Syrjäytyvät nuoret miehet

Lopettakaa surkuttelu. Aasialaisia naisia on pilvin pimein ja sieltä se onni löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme teitä vaivaa? Miksi jäädä suomitanttojen perään itkemään? Parisuhdemarkkinat ovat globaalit nykyään ja maailma täynnä kauniita, naisellisia ja elämäniloisia naisia joille suomalainen mies on lottopotti. Itse en enää harmaanaamaisiin suominaismiehiin kajoa vaikka tyrkylläkin noita on.

Viimeksi tajusin Hong Kongin lentokentällä, että ei jumalauta miten rumia eurooppalaiset naiset enimmäkseen ovat, kun olin tottunut katselemaan aasialaisia kaunottaria monta kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut mitään tasoteorioita. Kaikkialla vain toitotetaan, että koulutettu mies on kiinnostava ja akateemisilla naisille on vaikeuksia löytää yhtä koulutettua seuraa (no tässä sitä olisi). Soitan myös klarinettia ja teen videopeliaiheisia lyijykynäpiirroksia

No tämä kuulostaa jo tosi paljon mielenkiintoisemmalta kuin pelkkä "olen korkeakouluopiskelija". Sinulla siis ON muutakin elämää kuin opiskelu ja työ. Se on hyvä lähtökohta!

Ensimmäisestä viestistäsi huokui jonkinlainen epätoivo, joka on omiaan karkottamaan naiset hyvän matkan päähän. Ei kukaan nainen halua, että hänen miehensä onnellisuus on hänen varassaan. Ei, kyllä sen miehen pitää pystyä olemaan ensin onnellinen ja tyytyväinen omassa elämässään. Ja vasta sitten, kun on onnellinen ja tyytyväinen, voi löytää jonkun, jonka kanssa jakaa se kaikki, eikä olla tälle taakaksi. Ensin pitää olla kivaa yksin, että voi löytää jonkun toisen, jonka kanssa yhdessä on vielä kivempaa! 

Nyt ala hyvä mies miettiä mikä on kivaa ja tee niitä juttuja! Minäkin tapasin mieheni tilanteessa, jossa olin todella onnellinen, se oli luultavasti elämäni onnellisinta aikaa ja jouduin kovasti miettimään, haluanko tähän nyt ketään miestä sotkemaan asioita. Kuitenkin hän oli niin vastustamaton, että lankesin, ja meillä on ollut hyvä elämä ja meillä on maailman ihanin lapsi. Silti monesti mietin, että tuo aika juuri ennen kuin tapasimme, oli elämäni parasta aikaa. En kaivannut mitään enempää, olin hyvin onnellinen. Lasta ja miestä en tietenkään vaihtaisi pois, mutta ei minun elämäni ollut kurjaa ennen heitäkään, päin vastoin.

Kerro niistä piirroksista, mihin peleihin ne liittyvät? Ja oletko DeviantArtissa? Tyttäreni ja hänen bestiksensä ovat pienestä asti pelanneet Zeldaa vimmalla, ostivat myös okariinat ja opettelivat soittamaan Zelda-melodioita, mutta ennen kaikkea ovat piirtäneet kaikkia Zelda-juttuja ihan hulluina. Tuon ollut valtavan kiehtovaa seurattavaa, ehkä sinullekin löytyy piirrustuskaveri jotain kautta? Tyttäreni on muutaman vuoden ollut DeviantArtissa ja saanut sitä kautta muutamia nettituttuja. 

Ja miten olisi puhallinorkesteri? Ei niin että sieltä välttämättä puolisoa löytyisi, mutta voisi olla kiva harrastus! Ja jos olet teekkari, niin kyllähän tytöt innostuvat jos olet Retuperän WBK:ssa :-D

Ala nyt pitämään hauskaa sillä elämälläsi, niin kyllä niitä tyttöjäkin alkaa ilmaantua kun haluavat selvittää, miksi tuo kaveri on aina niin hyvällä tuulella.

Miksi ihmeessä itket jokun tappelukaverin perään. Suorita opintosi miehekkäästi ja mene töihin. Kartuta omaisuutta ja matkaile. Elämä on sinulle avoin nuorimies ilman mitään helkutin tinderiä.

Ilman päällystakkia voit suunnitella elämääsi niinkuin tahdot ilman kompromisseja. Nokka pystyyn!

