Lue keskustelun säännöt.
Eipä ole suomalainen avioliitto tasa-arvoa nähnytkään
16.11.2017 |
Miksi perhee yhteinen nimi on aina miehen nimi? Naine luopuu jopa harvinaisemmasta nimestään koska nimi on arvokkaampi kun se periytyy mieheltä. Jopa naiset itse ajattelevat näin. Mitä järkeä on vapaasti valita aina se naista syrjivä vaihtoehto? Eihän tuossa argumentissa ole mitään järkeä. Kertoo aika paljon miten alistuvia naiset ovat kun miljoonat naiset vaihtavat paperinsa alistusperinteen ja naisa aina alistaneen suhteen mukaan. Missä itsekunnioituksenne on? Jopa miehen yleinen ja vaikea nimi voittaa naisen nimen. Nainen on arvottomampi, sitä se merkitsee.
Naiset on pakotettu nimenvaihtoon ja teette sitä edelleen kun on vapaus valita. Aika säälittävä. Sopii toki matalastatuksiselle naiselle mutta työelämässä lähinnä noloa.
Eipä ihme että miehet eivät juuri mitään tee, ei kukaan kunnioita tuollaisia tossuja. Itsekin miehenä vain käyttäisin tuollaista naista.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Miehesi tuskin harkitsikaan kaksoisnimeä tai sinun nimeäsi. Eli itse en sanoisi "ongelma ratkaistu", vaan että "mies oli taas tärkeämpi". Ja olet oikeassa, lapsille sukunimen annoitte peri-patriarkaalisesti.
-ei aloittaja
Minusta se on ihan sun päässäs, että mies oli tuossa tärkeämpi. Kuten kokonaan sekin on, että sukunimilaki liittyisi siihen, että mies on tärkeämpi sen takia tai laki on sellainen, koska mies on tärkeämpi. Ei ole, se on sun päässäsi.
Nykyaikainen sukunimilaki on tasa-arvoinen, en ole muuta väittänytkään. Teidän päätöksessänne miehen nimeä pidettiin tärkeämpänä kuin sinun nimeäsi. Tiedät sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Minusta nämä Mariella Tähtiratsastaja-Korhonen -nimet ovat niitä säälittävimpiä nimikyhäelmiä. Ei ole ollut uskallusta tehdä oikeaa ratkaisua, vaan valittu haalean mitäänsanomaton ja ylettömän vaikeakäyttöinen sekasikiö.
Ja feministinä se ainoa oikea ratkaisu on vain ja ainoastaan se mistä sinä pidät?
Aloittaja varmaan kuolee sydänkohtaukseen, kun kerron, että minulla ja miehelläni on ns. perinteiset roolit kotona muutenkin. Kotityöt on minun hommia, miehen palkka on isompi joten hän maksaa vähän enemmän. Molemmat siis käydään töissä, mutten edellytä mieheltä kotitöitä.
Jaa miksi? Koska yllättävää kyllä PIDÄN kotitöistä. Siinä on aikaa antaa ajatusteni haahuilla ja pohdiskella omiani. Saan siis olla henkisesti täysin levossa (vastineeksi asiantuntijaduunille) ja samalla tehdä jotain hyödyllistä, ja mieskin kiittää. Kolme kärpästä yhdellä iskulla, eikä mies varmaankaan siivoaisi minun naurettavan korkeiden standardieni mukaan. Katsos kun kotitöistä tykkää, niin tekee mieli tehdä aina vähän edelliskertaa paremmin ym.
Ja onhan minulla miehen nimikin. Halusin yhteisen nimen, ja omaani en pidä, koska en huoli samaa nimeä kuin väkivaltaisella juoppoäidilläni. On muuten hänen omakeksimänsä, hän on juuri tuollainen ”miehen nimi on saatanasta”-hullu kuin aloittajakin. Yritti takoa samaa minunkin päähäni, mutta kävikin juuri päinvastoin. Luulin aikanaan, että kaikki miehet on kamalia, ja sitten tapasinkin omani. Eikä sen kaveritkaan ole kamalia.
