin vaan DI :)

T. Edellinen akateemikko

Täälläkin akateeminen, tatuoitu pariskunta. Itselläni on vain yksi kuva, puolisoni on täynnä tatuointeja. Joskaan yhtäkään ei näy pitkähihainen paita päällä ja pitkät housut jalassa. Itse pidän todella paljon tatuoinneista, vaikken itselleni tuota yhtä enempää haluakaan. En osaa ajatella tatuoidusta ihmisestä mitään erikoista, tatuointeja näkyy nykyään niin paljon katukuvassa. Toiset ottavat hetken mielijohteesta ja saattavat myöhemmin katua, toiset haluavat taidetta ihoonsa ja joku haluaa kertoa tarinaansa. Kukin tyylillään. Jos näen jonkun todella hienon ja erikoisen tatuoinnin, niin saatan kiinnittää enemmän huomiota.

Kaikki akateemiset ovat täynnä mustetta vaatteiden alla. Olen nähnyt kaikki.

Itse olen täynnä yakuza-tatuointeja ja peniksessä on ruusuja.

Näin yhdellä nuorella naislääkärillä isohkot tatuoinnit käsivarsissa. Aika kamalan näköistä... :(

Pidän tatuoituja ihmisiä keskimääräistä yksinkertaisimpina.

Antaa mielestäni rahvaanomaisen kuvan, itse en halua tärvellä ihoani tatuoinneilla, enkä myöskään pidä niitä esteettisinä.

M35

Ihmiset jotka tykkäävät tatuoinneista ja haluavat ottaa niitä, pidän keskimääräistä itsekkäämpinä ja heikomman itsetunnon omaavina.

He, jotka ovat viimeisen tatuointinta ottaneet kenties vuosikymmeniä sitten ovat todennäköisesti tunne-elämältään tasapainoisempia kuin edellä mainitut.

Vierailija kirjoitti:

Eipä muuten ole tullut yyhtään tautoitua lekuria nähtyä. Kaulassa, naamassa, ja sormissa olevat tautoinnit joita ei saa peitettyä ovat karseita.

Minäpä törmäsin vastikään ensimmäistä kertaa elämässäni (ja olen jo vanhus) tatuoituun lääkäriin, päivystyspolilla. Laiha, riutuneen näköinen mies, jonka maantienväriset, likaiset hiukset olivat ohuella ponnarilla, toisesta hihasta pilkotti tatuointi. Ei järin luottamusta herättävä habitus. Mutta kyllä hän hommansa hoiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä muuten ole tullut yyhtään tautoitua lekuria nähtyä. Kaulassa, naamassa, ja sormissa olevat tautoinnit joita ei saa peitettyä ovat karseita.

Minäpä törmäsin vastikään ensimmäistä kertaa elämässäni (ja olen jo vanhus) tatuoituun lääkäriin, päivystyspolilla. Laiha, riutuneen näköinen mies, jonka maantienväriset, likaiset hiukset olivat ohuella ponnarilla, toisesta hihasta pilkotti tatuointi. Ei järin luottamusta herättävä habitus. Mutta kyllä hän hommansa hoiti.

Teki kyllä olemuksellaan palveluksen lääkärikunnalle. - On turhauttavaa kun tuntuu, että lääkärit tavataan usein liittää yhteen muottiin että ovat sen tai ton näköisiä ja tyylisiä. Toisaalta mitäö nyt tätä harmittelemaan, kun kai sitä pitäsi olla iloinen kun voi olla tällä palstalla palstaillessaan olla itseään tarkkanäköisempien joukossa. - Täällähän on kirjoittaji, jotka erottavat toisten ulkonäöstä ja tyylistä koulutuksen ohella, varallisuusaseman, seksuaalisen kokemuksen (, tai ainakin ex-kumppanien määrän) vain muutaman esimerkin mainitakseni.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä muuten ole tullut yyhtään tautoitua lekuria nähtyä. Kaulassa, naamassa, ja sormissa olevat tautoinnit joita ei saa peitettyä ovat karseita.

Minäpä törmäsin vastikään ensimmäistä kertaa elämässäni (ja olen jo vanhus) tatuoituun lääkäriin, päivystyspolilla. Laiha, riutuneen näköinen mies, jonka maantienväriset, likaiset hiukset olivat ohuella ponnarilla, toisesta hihasta pilkotti tatuointi. Ei järin luottamusta herättävä habitus. Mutta kyllä hän hommansa hoiti.

Taisit esimerkilläsi pilata tai pelastaa jonkun vanhemman illan, joka yrittää omalle rakkaalle takkutukalleen selittää elämän realiteetteja, kuten että on huolehdittava omasta hygieniastaan jos aikoo pärjätä tässä maailmassa. - Kun ajatus (ennakkoluulo) on, ettei liimaletit tässä maailmassa pärjää tai kouluja oo koskaan käyny.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä muuten ole tullut yyhtään tautoitua lekuria nähtyä. Kaulassa, naamassa, ja sormissa olevat tautoinnit joita ei saa peitettyä ovat karseita.

Minäpä törmäsin vastikään ensimmäistä kertaa elämässäni (ja olen jo vanhus) tatuoituun lääkäriin, päivystyspolilla. Laiha, riutuneen näköinen mies, jonka maantienväriset, likaiset hiukset olivat ohuella ponnarilla, toisesta hihasta pilkotti tatuointi. Ei järin luottamusta herättävä habitus. Mutta kyllä hän hommansa hoiti.

Teki kyllä olemuksellaan palveluksen lääkärikunnalle. - On turhauttavaa kun tuntuu, että lääkärit tavataan usein liittää yhteen muottiin että ovat sen tai ton näköisiä ja tyylisiä. Toisaalta mitäö nyt tätä harmittelemaan, kun kai sitä pitäsi olla iloinen kun voi olla tällä palstalla palstaillessaan olla itseään tarkkanäköisempien joukossa. - Täällähän on kirjoittaji, jotka erottavat toisten ulkonäöstä ja tyylistä koulutuksen ohella, varallisuusaseman, seksuaalisen kokemuksen (, tai ainakin ex-kumppanien määrän) vain muutaman esimerkin mainitakseni.  

#37 jatkaa: En minä lääkärin ulkoiseen olemukseen kohdista mitään muita vaatimuksia/toivomuksia kuin että se olisi siisti. Pesemättömän oloinen lääkäri saa minut epäluuloiseksi.