Miksi vastaavassa tilanteessa olevat naiset eivät uhriudu samalla tavalla, vaan etsivät vikaa ensisijaisesti itsestään? Niin minäkin. 28-vuotias, korkeakoulutettu nainen. Kaikille mukava naapurintyttö, jolla on kiinnostava työ ja harrastuksia. En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Aloitteita olen tehnyt, mutta jutut eivät ole johtaneet mihinkään. Minua ei ole jostain syystä koskaan lähestytty, mitä ihmettelevät kaikki tuttavani.

Hei kyllä meitä syrjäytyneitä naisiakin on. Seurustelukumppanin puute ei syrjäytymistä kyllä aiheuttanut vaan vähän vakavammat ongelmat. Koulutusta ei ole. Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, en jaksanut lukea koko ketjua, ehkä sinullakin on jotain muuta takana. Kokonaisvaltainen yksinäisyys ja jaksamattomuus toki on syrjäytymistä aiheuttava tekijä, mitä jos yrittäisin hankkia ystäviä vaikka netin kautta?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia naisia sitten olette yrittäneet? Kun minä tiedän pilvin pimein ihan tavallisia miehiä, joilla on ihan tavallinen kumppani. On pitkiä, lyhyitä ja keskipitkiä, laihoja, normaalipainoisia, ylipainoisia, tummia, vaaleita, kaljuja, pitkähiuksisia, punapäitä, silmälaseilla ja ilman, korkeakoulutettuja ja amiskoulutettuja ja kaikkea siltä väliltä, komeita ja vähemmän komeita ja rumia, lihaksikkaita, urheilullisia, nörttejä, hinteliä, ekstroverttejä ja introverttejä, puheliaita ja hiljaisia, hauskoja ja vakavia, ujoja....

Eli onko teillä liian korkea kriteerit naiselle? Oletteko itse ehkä vähän keskitason alapuolella ulkonäön suhteen, eikä teissä ole muutenkaan mitään erityistä, mutta etsitte kaunista ja ehkä jotenkin erityista naista? Huomaatteko ollenkaan lyhyttä, näppynaamaista, ohuthiuksista, silmalasipäistä, perunanenäistä, tasapaksulla vartalolla varustettua naista? 

Haluaako kukaan nainen olla miehelle "se hätävara minkä mies lopuksi sai" ja mitä kohtaan mies ei tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa? Parempi yksin kuin parisuhteessa ruman naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hei kyllä meitä syrjäytyneitä naisiakin on. Seurustelukumppanin puute ei syrjäytymistä kyllä aiheuttanut vaan vähän vakavammat ongelmat. Koulutusta ei ole. Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, en jaksanut lukea koko ketjua, ehkä sinullakin on jotain muuta takana. Kokonaisvaltainen yksinäisyys ja jaksamattomuus toki on syrjäytymistä aiheuttava tekijä, mitä jos yrittäisin hankkia ystäviä vaikka netin kautta?

Siis yrittäisit. Toki itsekin voisin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia naisia sitten olette yrittäneet? Kun minä tiedän pilvin pimein ihan tavallisia miehiä, joilla on ihan tavallinen kumppani. On pitkiä, lyhyitä ja keskipitkiä, laihoja, normaalipainoisia, ylipainoisia, tummia, vaaleita, kaljuja, pitkähiuksisia, punapäitä, silmälaseilla ja ilman, korkeakoulutettuja ja amiskoulutettuja ja kaikkea siltä väliltä, komeita ja vähemmän komeita ja rumia, lihaksikkaita, urheilullisia, nörttejä, hinteliä, ekstroverttejä ja introverttejä, puheliaita ja hiljaisia, hauskoja ja vakavia, ujoja....

Eli onko teillä liian korkea kriteerit naiselle? Oletteko itse ehkä vähän keskitason alapuolella ulkonäön suhteen, eikä teissä ole muutenkaan mitään erityistä, mutta etsitte kaunista ja ehkä jotenkin erityista naista? Huomaatteko ollenkaan lyhyttä, näppynaamaista, ohuthiuksista, silmalasipäistä, perunanenäistä, tasapaksulla vartalolla varustettua naista? 

Haluaako kukaan nainen olla miehelle "se hätävara minkä mies lopuksi sai" ja mitä kohtaan mies ei tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa? Parempi yksin kuin parisuhteessa ruman naisen kanssa.