Sori, mutten suostu siihen, että joku nimihullu päättäisi puolestani, etten saa ottaa miehen nimeä. Minä pidän nykyisestä nimestäni ja niistä kotitöistä, eikä mua ole kumpaankaan kukaan pakottanut. Jokainen nainen päättäköön itse, ja minä olen päättänyt näin.
Olen lesbo. Kumman nimi on tärkeämpi, minun vai tyttöystäväni? Haluamme yhteisen sukunimen, ja isiemme nimet on molemmilla, eli miehen nimi tulee olemaan kuitenkin. Kokonaan uutta ei jakseta keksiä, kun ei harvinaista haluta.
"Minulla on oikeus olla epätasa-arvoinen, haluan olla epätasa-arvoinen, saan päättää itse!"
No joo, on toki, mutta mitäpä se sitten kertookaan sinusta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lesbo. Kumman nimi on tärkeämpi, minun vai tyttöystäväni? Haluamme yhteisen sukunimen, ja isiemme nimet on molemmilla, eli miehen nimi tulee olemaan kuitenkin. Kokonaan uutta ei jakseta keksiä, kun ei harvinaista haluta.
Teillä on hyvä lähtötilanne: te voitte valita kauniimman/harvinaisemman/etunimiinne paremmin sopivan nimen. Teitä ei voi sekoittaa "miehen nimi on aina parempi" -skeema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Minusta nämä Mariella Tähtiratsastaja-Korhonen -nimet ovat niitä säälittävimpiä nimikyhäelmiä. Ei ole ollut uskallusta tehdä oikeaa ratkaisua, vaan valittu haalean mitäänsanomaton ja ylettömän vaikeakäyttöinen sekasikiö.
Ja feministinä se ainoa oikea ratkaisu on vain ja ainoastaan se mistä sinä pidät?
En mielestäni ottanut kantaa muihin nimivalintoihin kuin tällaiseen esittämääni. Käytin "oikea ratkaisu" -termiä kuvaamaan päätöstä, jossa olisi mietitty joko Tähtiratsastaja-nimen pitämistä sellaisenaan naisella, sen yhteiseksi nimeksi ottamista tai Tähtiratsastajsta Korhoseksi -ratkaisua. En arvottanut mielestäni näitä muita. Sen teit sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin kaksoisnimen. Ongelma ratkaistu. Minun harvinainen nimeni ja miehen tavisnimi.
Mutta toki lapsille periytyy se miehen nimi, joten ap voisi seuraavaksi miettiä sen tasalla - arvoisuutta. Minä en viitsi, kun minulla on tyttöjä, jotka eivät siis nimeä nykysysteemissä periytä, elleivät toimi valtavirtaa vastaan.
Minusta nämä Mariella Tähtiratsastaja-Korhonen -nimet ovat niitä säälittävimpiä nimikyhäelmiä. Ei ole ollut uskallusta tehdä oikeaa ratkaisua, vaan valittu haalean mitäänsanomaton ja ylettömän vaikeakäyttöinen sekasikiö.
Ja feministinä se ainoa oikea ratkaisu on vain ja ainoastaan se mistä sinä pidät?
En mielestäni ottanut kantaa muihin nimivalintoihin kuin tällaiseen esittämääni. Käytin "oikea ratkaisu" -termiä kuvaamaan päätöstä, jossa olisi mietitty joko Tähtiratsastaja-nimen pitämistä sellaisenaan naisella, sen yhteiseksi nimeksi ottamista tai Tähtiratsastajsta Korhoseksi -ratkaisua. En arvottanut mielestäni näitä muita. Sen teit sinä.
Mun mielestä taas ainoa vaihtoehto olisi ollut vain pysyä "Tähtiratsastajana", naurettavaa väkisin roikottaa super-tavista "Korhosta" perässä vain saadakseen kaamean nimihirviön. Parasta olisi kun mieskin olisi ryhtynyt "Tähtiratsastajaksi". Mutta sehän ei tietenkään sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vapaaehtoista saatana. Tunnen myös joitain miehiä, jotka vaihtoivat sukunimensä.
Lue se viesti ääliö. Mitä saatana.järkeä on HALUTA alistua? Siinä tässä on kyse. Epä tasa-arvo on ok jos itse haluaa? Miksi akat ovat niin tossuja että ottavat AINA vieraan nimen?
