Vanhemmat eivät hyväksy seksuaalista suuntautumista, pitääkö vain luovuttaa?

Anna vanhemmillesi aikaa, kyllä he tottuvat ajatukseen. Aika harva vanhempi on niin kovasydäminen, että hylkäisi lapsensa. Kyllä he ottavat sinuun myöhemmin yhteyttä, sano, että haluat antaa heille ajatteluaikaa.

Jos he eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ei sinullakaan ole velvollisuutta hyväksyä heitä osaksi elämääsi. Minä laittaisin välit ainakin tilapäisesti poikki, en vastaisi puheluihin tai viesteihin. Ehkä muuttavat mieltään, kun tajuavat ettet ole itsestäänselvyys.

t. toinen kolmikymppinen naisista tykkäävä nainen

Anna ensin aikaa. Älä painosta, mutta kerro missä mennään. Kun pöly on laskeutunut ja he näkevät, että olet vakavissasi uuden kumppanin kanssa, niin yleensä aika moni jäärä taipuu.

Useimmat vanhemmat varmaan ajan kanssa tokenevat, mutta jos ovat tähän kyvyttömiä, niin se pitää sitten vain hyväksyä. 

Omassa suvussa kakisteltiin jonkun aikaa kun eronnut lapsiperheen äiti toi sukujuhliin uuden naisystävänsä. Olihan siinä sulattelemista, kun tilanne tuli eteen ilman ennakkovaroitusta. Mutta hyvin ovat kaikki ottaneet hänet vastaan, niin perheen lapset kuin vanhat mummelitkin, alkujärkytyksestä toettuaan. Tämä naispari on sittemmin mennyt naimisiin ja heillä on myös yhteinen lapsi. 

Vanhemmat ovat saattaneet siihen ex-vävyyn kiintyä kovasti ja ehkä lapsenlapsistakin on haaveiltu. Heille voi olla kova pala nieltäväksi, että ihannevävy on vaihtunut lesboon ja lapsenlapsia ei ehkä tulekaan. Mutta kyllä he ajan kanssa huomaavat, että oma lapsi on onnellinen ja voihan niitä lapsia nykyisin naisparitkin saada. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmat vanhemmat varmaan ajan kanssa tokenevat, mutta jos ovat tähän kyvyttömiä, niin se pitää sitten vain hyväksyä. 

No itse asiassa ei, ei ole pakko hyväksyä. Verisukulaisuus ei ole velvoite olla tekemisissä, jos kohtelu on huonoa tai syrjivää.

Kiitos teille. Yhtenä ajatuksena tuli mieleen, että kirjoittaisin vanhemmille kirjeen ja kertoisin että annan heille aikaa sopeutua ratkaisuuni ja että he voivat ottaa yhteyttä heti kun tuntuu siltä. Yritän ymmärtää, että he ovat järkyttyneitä ja ehkä pettyneitäkin, mutta siitä huolimatta elämäni on nimenomaan minun elämäni ja tuntuu pahalta, että vanhemmat eivät hyväksy että olen onnellinen.

ap

Luovu iljettävästä elämäntavastasi äläkä tuota vanhemmillesi turhaa surua.

Vierailija kirjoitti:

Luovu iljettävästä elämäntavastasi äläkä tuota vanhemmillesi turhaa surua.

No hehheh.

Miksi alennuit miehen kauppatavaraksi ja patjaksi? Raukka. Ei kunniallinen nainen alenna itseään liittoon.

Dan Savage on sanonut tähän hyvin, että voit antaa vanhemmillesi vaikka vuoden tai jonkun muun määritellyn ajan jonka aikana he voivat totutella ajatukseen ja saada kaikki se negatiivisuus pois systeemistään, ja sitten jos sen vuoden päätteeksi vanhempiesi asenteissa ei ole tapahtunut muutosta niin pistät välit poikki. Aikuisen ei tarvitse kestää tuollaista käytöstä vanhemmiltaan vuosikausia.