Palstalla vakuutellaan taas että miehet on seksuaalisesti paljon naisia yksinkertaisempia olentoja. Ei ne oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä 28 v NAINEN ja ihan yhtä onneton olen parisuhdemarkkinoilla kuin sinä ap. Silti käyn töissä ja teen asioita joista nautin. Ei mun maailma siihen kaadu vaikken miestä saakkaan. Seksiä saan silloin tällöin ja se riittää mulle. En osaa edes kaivata rakkautta kun en ole ksokaan sellaista saanut.

Saat seksiä, ap ei varmaankaan. Ehkä sullakaan ei menisi noin hyvin jos et saisi sitä seksiä? Monet miehet elävät ihan täysin ilman fyysistä kosketusta, oli se suutelua halailua tai seksiä.

Tämä on ikävä kyllä totta. Erosin viisi vuotta sitten avovaimostani ja sen jälkeen läheisin ihmiskontakti on ollut kädestä päivää sanominen. Välillä kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä niin paljon että se sattuu. En siis seksiä, vaan esimerkiksi sitä että joku halaisi tai olisi vain lähellä.

M35

Tunnen yhden ranskalaismiehen, joka on tainnut asua Suomessa jo 10 vuotta ja joka on jäänyt jumittamaan asuntoasioissa. Hän asuu vieläkin vuokralla. Katselee välillä asuntoja ja näiden vuosien jälkeen hän saisi sellaisen helposti ostettuakin, mutta hän jumittaa, koska mitä jos hän ostaa yksiön ja löytääkin sitten naisen. Tai mitä jos hän ostaa kaksion eikä naista löydykään. 

Veljeni asui sinkkuna ensin kaksiossa ja sitten kolmiossa. Sen jälkeen hän rakennutti itselleen talon, josta oli aina haaveillut. Ja kun talo oli jonkun aikaa ollut valmis, niin kas, sinne ilmestyi nainen! Nyt heillä on jo kolme lasta. 

Maapallo on ylikansoittunut ja en jaksa olla työorja, jotta voin toteuttaa mamman unelmaa ja kuunella lasten valitusta ja huutamista. Olen vapaa ehtoisesti sinkku. Käyn duunissa kyllä, mutta ei ole stressiä rahasta. Vapaa aika menee pelaamiseen/useisiin liikunnallisiin harrastuksiin,lukemiseen,töihin,nettiin ja kaverihin. En ymmärrä miksi kukaan mies stressaisi sinkkuudesta.

Onko sun kyrväs työntäminen johonkin reikään joku itsarin arvonen paikka? Jos on niin byebye.

Lisäksi suurin osa sinkuista elää jossain ihan omassa maailmassa. Ollaan katottu liikaa elokuvia ja yritetään saada elokuvan tasoinen partneri omaan elämään vaikka näyttää itse happamalta perunalta. 

Tsaaahas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsaaahas kirjoitti:

Jos ainoa onni elämässä löytyy naisten kautta, se on kohtuuton taakka kenenkään naisen hartioille. Ei nainen halua olla vastuussa kaksinkertaisesta taakasta tässä maailmassa sillä hän on jo vastuussa omasta onnellisuudestaan. Korjaa asia ensin, lähde sen jälkeen reippaasti ulos äläkä unohda vetää käteen etu- hah hah - käteen, tai muuten voi olla että uudistunut itsesi tulee tulkittuna juuri samalla tavalla kuin vanha itsesi. Epäkohteliaita tai halventavia pakkeja ei tarvitse sietää, häpeä on silloin naisen puolella.

Tämä pitää paikkansa. Minä en edes nyt, 56-vuotiaana, pystyisi ottamaan noin suurta vastuuta. Nuorena, jolloin tunsin itseäni, omia kykyjäni ja resurssejani vieläkin vähemmän, vastuun ottaminen toisen ihmisen onnellisuudesta olisi ollut täysin mahdotonta. 

Aloittajalle sanoisin, että positiivinen, elämäänsä tyytyväinen mies on huomattavasti viehättävämpi kuin mies, jolle ilon ja tyytyväisyyden elämään voi tuoda ainoastaan nainen. Tällöin nainen on miehelle ihana lisä muutenkin mukavaan elämään aivan kuten nainenkin haluaa miehen olevan ihana lisä naisen muutenkin mukavaan elämään. 