Tehän kannatatte miesvaltaa, turha valittaa seurauksista;:)
Mihin tuo "aina"-väitteesi perustuu? Eikö mielestäsi ne naiset jotka pitävät oman nimensä ole naisia lainkaan? Vai eikö avioliitto ole mielestäsi virallinen jos nainen ei vaihda nimeään?
Pitäisikö mielestäsi minun nyt vaihtaa nimeni mieheni nimeen, jotta oltaisiin virallisesti naimisissa ja samalla jouduttaisiin vaihtamaan myös lastemme nimet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla ja vähemmän koulutetut parit muita useammin ottavat miehen nimen yhteiseksi nimekseen. :) Mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisempää on, että hän pitää oman nimensä.
Onko tämä nyt sellainen first world problem? Itse jättäisin nimen vaihtamatta. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille sukunimen vaihtaminen kyllä tuntuisi olevan valtava ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja varmaan kuolee sydänkohtaukseen, kun kerron, että minulla ja miehelläni on ns. perinteiset roolit kotona muutenkin. Kotityöt on minun hommia, miehen palkka on isompi joten hän maksaa vähän enemmän. Molemmat siis käydään töissä, mutten edellytä mieheltä kotitöitä.
Jaa miksi? Koska yllättävää kyllä PIDÄN kotitöistä. Siinä on aikaa antaa ajatusteni haahuilla ja pohdiskella omiani. Saan siis olla henkisesti täysin levossa (vastineeksi asiantuntijaduunille) ja samalla tehdä jotain hyödyllistä, ja mieskin kiittää. Kolme kärpästä yhdellä iskulla, eikä mies varmaankaan siivoaisi minun naurettavan korkeiden standardieni mukaan. Katsos kun kotitöistä tykkää, niin tekee mieli tehdä aina vähän edelliskertaa paremmin ym.
Ja onhan minulla miehen nimikin. Halusin yhteisen nimen, ja omaani en pidä, koska en huoli samaa nimeä kuin väkivaltaisella juoppoäidilläni. On muuten hänen omakeksimänsä, hän on juuri tuollainen ”miehen nimi on saatanasta”-hullu kuin aloittajakin. Yritti takoa samaa minunkin päähäni, mutta kävikin juuri päinvastoin. Luulin aikanaan, että kaikki miehet on kamalia, ja sitten tapasinkin omani. Eikä sen kaveritkaan ole kamalia.
Sori, mutten suostu siihen, että joku nimihullu päättäisi puolestani, etten saa ottaa miehen nimeä. Minä pidän nykyisestä nimestäni ja niistä kotitöistä, eikä mua ole kumpaankaan kukaan pakottanut. Jokainen nainen päättäköön itse, ja minä olen päättänyt näin.
Mukava kuulla että on muitakin naisia jotka suhtautuvat kotitöihin noin. Rasittavaa aina lukea aloituksia siitä miten parisuhteessa kotityöt on väkisin jaettava tasan. Meillä ei edes tarvinnut keskustella aiheesta vaan minä otin siivoamisen vastuulleni, ja mies on hyvä kirjoittamaan ja käyttämään tietokonetta (on kirjoittanut puolestani työ- ja tukihakemuksia), varaa yhteiset matkat, ajaa autoa ja hoitaa siihen menevät kulut, hoitaa ruokaostokset jne. En todellakaan suostuisi vaihtamaan rooleja. Näin molemmat saavat tehdä ne työt, mitkä ovat itselle mieleisiä.
Miehen sukunimeä (tuskin edes mennään naimisiin kun en halua mitään juhlia tai edes juhlavaatteita) en todennäköisesti ottaisi, koska se kuulostaa oudolta liitettynä etunimeeni. Tyyliin Armi Mikkonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mielestä tasa-arvoa on se että tekee kuten feministit haluaa? Mun mielestä tasa-arvoa on se että tekee mitä ITSE haluaa. Jos haluaa ottaa miehen sukunimen niin se on fine, kunhan itse tekee sen päätöksen. Siinä ei ole feministeillä nokan kopauttamista. He voivat pitää sukunimensä ja pakottaa miehenkin vaihtamaan omansa. Mutta heillä ei ole oikeutta vaatia eikä syyllistää muita naisia tekemään samoin. Jokainen nainen saa ihan itse päättää sukunimensä.