Palstalta saa välillä lukea (oletettavasti miesten) kirjoittamia väitteitä, että välinpitämättömästi naisiin suhtautuva mies saa parhaiten naisia. Väitteessä on totuuden siemen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että mies suhtautuisi välinpitämättömästi johonkin tiettyyn naiseen tämän seurassa. Kyse on siitä, että miehelle parisuhde ei ole välttämätön asia elämässä. Tällaiset miehet pitävät työstään, harrastavat, tapaavat ystäviään ja tekevät asioita, joista pitävät. Heillä ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaankaan, että heidän elämässään olisi kaiken muun mukavan lisäksi nainenkin. 

Samoin toimii myös väite "naiset haistavat pillun" joka myös perustuu siihen että mies ei ole etsimässä itselleen pelastajaa kuin hukkuva pelastusrengasta. Mitä tulee niin kutsuttuihin renttuihin joita naiset palstalaisten mielestä rakastavat, tietenkin osa miehistä jotka eivät tarvitse naista mihinkään kohtelevat naista (vieläkin) huonommin kuin uliuli jolle henki ja elämä on kiinni naisesta kohtelisi, mutta se ei tarkoita että nainen olisi uliulin kanssa onnellisempi kuin yksin eikä kokisi oloaan sairaaksi ja elämänlaatuaan huomattavasti huonommaksi siksi että uliulin kaltainen ihminen takertuu häneen. Ylipäätään naisen on renttujen esiintyvyydestä huolimatta parempi käydä läpi ei-epätoivoisia vaihtoehtoja siinä toivossa että yksi heistä on kunnon mies joka ei ole renttu ja jolla ei ole uliulin taipumusta ulkoistaa oma onnelllisuutensa tai onnettomuutensa jonkun muun syyksi tai viaksi aiheuttaen henkistä pahoinvointia kumppanilleen - näin naisella on edes pitkällä aikavälillä mahdollisuus löytää joku jonka läsnäolo ei kuormita ja sairastuta.

Tämä on oletettavasti aivan totta. Naisen/naisia löytää silloin kun sitä tai heitä ei etsi.

Tämä on tapahtunut itselleni, onnettomalle alle 170-senttiselle jantterille, joka oli epätoivoa tihkuva tapaus ennen kuin tajusin tämän totuuden.

Sen jälkeen lopetin kaikki epätoivoiset lähestymisyritykset ja aloin viihtyä elämässäni. En ole jatkuvasti saanut potkia naisia pois, mutta noin kymmenelle minuun selvästi ihastuneelle naiselle olen antanut pakit. Ja kaikki tapaukset ovat siis sellaisia, että ovat selkeästi ilmaisseet olleensa juuri minuun ihastuneita, ihan tavallisia, normaaleja, kunnon naisia, jotka olisivat halunneet seuraani. Enkä tarkoita mitään lähiöbaarimammoja, vaan opiskelu-, työ- ja harrastuskuvioissa ym. minut tavanneita naisia, jotka vaan yksinkertaisesti ovat olleet kiinnostuneet minusta.

Joo, ja tosiaan olen tällä hetkellä onnellisesti pitkässä parisuhteessa. En ollut ajatellutkaan ihastuvani tai rakastuvani tähän naiseen, mutta niin vain sitten lopulta kävi, kun hän teki aloitteen, halusi tavata minua ja ilmaisi pitävänsä minusta. Tein hyvän valinnan.

Jos jotakin tämän tapaista kaikki nämä epätoivoiset kilttimies-tyypit älyäisivät tehdä, he voisivat saada parisuhteen. Jos siis enää sitä edes haluaisivat. Jos ap sattuisi tämän lukemaan, niin kehottaisin häntä ihan välittömästi lopettamaan deitti- ja Tinder-palveluiden käytön, laajentamaan IRL-kaveripiiriään, hankkimaan mukavia harrastuksia ja menemään baareihin pitämään hauskaa ystäviensä kanssa ja nauttimaan elämästä. Vanhoissa opiskelukavereissa on useita näitä omissa komeroissaan nyyhkiviä, peliohjain kädessä neljääkymppiä lähestyviä arjensankareita. Eivätkä he tosiaan saa omaa elämäänsä kuntoon, jos he eivät sitä viitsi sellaiseksi laittaa.

Jos ap:sta kerran on tulossa DI, satsaisin hänenä rankasti opiskeluihin ja uraan. Tulisipa ainakin rahaa, joka mahdollistaisi kaikenlaista mukavaa. Jos rahaa tulee oikein todella paljon, niin...no, kyllä se ainakin helpottaa elämää ja antaa myös sosiaaliselle menestykselle ja ylipäätään ihmisarvoiselle elämälle paljon paremmat avaimet kuin tt-tuella eläminen ja pienessä kaupungin vuokrayksiössä peliohjain kädessä eleleminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastaavassa tilanteessa olevat naiset eivät uhriudu samalla tavalla, vaan etsivät vikaa ensisijaisesti itsestään? Niin minäkin. 28-vuotias, korkeakoulutettu nainen. Kaikille mukava naapurintyttö, jolla on kiinnostava työ ja harrastuksia. En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Aloitteita olen tehnyt, mutta jutut eivät ole johtaneet mihinkään. Minua ei ole jostain syystä koskaan lähestytty, mitä ihmettelevät kaikki tuttavani.

Ööö, missä kohtaa viestiäsi sä etsit vikaa itsestäsi? Pelkkää itsekehua ja tuttavatkin kuulemma ihmettelevät sinkkuuttasi. Ei kuulosta siltä, että itseäsi tilanteestasi syyttelisit...

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastaavassa tilanteessa olevat naiset eivät uhriudu samalla tavalla, vaan etsivät vikaa ensisijaisesti itsestään? Niin minäkin. 28-vuotias, korkeakoulutettu nainen. Kaikille mukava naapurintyttö, jolla on kiinnostava työ ja harrastuksia. En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Aloitteita olen tehnyt, mutta jutut eivät ole johtaneet mihinkään. Minua ei ole jostain syystä koskaan lähestytty, mitä ihmettelevät kaikki tuttavani.

Laihdutas kokeeksi, niin johan alkaa lähestyminen.

Ap: vedä lärvit jossain muualla kuin kotona. Aina tarttuu joku mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotakin on pahasti pielessä, jos määrittelee oman elämänsä sitä kautta, onko kumppania vai ei. Että pelataan sitten pleikkaa.

Jos ei hanskaan vetäminen riitä, aina on maksullisia. Kyllä ne miehetkin saa halutessaan. Muistaa vaan kumin ja kaivaa vähän kuvetta.

No jos asiaa miettii tarkemmin, niin biologian kantilta ainoa tarkoitus elämälle on lisääntyminen. Se on koodattu meihin. Onko siis kovin ihmeellistä, että voi pahoin, jos tästä jää paitsi?

Ihminen on kuitenkin kehittynyt aika paljon luolamiesajoista. Mies, jolle lisääntyminen on elämän ainoa tarkoitus, on naiselle kaikista suurin riski parisuhdetta ajatellen. Nimittäin nainen, jolla ei ole vielä lapsia, ei voi tietää, kykeneekö hän edes saamaan lapsia. Naisen kannalta olisi erittäin ikävää solmia parisuhde noin ajattelevan miehen kanssa, mennä naimisiin, ottaa yhteinen asuntolaina jne vain todetakseen, että kun lasta ei yrityksistä huolimatta kuulukaan, mies lähtee etsimään lisääntymiskykyistä naista saadakseen elämälleen tarkoituksen. Ehkä näiden miesten kannattaisikin etsiä puolisoa yksinhuoltajaäideistä? Heistä kun voi olla varma, että ainakin joskus ovat pystyneet lisääntymään. 

Yhäreitä ei riesoikseen kannata ottaa. Johan ovat todistaneet, etteivät ole kyenneet aiemminkaan pysyvään suhteeseen. Päälle vielä käenpoikia ruokittaviksi ja joku linnakundi exänä häiriköimässä elämää.

Sellaiset neuvot kuin "opit vain olemaan ensin onnellinen ilman kumppania" sisältävät totuuden siemenen siinä mielessä, että juuri niin kannattaisi tehdä käytännön vuoksi, jos vain yksilö siihen pystyy. Mutta eletään oikeassa maailmassa eikä siinä missä haluttaisiin elää, joten realiteetti on että kaikki eivät siihen pysty. Siinä mielessä kyseinen neuvo on vähän samaa kuin sanottaisiin masentuneelle ihmiselle että "no et vain ole masentunut. Alat vaan olemaan pirteämpi ja iloinen". Hyvä aikomushan siinä on takana, mutta käytännössä se ei vain toimi niin.