Mua on yhä enenevässä määri alkanut vi***ttaa tää naisasianaisten jatkuva mäkätys tästä sukunimiasiasta. Törkeetä painostamista ja syyllistämistä. Ei se ole mitään tasa-arvoa. Ei siinä anneta naisen itse päättää. Ennen oli miehet jotka teki tuota, nyt toiset naiset tekee niin. Miehiä paheksutaan, mutta ei näitä naisia. Vaikka touhu on ihan yhtä törkeää.
Antakaa naisten itse päättää ja kunnioittakaa sitä päätöstä. Silloinkin kun se ei ole mieleisenne.
Vierailija kirjoitti:
Sun mielestä tasa-arvoa on se että tekee kuten feministit haluaa? Mun mielestä tasa-arvoa on se että tekee mitä ITSE haluaa. Jos haluaa ottaa miehen sukunimen niin se on fine, kunhan itse tekee sen päätöksen. Siinä ei ole feministeillä nokan kopauttamista. He voivat pitää sukunimensä ja pakottaa miehenkin vaihtamaan omansa. Mutta heillä ei ole oikeutta vaatia eikä syyllistää muita naisia tekemään samoin. Jokainen nainen saa ihan itse päättää sukunimensä.
Mua on yhä enenevässä määri alkanut vi***ttaa tää naisasianaisten jatkuva mäkätys tästä sukunimiasiasta. Törkeetä painostamista ja syyllistämistä. Ei se ole mitään tasa-arvoa. Ei siinä anneta naisen itse päättää. Ennen oli miehet jotka teki tuota, nyt toiset naiset tekee niin. Miehiä paheksutaan, mutta ei näitä naisia. Vaikka touhu on ihan yhtä törkeää.
Antakaa naisten itse päättää ja kunnioittakaa sitä päätöstä. Silloinkin kun se ei ole mieleisenne.
Tietenkin saa itse päättää. Mutta se kertoo kyllä jotain, että se sukunimipäätös usein tehdään jalkovälivehkeiden perusteella.
Miksi se oma päätös on sitten lähes aina, että miehen nimi valitaan? Miksi ne miehen nimet aina vaan ovat parempia?
Meillä ei noudateta perinteisiä sukupuolirooleja kotona oikeastaan millään tavalla. Vaimo tekee usein "miesten töitä" ja nappailee olutta sohvalla, ja minä hoidan paljon lapsia, pyykkään, siivoan ja laitan ruokaa. Olen enemmän "kodinhengetär" kuin vaimo ikinä.
Siitä huolimatta myönnän että tässä nimikysymyksessä olen jääräpäisen patavanhoillinen. Vaimo olisi saanut avioliitossa itsellään pitää oman nimensä, tai ruveta vaikka Tähtiratsastajaksi, mutta en olisi suostunut hankkimaan lapsia, jos en olisi saanut antaa heille omaa sukunimeäni. Se on minulle vaan yksinkertaisesti kynnyskysymys, tärkeä juttu, koska olen tutkinut sukumme historiaa ja harrastan sukututkimusta. Onneksi vaimo ei tykännyt omasta sukunimestään (itäsuomalainen ei-hyvänkuuloinen sukunimi) ja vaihtoi sen omaani ihan mielellään.
Naiset eivät kestä että osa naisista on vapaaehtoisesti "kodinhengettäriä". 😆
EI kukaan pakota nimeä vaitamaan. Harvinaisen sukunimen voi ihan mieleellään pitää.
Kristillisdemokraatti ja tunnetusti perhearvojen puolella oleva Sari Essayah on pitänyt oman sukunimensä. Hänen puolisollaan on myös vähän harvinaisempi sukunimi (Robert Knapp).
Mies voi vallan hyvin valita vaimonsa sukunimen, jos se on miellyttävämpi.
Ketju on lukittu.
No miksi miehet eivät sitten käytännössä juuri koskaan (vain ihan muutama prosentti tekee näin) vaihda niitä tavisnimiään vaimonsa nimeen?