Mä olen aina ollu pienestä lähtien luonteeltani sellainen joka nauttii omasta rauhasta yli kaiken. Vaikka olen 28v neitsyt mies niin se ei haittaa. Kyllähän panetusta on ja se on se huonoin puoli tässä mutta kyllä siitäkin selviää. Mulle ei siis tuota vaikeuksia se että naiset eivät ole musta kiinnostuneita, mäkään en ole silleen heistä kiinnostuneita, mut suurin osa miehistä tai ihmisistä ei ole tälläisiä. Multa löytyy suht iso kaveripiiri joista noin puolet ovat naisia ja voi olla että he sitten nelissäkymmenissä myös ajattelevat että kuka sitä miestä elämään tarvitsee sotkemaan, mutta tällä hetkellä, jokaikinen heistä (on siis ihan kysytty) myöntää että jos heille tulisi hypoteettinen tilanne missä he eivät oman tahdon määrästä huolimatta enää koskaan saisi kumppania, ei edes satunnasita seksiä, niin se olisi heille semi-maailmanloppu.

Se voi olla voimaannuttavaa tuntea että ei tarvitse ketään (mulle ainakin on), mutta jos tilanne onkin se, että ihminen sisäistää että ei voisi enää koskaan saada ketään, missään vaiheessa, niin asia koetaan eri tavalla. Mun kavereista monet naiset on sinkkuja mutta pitävät kyllä hauskaa random miehien kanssa välillä, mutta jos se mahdollisuus otettaisiin pysyvästi pois, niin he menisivät paniikkiin mihin ei auta "opi olemaan onnellinen ilman" opit.

Mutta tosiaan muut miehet jotka ova ikisinkkuja ja seksittömiä: suosittelen oppimaan olemaan onnellinen ja sinut itsenne kanssa. Näin, nyt myös itse olen syyllistynyt tähän neuvoon mitä toruin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme teitä vaivaa? Miksi jäädä suomitanttojen perään itkemään? Parisuhdemarkkinat ovat globaalit nykyään ja maailma täynnä kauniita, naisellisia ja elämäniloisia naisia joille suomalainen mies on lottopotti. Itse en enää harmaanaamaisiin suominaismiehiin kajoa vaikka tyrkylläkin noita on.

Viimeksi tajusin Hong Kongin lentokentällä, että ei jumalauta miten rumia eurooppalaiset naiset enimmäkseen ovat, kun olin tottunut katselemaan aasialaisia kaunottaria monta kuukautta.

Joo ja naisellisuudesta ei ole jäljellä rippeitäkään. Lisäksi Itä-Eurooppa, Etelä ja Väli-Amerikka jne. voi pojat! Jos on työt ja elämä muuten kunnossa niin mikä hulluus ajas väkisin itkemään suomalaisten naisten perään, jos jo 200:lta tullut pakit. Eteenpäin nyt ap ja muut!

Tuttavapiirissäni on myös naispuolinen vastine ap:lle.

Hän on pitkästä parisuhteesta eronnut nainen, joka ei vain osaa olla yksin.

Pari lasta ja tuo pakkoasenne seurustelukumppanin löytämiseksi tekee hänen tapauksensa myös kovin hankalaksi. Hän on nyt kuulemani mukaan muutaman treffikumppanin lopulta onnistunut löytämään ja suostunut heidän kännisiin seksipyyntöihinsä, mutta ei ole niistä kostunut (hah hah) yhtään mitään.

Ikävä kyllä hänen tilanteensa tuntuu olevan entistä tukalampi. Epäonnistuneet kännipanot jonkun surkean luuserivonkaajan kanssa eivät ole kyllä sitä, mitä hän olisi halunnut, varsinkin kun nämä ovat vielä kaiken lisäksi feidanneet näiden kohtaamisten jälkeen. Kyllä tämä naisraukka etsii seuraa, yrittää panostaa ulkonäköönsä, mutta ei onnistu houkuttelemaan muita kuin mt- ja muillakin tavoin ongelmaisia arjensankareita, joista ei ole iloa edes satunnaisina seksikumppaneina.

Säälittää hänen puolestaan tosi paljon. Hän on itsekin elämässään tehnyt paljon virheitä (mm. ex-miehensä osalta) mutta nyt, kun hän vilpittömästi yrittää ihan tosissaan saada itselleen edes jollakin tapaa inhimillistä seurustelukumppania, hän ei siinä onnistu. Lisäksi treffeille pääseminen on lastenhoidollisista syistä työn takana, ja pettymykset ovat olleet suuria, kun paikalle onkin hoippunut joku pesemättömissä vaatteissa vanhalle viinalle haiseva puolideeku.